Venäjää suurempi uhka on ilmastonmuutos. Tässä taistelussa meiltä vaaditaan pitkäpiimäisempiä keinoja kuin tomaattikeiton heittäjille hurraamista, kirjoittaa kulttuuritoimittaja Pauliina Grym.
Pauliina GrymKulttuuritoimittaja
Omalakisesta elämästään nauttineet suomalaiset järkyttyivät syvästi, kun Venäjän keisari Nikolai II julisti vuonna 1899 helmikuun manifestinsa. Sen tarkoituksena oli venäläistää suurruhtinaskunta Suomi. Kansalaiset kuitenkin kiersivät kenraalikuvernööri Bobrikovin antamia määräyksiä minkä ehtivät. Esimerkiksi kun suomalaiset postimerkit kiellettiin, kirjekuoriin ilmestyi mustia surumerkkejä kansallisella vaakunaleijonalla.
Historioitsija Reetta Hänninen perkaa riemukkaasti näitä sortokausien tapahtumia Otavan juuri julkaisemassa Kapinaa ja kiusantekoa - Venäjän sortokoneiston vastustus -tietokirjassaan. Vertailukohtia nykyaikaan löytyy helposti: nyt postimerkeillä vastustetaan Putinin terroria Ukrainassa.
”Ukraina on omaa suvereniteettiään korostaakseen laskenut liikkeelle postimerkkejä, joissa haistatetaan pitkät venäläisille sotalaivoille”, vertasi Hänninen Kulttuuriykkösessä 25. tammikuuta 2023.
Kuuntele lähetys tästä:
Siinä missä Ukrainan sinikeltainen on noussut katukuvaamme ja rintamuksiimme, sortovuosina olivat esillä Suomen punakeltaiset vaakunan värit. Hänninen kertoo kirjassaan Helsingin Korkeavuorenkadun lihakaupan näyteikkunasta, jossa olivat rinnakkain punaiset omenat ja keltaiset sitruunat. Sijoittipa kauppias uskaliaasti sommitelmaansa kansallisrunoilijamme Runebergin rintakuvankin!
Jos kuljet kaupungilla sinikeltaisessa rintarusetissa, keräät todennäköisesti hyväksyviä katseita ja vakavia hymyjä. Sosiaaliseen mediaankin on kiva laittaa Ukrainan lippu tai muunnelma. Ehkä voi lahjoittaa myös vähän rahaa tai tavaraa hyökkäyssodan moukaroimalle maalle. Slava Ukraini!
Hahmoton hirviö
Venäjä on, ja oli, selkeä vihollinen. Sen paheksumisen osoittaminen on nyt helppoa. Silti pitkällä, tai ei edes niin pitkällä tähtäimellä, tärkein vihollisemme on ilmastonmuutos. Valitettavasti siinä vihollinen on peilissä, ei rajan takana.
Ilmastonmuutokseen nivoutuu paitsi kulutuskäyttäytyminen ja arvot, myös lainsäädäntö monella eri kentällä. Masentavaa kyllä, yksittäisen ihmisen tekojen vaikutus on merkityksettömän pieni, eikä itseruoskinta pelasta tilannetta. Jotain pitäisi kuitenkin tehdä!
Asian masentavasta monimutkaisuudesta huolimatta rohkeimmat nuoret idealistit ovat ryhtyneet sanoista tekoihin ja ottaneet henkilökohtaisia riskejä. Vastikään saimme lukea, että poliisi otti ilmastoliikkeen Jeanne D’Arciksi nousseen Greta Thunbergin kiinni Saksassa mielenosoituksissa. Maailmalla Stop Oil -aktivistit ovat päättäneet hyökätä taiteen kimppuun saadakseen asiansa esille.
Meillä Suomessa Elokapinan aiheuttamat tiesulut häiritsivät tehokkaasti liikennettä ja saivat päiväsakkoja. Sekä Stop Oilin että Elokapinan aktivistit ovat saaneet osakseen sekä ihailua että vihaa ja ennen kaikkea huomiota; Helsingin Kaupunginteatterin uudessa Juha Hurmeen ohjaamassa näytelmässä (siirryt toiseen palveluun) Mikko Virtasen esittämä ekoaktivisti Tintti Thunberg liimaa itsensä Mannerheimin patsaaseen.
Perse penkkiin, ei katuun
”Ei riitä, että olet oikeassa. Sinun täytyy myös vaikuttaa asioihin, ja saada aikaan todellinen muutos.” Nämä isänsä sanat lausui Chris Williamsonin Better Wisdom -podcastissa (siirryt toiseen palveluun) astrofyysikko Neil deGrasse Tyson. Yhdysvaltalaisen tieteen popularisoijan mukaan todellisen muutoksen aikaansaaminen vaatii aina henkilökohtaisia ponnisteluja, jopa uhrauksia.
Tysonin sanoissa on perää. Sen sijaan, että väittelemme siitä, kuka on eniten oikeassa ja mitkä keinot aktivismissa ovat sallittuja, olisikin kai hedelmällisempää pohtia sitä, miten asioita kirjaimellisesti muutetaan parempaan suuntaan. Uutta vihreää teknologiaa kehittävät ja rakentavat siihen koulutetut ihmiset. Tarvitsemme huipputekijöitä esimerkiksi biotieteissä, ilmastofysiikassa ja kemiassa.
Rakentamistakin pitäisi osata suunnitella muuttuvassa ympäristössä ja pitkällä tähtäimellä. Los Angelesissa on huomattu, että sata vuotta sitten tehty ratkaisu betonoida jokien ja purojen pohjat umpinaisiksi kouruiksi on ollut oikea emämunaus. Nyt rakenteita on pakko purkaa, jotta harvoin siunaantuvia sadevesiä saadaan talteen.
Viime kevään toisessa yhteishaussa teknilliset opinnot eivät olleet halutuimpien joukossa. Opetushallituksen mukaan määrällisesti eniten hakijoita pyrki terveys- ja hyvinvointialoille, kaupan, hallinnon ja oikeustieteiden aloille sekä yhteiskunnallisille aloille. Yksittäisistä koulutuksista kärjessä ovat kauppatieteiden koulutukset.
Nyt olisikin korkea aika tehdä luonnontieteistä seksikästä. Onhan toki minkä tahansa tutkinnon opiskeleminen tietenkin monin verroin hitaampaa ja vaivalloisempaa kuin mennä istumaan Mannerheimintielle tai heittää tomaattikeittoa van Goghin Auringonkukille.
Reetta Hännisen tietokirjassaan kuvaamia 1900-luvun alun suomalaisten punakeltaisia hedelmäasetelmia ja pilkkaavia postimerkkejä on jälkikäteen helppo ihastella. Vaan mikä oli näiden tekojen todellinen vaikutus?
Näin toteaa arkistoja pieteetillä tonkinut Hänninen: ”Monet pienet vastarinnan teot tähtäsivät kuitenkin vain ja ainoastaan kapinallisen mielialan osoittamiseen, eikä niistä seurannut käytännön hyötyä.”
Mitä ajatuksia analyysi herätti? Voit osallistua keskusteluun 29. tammikuuta kello 23 asti.
