4 lapsen yh-äiti Elina paiski vuorotöitä ja uupui totaalisesti – elää nyt ilman sähköä yli 100 vuotta vanhassa torpassa

Elina Savijoen vanhassa torpassa ei ole sähköä tai juoksevaa vettä, eikä hän niitä enää kaipaa. Päinvastoin, Savijokea kiinnostaisi elää aina vain askeettisemmin – nyt hän kertoo, miksi.

– Muistan, kun istuin työpaikan sohvalla ja mietin, että tätäkö teen loppuikäni. Tällaistako elämäni tulee olemaan? Minulle tuli niin kamala ahdistus, että teki mieli juosta karkuun. Silloin päätin, että tähän on tultava muutos.

Viime vuosikymmenen puolivälissä Elina Savijoki eli kiireistä arkea Huittisten pikkukaupungissa. Elämässä oli kaikkea: neljä lasta, työ lastensuojelulaitoksessa ja iltaharrastuksena esimiestyön opinnot, jotka tähtäsivät johtotason tehtäviin.

”

Elin sen mukaan, mikä oli yhteiskunnassa hyväksyttävää ja suositeltavaa.

Arki alkoi kuitenkin vähitellen kuristaa yksinhuoltajana eläneen Savijoen kurkkua.

– Tajusin, etten pysähtynyt koskaan. Elin vain sen mukaan, mikä oli yhteiskunnassa hyväksyttävää ja suositeltavaa.

Jatkuva touhuaminen ei näkynyt Savijoen palkkapussissa. Palkka kului arjen pyörittämiseen, paritalon asunto ja -remonttilainaan sekä sähkölaskuihin.

Ikävimmältä tuntui, ettei Savijoki pystynyt antamaan riittävästi aikaa lapsilleen. Jälkikasvu jousti, kun vuorotyöt määräsivät äidin tahdin.

Työpaikan sohvalla alkanut kurkkua kuristava tunne seurasi Savijokea vielä jonkin aikaa, kunnes yksi kirja muutti kaiken.

”

Tajusin, että olin tehnyt asioita vain siksi, että niin ikään kuin kuuluu tehdä.

Työkaverin lainaama Irti oravanpyörästä muutti elämän suunnan. Kirjassa sairaanhoitaja Kaarina Davis kertoo elämänmuutoksestaan, johon kuuluivat muun muassa vanhan työn jättäminen ja muutto maalle. Kirjailijan ajatukset iskivät Savijokeen kovaa.

– Aloin pohtia, tarvitsenko oikeasti kaikkea sitä, mitä pidetään itsestäänselvyytenä. Tajusin, että olin tehnyt asioita vain siksi, että niin ikään kuin kuuluu tehdä.

Savijoki kuvailee itseään vastarannankiiskiksi, joka on kuitenkin ajautunut suorittamaan elämää, kuten niin sanotusti kuuluu. Jo nuorena hän oli kuitenkin kokenut inhoa sähkö- ja vesilaitoksia kohtaan.

– Nämä ovat tahoja, joista yhteiskunta on rakennettu riippuvaiseksi. Ne määrittelevät hinnan yksipuolisesti.

Uusi koti löytyi vanhasta torpasta

Hetkestä työpaikan sohvalla on useampi vuosi aikaa, ja Ilta-Sanomille nyt 54-vuotias Elina Savijoki kertoo elävänsä elämänsä onnellisinta aikaa.

Joku toinen voisi nähdä tilanteen täysin toisin.

– Joidenkin mielestä kuuluisin hoitoon, kun olen valinnut elää näin.

Sosiaalialan työntekijä on nimittäin luopunut vanhasta ammatistaan, hankkinut uuden työn ja muuttanut pienempään, joidenkin mielestä vaatimattomampaan kotiin.

”

Kun sähköyhtiö teki maakaapelointeja tuhoten kaunista maisemaa, se oli viimeinen niitti.

Uusi koti tarkoittaa vuonna 1890 rakennettua torpparin tupaa, joka sijaitsee Sastamalassa. Hirsitalossa ei ole juoksevaa vettä tai sähköjä. Savijoki hakee 60 neliön kotiinsa veden käsipelillä lähdekaivosta.

