Finland
This article was added by the user . TheWorldNews is not responsible for the content of the platform.

Analyysi: Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja valitsi taktiikan, joka jätti alaiset yksin vastaamaan syytteisiin ja vahingoitti lehden mainetta

Sananvapauslaki ja rikoslaki eivät pidä päätoimittajaa automaattisesti vastuullisena julkaisuista. Kaius Niemellä olisi ollut useita tilaisuuksia kantaa vastuuta haittaamatta alaistensa puolustusta.

Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Kaius Niemi on joutunut tihentyvällä tahdilla vastailemaan kysymyksiin roolistaan lehden johdossa. Toistaiseksi hän on vaiennut siitä, tiesikö hän viestikoekeskusjutusta ennen sen julkaisua. Kuva: Sakari Piippo / Yle

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Kaius Niemi selvisi viestikoekeskusjutusta joutumatta rikosoikeudelliseen vastuuseen. Nyt häntä vedetään samassa asiassa journalistiseen vastuuseen.

Jos Niemi tiesi juttuprojektista etukäteen, journalistisen vastuun kantaminen voi periaatteessa tarkoittaa samalla rikosoikeudelliseen vastuuseen joutumista. Jos hän ei tiennyt, rikos on jo vanhentunut.

Jotta kiihtyvää keskustelua Niemen asemasta voisi ymmärtää molemmilla vastuun tasoilla, on ensin tarkasteltava sitä, mistä Niemeä oikeastaan arvostellaan.

Torstaina STT:n vastaava päätoimittaja Minna Holopainen vaati, että Niemen on kannettava vastuu lehtensä julkaisupäätöksistä.

Keskustelu Niemen asemasta käynnistyi kuitenkin jo viimeistään lokakuussa 2021, kun kahta Helsingin Sanomien toimittajaa ja politiikantoimituksen esimiestä vastaan nostettiin syyte turvallisuussalaisuuden paljastamisesta.

Ylen tietojen mukaan syytteiden nostaminen ei ollut ainoa asia, mikä kuohutti Helsingin Sanomien toimittajakuntaa. Järkytyksenä tuli myös tieto siitä, että lehden vastaava päätoimittaja ei ollut syytettyjen joukossa.

Miksi on olemassa vastaavia päätoimittajia, jos he eivät kuitenkaan tosipaikassa vastaa julkaisupäätöksistä?

Kritiikki Niemeä kohtaan kiihtyi entisestään, kun syyttämättäjättämispäätöksestä ilmeni, että Niemi ei vastannut esitutkinnassa poliisin kysymyksiin.

Viisi vuotta sitten Helsingin Sanomissa julkaistiin salaisiin asiakirjoihin perustuva juttu sotilastiedustelua tekevästä Viestikoekeskuksesta. Jutusta ärähti itse presidenttikin. Nyt kolme HS:n toimittajaa on oikeudessa syytettynä turvallisuussalaisuuden paljastamisesta. Miksi vastaava päätoimittaja ei ole syytettyjen joukossa?

Syytteiden nostamisen jälkeen Kaius Niemi kommentoi asiaa (siirryt toiseen palveluun) Helsingin Sanomissa:

”Syyte kolmelle HS:n toimittajalle hätkähdyttää. Lisäksi on hämmentävää, ettei vastaava päätoimittaja ole syytteiden saaneiden joukossa, vaikka tehtävääni kuuluu oikeudellinen vastuu lehden sisällöstä.”

Syyttäjän ratkaisun ei olisi pitänyt hämmentää, sillä syy siihen vaikuttaa ilmeiseltä. Se näyttää olevan Kaius Niemen oma toiminta.

Näyttö päätoimittajan vastuusta on päätoimittajalla itsellään

Poliisi ei esitutkinnassa saanut näyttöä siitä, että Kaius Niemi olisi tiennyt jutun teosta etukäteen. Näytön puutteesta voi syyttää poliisia, joka ei onnistunut sitä keräämään.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jukka Rappe puolestaan tyytyi siihen, että näyttöä Niemen osuudesta ei saada. Monia olennaisia henkilöitä jäi esitutkinnassa kuulustelematta. Rappe tuntui tyytyvän siihen, että vain yksi alaportaan pomo ja kaksi rivitoimittajaa saavat vastata syytteisiin Suomen lähihistorian merkittävimmässä mediaoikeudenkäynnissä.

