Finland
This article was added by the user . TheWorldNews is not responsible for the content of the platform.

Eläimillä on magneettiaisti – onko siinä syy, miksi koirat kakkivat kuono pohjoiseen päin?

Eläimillä kilpikonnista lintuihin tiedetään olevan magneettiaisti. Ne käyttävät sitä muun muassa suunnistamiseen, mutta joskus myös suunnaltaan sopivan kakkapaikan löytämiseen.

Koirilla on magneettiaisti, mutta miten ne käyttävät sitä?

Moni koiranomistaja on lenkkeillessä huomannut, että sopivan kakkapaikan löytäminen on lemmikille tarkkaa puuhaa. Tiede on osoittanut, että nirsoiluun voi vaikuttaa magneettiaisti.

Tutkijat ovat huomanneet, että koirat ulkoillessaan pyöriskelevät ja asettuvat tarpeilleen useimmiten pohjois-eteläsuunnassa. Koirat aistivat (siirryt toiseen palveluun) pienet muutokset maan magneettikentässä.

Narttukoirat myös pissivät tällä akselilla, mutta uroskoirat eivät. Tutkijoiden mukaan urosten kohdalla toimituksen nopeudella on tekemistä suuntimaeron kanssa.

Tutkimus on tehty tarkkailemalla omistajan valvonnassa liikkuvia vapaana olevia koiria. Lähistöllä ei tutkimustilanteessa ollut ihmisen rakentamia häiriötekijöitä, kuten teitä, rakennuksia tai voimalinjoja.

Ihmisen tekemät rakennelmat voivat häiritä eläimen magneettiaistia. Kuva: Jyrki Ojala

Voimalinjojen ja muiden kaupunkirakenteiden vaikutus paljastuikin, kun toiset tutkijat (siirryt toiseen palveluun) yrittivät toistaa aiemman tutkimuksen kaupunkien koirapuistoissa. Tutkimukseen osallistuneet koirat tekivät tarpeensa kuka mihinkin suuntaan. Kaupunkiympäristössä on siis häiriötekijöitä, joiden tutkijat epäilevät vaikuttavan koirien magneettiaistiin.

Lehmien magneettiaisti on mysteeri

Kymmenisen vuotta sitten saksalainen eläintieteen professori Sabine Begall (siirryt toiseen palveluun) havaitsi tutkijakollegojensa kanssa, että lehmät puolestaan märehtivät laitumilla enimmäkseen pohjoinen-eteläsuunnassa. He tekivät havainnon Googlen satelliittikuvista. Sama huomattiin myös villinä elävistä peuroista. Tätä pidettiin todisteena laiduntajien magneettiaistista.

Tutkimukset ovat tuottaneet ristiriitaista tietoa lehmän magneettiaistin olemassaolosta. Kuva: Pietinen / Valokuvaamo Pietisen kokoelma, Museovirasto

Vuotta myöhemmin sama tutkijaryhmä huomasi, että voimalinjat sekoittivat aiemmin todetun magneettiaistin. Näin ollen voimalinjojen läheisyydessä laiduntavat sorkkaeläimet asettuivat sekalaisille akseleille.

Satelliittikuvien ei pitäisi valehdella, mutta tieteen arkeen kuuluu, että teoriat ja tutkimustulokset pitää pystyä todistamaan myös uusissa tutkimuksissa. Vasta silloin mullistavilta vaikuttavat löydökset muotoutuvat tieteelliseksi tiedoksi.

Hollantilainen tutkijaryhmä (siirryt toiseen palveluun) teki Portugalissa kenttätutkimuksen, jossa se ripusti lehmien kauloihin neodyymimagneetit häiritsemään maan magneettikentän vaikutusta. Tutkittavana oli 659 nautaa kuudella eri maatilalla.

Tutkijat eivät havainneet, että eläimet olisivat erityisesti suuntautuneet pohjoinen-eteläakselille oli niillä magneetit kaulassa tai ei. Vaikutti siis siltä, että auringon suunta määritteli eläinten asentoja enemmän kuin esimerkiksi tuuli.

Magneettiaisti apuna suunnistamisessa

Tsekissä tehtiin tutkimus (siirryt toiseen palveluun), jossa selvitettiin, miten metsästyskoirat osaavat palata kotipesälle. Koirat kulkivat omistajansa kanssa kameroin ja gps-pannoin varusteltuina, kunnes ne haistoivat saaliin. Koirat saivat vapaasti lähteä saaliin perään ja omistaja jäi niille sijoilleen odottelemaan.

