Sami Takala HS
Uudisrakentamisen tehokkuustavoitteet johtavat usein epäkäytännöllisiin pohjaratkaisuihin, jotka eivät vastaa asukkaiden tarpeita.
Tätä mieltä on asuntosuunnitteluun perehtynyt tutkijatohtori Jyrki Tarpio Tampereen yliopistosta.
Hän ottaa esimerkiksi uudiskohteissa yleistyneet kaksiot, joissa on tupakeittiö ja pieni makuuhuone, jonne mahtuu parivuode, muttei juuri muuta.
Makuuhuoneeseen pääsee kahdesta oviaukosta, joiden välissä on paikka sängylle. Toiselle puolelle sänkyä mennään eri ovesta, koska ahtaassa tilassa sänkyä ei pysty kiertämään.
Tarpion mukaan ongelmallista on, että tiukkaan mitoitetussa asunnossa tila toimii, kun se kalustetaan suunnitellulla tavalla. Suunnittelija ei kuitenkaan voi tietää, miten asukas tilaa todellisuudessa haluaisi käyttää.
Tämä johtaa tilanteisiin, joissa esimerkiksi tavallisesta poikkeava pöytä tai olohuoneen sohva ei mahdukaan uuteen asuntoon.
Tämän artikkelin kuvituksena on tunnettujen rakennusyhtiöiden pohjaratkaisuita. Tarpio korostaa kuitenkin puhuvansa ongelmista yleisellä tasolla.
Lue lisää: Suomalaisille rakennetaan yhä pienempiä asuntoja. Tulevaisuudessa siitä voi koitua ikäviä seurauksia.
Uudiskohteille tyypillisessä kaksiossa makuuhuoneeseen mahtuu pelkkä sänky, jonka eri puolille kuljetaan omista oviaukoista. Pohjakuva on 41,5 neliön kaksiosta Kaarelasta. Kuva: YIT
Kalustamisen hankaluus on vain yksi ongelma uusissa asunnoissa. Toinen on asuntopohjien joustamattomuus eri elämäntilanteisiin.
Tarpion mukaan kehnojen pohjaratkaisujen taustalla on usein se, että rakennuttajat pyrkivät tekemään yhteen kerrostaloon mahdollisimman paljon asuntoja.
”Yhä enemmän on alettu rakentaa taloja, joissa yhdessä porrashuoneessa on kerrostasanteella aiempaa enemmän asuntoja. Siitä tulee geometrinen ongelma.”
Asuntomäärän maksimointi tuottaa muun muassa pohjaratkaisuja, joissa sisäänkäynti on nurkassa ja asunnossa on paljon läpikuljettavaa tilaa. Uusissa asunnoissa joutuu yleensä kävelemään avokeittiön ja olohuoneen läpi, eli ne muuttuvat oleskelutiloista osin liikennetiloiksi, Tarpio kuvailee.
Tutkijatohtori Jyrki Tarpio. Kuva: Henri Airo / HS
Hänen mukaansa ongelmaa ei olisi, jos yhdellä kerrostasanteella olisi vaikkapa neljä asuntoa kahdeksan asunnon sijasta. Silloin asunnot pystyttäisiin suunnittelemaan siten, että sisäänkäynti on niiden keskellä ja eteisestä pääsee jokaiseen huoneeseen.
Tämä on tuttu ratkaisu muun muassa 1950–1970-luvun asunnoista. Niissä pinta-alaa pystyy Tarpion mukaan hyödyntämään uudiskohteita vapaammin.
Miksi samaan kerrokseen sitten ahdetaan niin paljon asuntoja?
Koska se on kustannustehokasta, Tarpio sanoo. Porrashuoneet ovat kalliita neliöitä, ja hissitkin maksavat paljon.
”Mitä vähemmän on hissejä ja porrashuonepinta-alaa, sitä enemmän pystytään tekemään asuintilaa. Totta kai grynderi haluaa myytävää pinta-alaa enemmän.”
Tämä on rakennusyhtiö Firassa työskentelevän arkkitehdin ja ilmiörakentajan Tero Vanhasen mielestä vain osasyy alalla tuttuun ilmiöön.
Asuntorakentamisessa joudutaan hänen mukaansa tekemään laaduttomia kompromisseja myös yksityiskohtiin menevien asemakaavojen ja asukkaiden maksuhalun takia.