Talo lämpiää puilla, valoa Savijoki saa öljylampuista ja kynttilöistä. Aurinkoenergialaturilla asukas lataa kännykkänsä keväästä syksyyn.

Vesijohtoja talossa ei ole koskaan ollut, mutta sähköverkosta Savijoki irtautui itse noin viisi vuotta sitten.

– Kun sähköyhtiö teki maakaapelointeja tuhoten kaunista maisemaa, se oli viimeinen niitti. Olin suunnitellut irrottautuvani sähköverkostosta joskus tulevaisuudessa, mutta tein päätöksen heti, kun näin isojen kaivureiden säleille katkaisemat vanhat hienot koivut ja muut pienemmät puut.

”Halusin oppia kasvattamaan ruokani itse”

Vaikka Kaarina Davisin Irti oravanpyörästä -kirja inspiroi Elina Savijokea muutoksen alkuun, hän ei ole idolinsa tavoin jättänyt palkkatyötä.

Sosiaalialalta Savijoki tosin lähti, kokeiltuaan ensin samaa työtä uudella asuinpaikkakunnallaan. Määräaikainen työ osoittautui kuitenkin virheeksi.

– Kun työt päättyivät, minulle tuli totaalinen uupumus. Kesti melkein vuoden, että pääsin uupumuksesta yli. Tulevaisuus ei kuitenkaan pelottanut, joten päätin, etten hae enää sosiaalialalle. Toteutin unelmani puutarhurin opinnoista.

Nyt Savijoki työskentelee unelmatyössään taimipuutarhalla. Nykyistä työpaikkaansa hän kuvailee eräänlaiseksi lottovoitoksi ja työyhteisöä upeaksi. Savijoki tekee töitä sen verran, että tulee toimeen.

– Olen myös opiskellut luonnonvara-alaa. Halusin oppia kasvattamaan ruokani itse, joten puutarhakoulu ja luonnonvara-ala olivat siihen hyviä.

Askeettiseen elämään viehtynyt Savijoki toteaa, että ihminen kykenisi korkeampaan omavaraisuuteen, jos tulisi tiukka paikka.

– On upeaa, mitä kaikkea meillä luonnossa kasvaa. Monet rikkakasveina pidetyt kasvit ovat tosiasiassa tosi terveellisiä.

Ei taloudellisia paineita

Joulukuussa Savijoki elää sähköttömässä kodissaan vuoden pimeintä aikaa. Aurinkoenergialaturista ei ole enää hyötyä, vaan hän käy lataamassa tarvitsemansa laitteet lähellä asuvien lastensa luona, työpaikalla, kirjastossa tai autossa.

Tuvan hän lämmittää vasta iltapäivällä tullessaan töistä.

Välillä asunnon lämpö putoaa hyvinkin alas. Haastatteluhetkellä Savijoki vilkaisee ikkunan vieressä sijaitsevaa lämpömittariaan, joka näyttää sisätiloissa 11 astetta.

– Olen tottunut viileään. Nukun huonosti liian lämpimässä.

”

Elämästä on tullut helpompaa, kun siitä ovat karsiutuneet pois turhat asiat.

Savijoen lapset asuvat jo muualla, joten valtavia taloudellisia paineita hänellä ei ole. Asuntolainansa hän sai maksettua edellisen kodin myymisen yhteydessä, ja elämisen kulut ovat pienet.

– Elämään kuluu kuukaudessa yhteensä 500–800 euroa. Asumisen kulut eli kiinteistövero, palovakuutus, jätemaksu ja jätehuolto ovat noin 50 euroa kuukaudessa. Autoon, ruokaan, kännykkään ja nettiin menevät loput. Joulukuusta lähtien alan lyhentää opintolainaa 200 eurolla kuussa.

Torpan lisäksi Savijoki omistaa vähän alle kaksi hehtaaria metsää. Tarvittaessa omat puut tulevat kotiin sitä kautta, ja rahaa on jäänyt säästöönkin.