Riippumatta poliisin ja syyttäjän toiminnasta Niemellä itsellään olisi ollut kuulusteluissa ja esitutkinnan loppulausunnoissa monta tilaisuutta kertoa omasta osuudestaan. Sen hän olisi voinut tehdä niin, että olisi tiukasti välttänyt kommentoimasta kenenkään muun osuutta julkaisupäätöksessä.

Samalla hän olisi voinut kiistää syyllistyneensä rikokseen ja vedota siihen, että yhteiskunnallisesti merkittävän aiheen julkaiseminen oli perusteltua.

Sen sijaan hän vaikeni kuin muuri.

Täysi vaikeneminen on tuttua jengitutkinnoista

Rikoksesta epäillyllä on lain mukaan oikeus vaieta. Hänen ei tarvitse auttaa poliisia rikoksen selvittämisessä.

Niemen oman rikosvastuun osalta hänen taktiikkansa toimi. Sananvapauslain mukaan jutun julkaisusta vastaa se, joka on tosiasiassa ollut juttua tekemässä ja julkaisemassa. Päätoimittaja ei pelkän asemansa perusteella ole vastuussa.

Sen sijaan ilmiselviä vastuunkantajia ovat jutun kirjoittaneet toimittajat, joiden nimi komeilee jutun alussa. He eivät välty syytteiltä vaikenemalla.

Rikosoikeudellisen vastuun rinnalla kulkevat journalistinen ja moraalinen vastuu. Helsingin Sanomat on vuosien ajan brändännyt lehteään ja sen toimittajia vastuullisen journalismin lipunkantajina.

Tällaisen tiedotusvälineen vastaavan päätoimittajan pitää tietää, mitä sananvapauslaki sanoo. Hänen pitää myös tietää, miltä näyttää se, että lehden vastaava päätoimittaja ei suostu vastaamaan edes kysymyksiin päätoimittajan asemasta ja vastuista.

Täydellinen en kommentoi -linja on Suomessa tuttu lähinnä järjestäytyneeseen rikollisuuteen kohdistuneista esitutkinnoista. Niissä jengin jäsenten tehtävänä on toimia kilpimiehinä ja suojata ylempänä hierarkiassa olevia.

Suomalaisissa tiedotusvälineissä on totuttu ajattelemaan, että kilpimies on vastaava päätoimittaja. Hänen tehtävänsä on korostaa omaa vastuutaan.

Korostamalla omaa vastuutaan Niemi tuskin olisi voinut pelastaa alaisiaan syytteiltä. Alaisten saamia syytteitä ei myöskään voi lukea Niemen valitseman kuulustelutaktiikan syyksi.

Silti alaisten uran ja ammatillisen uskottavuuden kannalta on aina erittäin merkityksellistä, istuuko vastaava päätoimittaja heidän kanssaan syytettyjen penkillä.

Torstaina Niemi korosti Ylelle sitä, että Helsingin Sanomissa uskottiin loppuun saakka, että näyttö ei riittäisi yhdenkään syytteen nostamiseen. Väite itsessään on kritiikille altis, mutta olennaisinta asiassa on se, että vastuun kantaminen ei ollut myöhäistä edes syytteiden nostamisen jälkeen – eikä se ole sitä vieläkään.

Jos Kaius Niemi osallistui viestikoekeskusjutun julkaisuharkintaan ja haluaa kantaa siitä vastuun, hänellä on vain yksi vaihtoehto: hänen on kerrottava omasta osuudestaan avoimesti.

Vastuun kantamiseen ei riitä se, että sanoo julkisuudessa kantavansa vastuun, mutta kieltäytyy kertomasta, mitä se vastuu tarkoittaa.