Arkkitehti Tero Vanhanen. Kuva: Kimmo Räisänen
Vanhasen arvion mukaan voi maksaa jopa parikymmentä prosenttia enemmän rakentaa solakka talo, jossa on kolme asuntoa porrastasanteella kuin talo, jossa samassa kerroksessa on useampia asuntoja.
”Läpitalon valoisat asunnot ovat valitettavasti monen maksukyvyn ulottumattomissa ja voivat saada hankkeen jäihin. Rakennusliikkeet yltävät muutaman prosentin vuotuiseen voittoon, joten kaikkiin asumisen laatutavoitteisiin ei nykykustannuksilla ylletä.”
Toimivia asuntoja olisi Tarpion mukaan mahdollista rakentaa siten, että kustannukset pysyisivät kohtuullisina.
Hän ottaa esimerkiksi Køge Kyst -nimisen projektin Tanskasta läheltä Kööpenhaminaa: siellä kerrostalokortteleihin on pystytty toteuttamaan uudiskohteita, joissa on muutamia asuntoja kerrosta kohden.
”Ne ovat saaneet sen kustannuksiltaan jotenkin natsaamaan. Yhtenä tekijänä voi olla se, että siellä on kapeammat portaikot ja siten pienemmät porrashuoneet kuin Suomessa.”
80 neliön kolmio Jätkäsaaressa edustaa tyypillistä nykysuunnittelua, jossa asunnon eteinen on nurkassa. Keskellä on olohuone-keittiö, jonka kautta kuljetaan makuuhuoneisiin. Kuva: Skanska
”
”Yhä enemmän on alettu rakentaa taloja, joissa yhden porrashuoneen kerrostasanteella on aiempaa enemmän asuntoja.”
Tehokkuusajattelun takia uudiskohteissa on nähty varsin kekseliäitä ratkaisuja, kuten makuuhuoneita, joissa ei ole lainkaan ikkunaa ulos. Joissakin asunnoissa taas on yhdistetty kylpyhuone ja eteinen yhdeksi tilaksi.
Lue lisää: Tällaisia ovat Helsingin upouudet asunnot, joiden makuuhuoneissa ei ole ikkunaa – Asunnonostajat iloitsevat, arkkitehdit kauhuissaan
Lue lisää: Rakennuttaja keksi tavan kiertää sääntelyä: Vantaalle tehtiin talo, jonka asunnoissa on vessa eteisessä – ”Mielestäni tämä on innovatiivinen ratkaisu”
Uudiskohteille tyypillinen porrashuoneiden keskikäytäväratkaisu vähentää talon läpi kulkevia huoneistoja, kun yhden käytävän molemmille puolille tehdään asuntoja samaan tapaan kuin hotelleissa hotellihuoneita.
Ratkaisu synnyttää putkimaisia asuntoja, joissa joudutaan keittotila pystyttämään monesti yhdelle seinustalla. Samasta syystä kaikkiin huoneisiin ei saada ulkoikkunoita.
Esimerkiksi Töölössä asuntokehitysyhtiö Newil & Bau muuttaa paraikaa entistä toimistorakennusta asuinkäyttöön. Kohteeseen tulee asuntoja, joiden makuuhuoneissa on ainoastaan lasitiiliseinä rappukäytävään, ei muuta ikkunaa.
”En ole fani, mutta jos asunnoille löytyy käyttäjät, jotka ovat niihin tyytyväisiä ja ovat niistä valmiita maksamaan, niin hyvä juttu”, Tarpio sanoo.
Lue lisää: Asuintalossa Töölössä poikkeuksellinen remonttiratkaisu: Osassa makuuhuoneissa ei ole ikkunaa
Tähän asti Helsingin uudisasunnoille on löytynyt ostajia. Vanhanen sanoo sen johtuvan vaihtoehtojen vähyydestä: on ostettava sitä, mitä on tarjolla tai mihin on varaa.
”Suurin osa asunnonostajista joutuu miettimään hinta-laatusuhdetta. Moni haluasi ehkä laadukkaan sähköauton tai laadukasta luomuruokaa, mutta miettii uudelleen nähdessään hinnan.”
Sama logiikka toimii asuntokaupassa.