– Pyrin kuitenkin pitämään metsän koskemattomana, ja ostan puut toistaiseksi muualta. Metsiä on ennestään jo hakattu niin paljon, että oman metsän haluan säilyttää mahdollisimman koskemattomana.

Arjen toimien tekeminen tekee Savijoesta onnellisen. Hänestä ei ole lainkaan hankalaa elää näin, vaikka jotkut sitä epäilevätkin.

– Elämästä on tullut helpompaa, kun siitä ovat karsiutuneet pois turhat asiat.

Vanhaa ei ole ikävä

Uusi elämäntapa on saanut Elina Savijoen miettimään aiempaa tarkemmin elämää ja onnea. Hänen oma mielipiteensä on, että nykyinen elämäntapamme tekee ihmisistä huonovointisia.

”

Ihmisille markkinoidaan näitä asioita niin, että ne tulevat helpottamaan vapaa-aikaa. Mutta eihän se niin ole mennyt.

Monet uudistuksista, kuten teknologian kehitys, ovat hänen mukaansa kaikkea muuta kuin elämää helpottavia.

– Ihmisille markkinoidaan näitä asioita niin, että ne tulevat helpottamaan vapaa-aikaa. Mutta eihän se niin ole mennyt.

Savijoki haaveilee elämästä, joka olisi aiempaa yksinkertaisempaa. Autoa hän tarvitsee tällä hetkellä vain työmatkoja varten, ja sen kulut harmittavat. Kulkupelistään hän voisi luopua, jos se olisi mahdollista.

Kännykästäkään hän ei välitä.

– On harmi, että yhteiskunta on rakennettu niin, että asioita ei voi enää hoitaa ilman sitä.

Savijoki uskoo, että joissakin asioissa ihmisen olisi hyvä palata menneeseen. Hänen mielestään sen sijaan, että olisimme uusavuttomia, ulkoisten asioiden määrittämiä marionetteja, meidän olisi hyvä opetella arjen selviytymistaitoja pienestä pitäen.

Pudotus olisi pienempi, kun tietäisimme, miten pärjätä pienellä.

– Mietin näitä asioita jo Krimin miehityksen aikaa. Silloin pohdittiin, mitä tapahtuisi, jos Venäjä hyökkäisi Suomeen. Asiantuntijoiden mukaan sähkö- ja vesijohtoverkosto olisi tarkoitus laittaa toimimattomiksi ensimmäisinä.

"Sain mielenrauhan”

Pieni vaivannäkö kuuluu siis hyvään elämään, Elina Savijoki ajattelee.

Yksinkertaisen, mutta ei toimettoman elämän palikat Savijoki on koonnut arjen puuhista, sopivasta määrästä työtä ja ihmissuhteita. Välit neljään lapseen ovat läheiset.

”

Kun tulin ensimmäisen kerran torpalleni, mulle tuli olo, että olen löytänyt juureni uudelleen. Sain mielenrauhan.

On kuvaavaa, että Savijoen koti vaatii tulijaltaan selän kumartamista ja jalan nostamista. Vanhan torpan kynnykset ovat rakennusajalle tyypilliseen tapaan korkeat ja ovenpielet puolestaan matalat.

Juuri tämä tekee paikasta hänelle niin viehättävän. Savijoki kertoo rakastavansa kotiaan valtavasti.

– Ennen minulla oli olo, etten ole missään kotonani. Kun tulin ensimmäistä kertaa torpalleni, tuli olo, että olen löytänyt juureni uudelleen. Sain mielenrauhan.

Lue lisää: Anne elää ilman sähköä Lapin erämaassa – "Joku tokaisi, että kuolen nälkään"

Lue lisää: Moni säästää nyt sähköä säätämällä asunnon lämpötilan alas – asiantuntijalta varoitus: ”Olen hirveän huolissani asumisterveydestä ja rakennusten kunnosta”

Lue lisää: Johanna ei lämmitä makuuhuonettaan lainkaan ja käyttää ruokaan vain 300 euroa kuussa – jakaa nyt 8 rahanarvoista oivallusta