Mitä jos päätoimittaja ei tiennyt jutusta?

Miltei viestikoekeskusjutun julkaisusta saakka on esitetty spekulaatioita siitä, että Kaius Niemi ei välttämättä tiennyt jutusta tai osallistunut sen julkaisuun.

Esitutkinnassa kaikki kuulusteltavat vaikenivat Niemen tietoisuudesta aina syyskuun 2022 puoliväliin saakka. Tuolloin Helsingin Sanomien entinen toimituspäällikkö Erja Yläjärvi kertoi lisätutkinnassa, että hänen mielestään Niemi tiesi artikkelista viimeistään kaksi päivää ennen sen julkaisua.

Tieto ei riittänyt siihen, että apulaisvaltakunnansyyttäjä Rappe olisi lähtenyt arvioimaan Niemen rikosoikeudellista asemaa uudelleen. Niemi itse ei ole vieläkään kertonut, tiesikö hän artikkelista vai ei.

Jos Niemi ei tiennyt jutusta etukäteen, kyseessä on suuren mittakaavan journalistinen virhe.

Jos toimitus aikoo julkaista erittäin salaiseksi leimattuihin asiakirjoihin perustuvaa tietoa, vastaavan päätoimittajan pitää tietää siitä.

Vaikka viestikoekeskusjutun julkaisussa olisi tapahtunut tällainen virhe, vastaava päätoimittaja voisi silti kantaa siitä vastuun. Edelleenkin on korostettava, että vastuu ei tässäkään tapauksessa lankea automaattisesti.

Olisi epäilemättä Helsingin Sanomille kiusallista myöntää, että vastaava päätoimittaja ei tiennyt tämän tason projektista. Asian myöntäminen olisi silti vastuun kantamista tehdystä virheestä.

Sananvapauslaissa tällaista tilannetta käsittelee pykälä päätoimittajarikkomuksesta.

Journalistiseen vastuuseen voi liittyä myös rikosvastuu

Jos vastaava toimittaja tahallaan tai huolimattomuudesta olennaisesti laiminlyö toimitustyön johtamis- ja valvontavelvollisuutensa, hän voi joutua vastuuseen päätoimittajarikkomuksesta. Päätoimittajarikkomukseen voi siis syyllistyä, vaikka ei olisi tiennyt tuon taivaallista tekeillä olevasta jutusta.

Journalismissa vastaavan päätoimittajan asemaa on tapana korostaa enemmän kuin laki asiasta sanoo. Käytännössä tämä saattaa johtaa tilanteisiin, jossa journalistisen vastuun kantaminen edellyttää itsensä altistamista rikosoikeudelliselle vastuulle.

Jos Niemi nyt myöntäisi olleensa tekemässä jutun julkaisupäätöstä, se olisi näyttöä rikosasiassa. Tällainen näyttö saattaisi johtaa syyttämättäjättämispäätöksen peruuttamiseen ja syytteen nostamiseen.

Jos Niemi kertoisi, että ei tiennyt jutun julkaisusta, se ei enää voisi johtaa syytteeseen. Syyteoikeus päätoimittajarikkomuksesta on vanhentunut.

Viime kädessä vastaavan päätoimittajan on valittava, korostaako hän omia oikeuksiaan rikoksesta epäiltynä vai vastuutaan arvostetun tiedotusvälineen päätoimittajana.

Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Kaius Niemi vastaa häneen kohdistuvaan kritiikkiin Ylen Viimeinen sana -ohjelman suorassa lähetyksessä TV1:ssä ja Yle Areenassa perjantaina kello 20.00 alkaen.

Lue lisää:

Helsingin Sanomien päätoimittajaa arvostellaan Viestikeskus-oikeudenkäynnistä, näin hän vastaa: "Vaikenemiseni on liittynyt muuhunkin kuin itseeni"

Poliisin kuulustelija kysyi, miten vastaava päätoimittaja Kaius Niemi aikoo ottaa vastuun viestikoekeskusjutusta – Niemi vaikeni loppuun saakka