Töölössä on rakenteilla 52 neliön kaksioita, joiden makuuhuoneissa on ulkoikkunan tilalla rappukäytävään avautuva lasitiiliseinä. Kuva: Newil & Bau
Joustavuus. Erityisesti sitä sekä Tarpio että Vanhanen kaipaavat uudisasuntojen suunnitteluun. Mahdollisuutta muunnella asuntoja muuttuvien elämäntilanteiden mukaan.
Ajatellaan vaikka kolmiota, jossa kaikki huoneet ovat erillään toisistaan. Se toimii paitsi perheasuntona myös soluna, jossa joku asuu olohuoneessa.
Moni on alkanut kaivata tällaista joustoa kotiinsa viime vuosina, kun etätyö on yleistynyt. Osa rakennusyhtiöistä tarjoaakin nyt esimerkiksi saunan tai vaatehuoneen tilalle työtilaa.
Lue lisää: Saunoja muutetaan nyt huoneiksi
Vanhasen mukaan yksi keino kehittää asuntopohjia toimivimmaksi ovat joustavat rakennusoikeudet kaupungin tonteilla. Järjestelyssä tonttivuokra määräytyisi rakennusluvassa käytetyn rakennusoikeuden mukaan.
”Tämä tukisi solakoiden talojen ja valoisampien asuntojen luontia, kun rakennusoikeutta olisi kerrankin suunnittelussa varaa jättää käyttämättä.”
Kaupungin kaavoituksen ja ohjauksen tavoitteena on muun muassa varmistaa asuntojen monipuolisuus ja kaupunkikuvan laatu. Vanhasen mielestä kaupunkien ei kuitenkaan pitäisi puuttua kaavoissa rakennuksen massoitteluun eli ulkomittoihin eikä liikaa muihinkaan yksityiskohtiin.
Lupayksikön päällikkö Aarno Alanko Helsingin kaupungilta tunnistaa näkemyksen asuntojen laadun ongelmallisuudesta. Hän kuitenkin kieltää, että kaavoitus yksin estäisi toteuttamasta tietynlaisia asuntoja.
”Se, että rakentajat eivät saisi rakentaa laadullisesti millaista haluavat, ei täysin pidä paikkaansa. Markkinaehtoisuus on ohjannut rakentamista pitkään. Rakennetaan sitä, mitä kannattaa rakentaa, jotta saa parhaan mahdollisen tuoton.”
Helsingin asemakaavakoordinointiyksikön päällikkö Tuomas Hakala huomauttaa, että kaupunki pyrkii saamaan tietyn määrän uusia asuntoja vuodessa ja sitä kautta kasvua.
”Tietyllä tavalla on tavoitteena, että rakennusoikeus käytettäisiin eikä sitä jäisi hirveästi käyttämättä.”
Ryhmärakennuttamisen hankkeessa asukkaat pääsevät itse vaikuttamaan siihen, millaisia tiloja taloon tulee. Saku Kuittinen hyödyntää taloyhtiönsä pyöränhuoltotilaa. Kuva: Juha Salminen / HS
Helsingin Postipuistossa Saku Kuittinen täyttää rengasta taloyhtiön pyöränhuoltotilassa.
Kun asuntomarkkinoilta ei löytynyt sopivaa uutta kotia Kuittisen kasvavalle perheelle, he päätyivät ryhmärakennuttamiseen. Asukkaiden toiveiden mukaan rakennettu kerrostalo valmistui viime kesänä.
Perhe halusi muun muassa tilavat makuuhuoneet, jotka ovat eri puolilla asuntoa eivätkä vierekkäin kuten monesti uusissa perheasunnoissa.
”Asunto ei ole sellainen pieni luukku, joita nykyisin tehdään, ja läpikuljettava vaatehuone makuuhuoneen perällä on tosi kiva. Kun lapsi kasvaa, hänkin varmaan arvostaa, että saa olla omissa oloissaan.”
Tutkija Tarpio pitää ryhmärakennuttamista toimivana tapana toteuttaa räätälöityjä asuntoja, mutta se ei sovi hänen mielestään kaikille.
”Pitää olla kohtalaisen hyvät tulot ja varma työpaikka.”
Kuittinen koki hankkeen helpoksi asukkaiden kannalta: toisin kuin perinteisesti, tulevien naapureiden ei tarvinnut löytää toisiaan vaan rakennusyhtiön vetämään projektiin pystyi liittymään lennosta.
Lue lisää: Asukkaiden vetämä kerrostalohanke ajautui vaikeuksiin Jätkäsaaressa