Koirat remusivat aikansa reissuillaan ja kun tuli kotiinpaluun aika, odotetusti suurin osa koirista käytti hajuaistiaan ja seurasi omia jälkiään takaisin. Kolmannes koirista teki kuitenkin toisenlaisen ratkaisun. Aluksi ne juoksivat parikymmentä metriä pohjoinen-eteläsuunnassa ja sen jälkeen lähtivät kohti omistajaansa kokonaan uutta reittiä.

Koirat ovat kokeissa löytäneet myös sauvamagneetin, ilman hajuärsykettä. Tilanteessa oli poissuljettu myös omistajan kasvojen ilmeet, joita koirat osaavat lukea taitavasti. Kuva: Jyrki Ojala

Tutkijat päättelivät , että koirat käyttivät suunnistamiseen kykyä aistia maan magneettikenttää. Magneettiaistiaan käyttäneet koirat palasivat omistajansa luo myös keskimääräistä nopeammin kuin hajun perusteella perille päässeet lajitoverinsa.

Kirjekyyhkyillä on samantyyppinen tapa ottaa suuntima. Kun ne vapautetaan kotilakkaan paluuta varten, ne eivät lennä sinne suoraan, vaan tekevät aluksi pienen kierroksen.

– Magneettikentässä liikkuminen vaatii ehkä jotakin haarukointia, että pystyy aistimaan sen suuntaviivat ja kallistumat, pohtii eläinfysiologian emeritusprofessori Esa Hohtola (siirryt toiseen palveluun) Oulun yliopistosta.

Valoherkkää kryptokromi-proteiinia on bakteereissa, kasveissa ja eläimissä. Eläimillä se vaikuttaa vuorokausirytmin säätelyyn. Silmissä sijaitsevalla kryptokromilla on myös rooli eläinten magneettiaistin toiminnassa.

Kryptokromi vaikuttaa linnun silmän miljoonissa soluissa, jokaisessa vähän eri voimakkuudella. Muodoltaan kaarevan silmän pintaan, linnun näkökentän päälle, syntyy eräänlainen varjostuma tai värjäymä. Se kertoo linnulle magneettikentän suunnan.

– Ja kun lintu kääntyy, varjostuma siirtyy kohti pohjoista tai etelää, kompassineulan tapaan. Näin sen on ajateltu toimivan, sanoo Hohtola

Muuttolintujen suunnistusvälineet eivät ole kaikki samassa korissa

Muuttomatkaillessa magneettiaisti on vain yksi keino. Maan magneettikentän lisäksi linnut osaavat matkoillaan lukea muun muassa maamerkkejä, tähtikuvioita, auringon asemaa, hajuja ja infraääniä. Magneettiaistia ne käyttävät pilvisellä säällä, ja silloin, kun muut keinot eivät ole saatavilla.

Linnuilla magneettiaisti löydettiin 1970-luvulla, kun tutkijat kiinnittivät kirjekyyhkyjen päähän pienet kestomagneetit ja vertailuryhmälle samanpainoiset messinkikappaleet. Aurinkoisella säällä lisäpainoilla ei ollut vaikutusta kotiinpaluuseen, mutta pilvien peittäessä auringon, magneetteja kantaneet kyyhkyt eivät löytäneet takaisin kotilakkaan.

Koe kertoo myös siitä, että maan magneettikenttä ei ole kovin voimakas maan pinnalla, koska magnetismin aiheuttava osa on satojen kilometrien syvyydessä. Vastaavasti kyyhkyihin kiinnitetyt magneetit olivat millien etäisyydellä kyyhkyjen aivoista.

Jotkut muuttolinnut lentävät jopa kilometrien korkeudessa. Kuva: Jaakko Julkunen / JOKA / Museovirasto

Lintuja on tutkittu myös laboratorioissa, joissa voi keinotekoisesti säädellä magneettikentän voimasuuntia. Lintu laitetaan kammioon yöksi ja sen hyppimisuuntaa seurataan.

– Ennen lintu lähti hyppimään mustetyynyltä ja jäljistä katsottiin sen reitti. Nykyään työ on digitaalista ja hyppimissuunta mitataan valoantureilla. Ne eivät lennä siellä vapaana, mikä tietysti vaikuttaa jonkin verran tulosten tulkintaan. Ei ole helppoa tutkia yöllä muuttavien pikkulintujen muuttoa, kun ne lentävät kilometrien korkeudessa, kertoo Hohtola.

Biologi kysyy aina, että miksi. Mikä olisi evolutiivinen selitys jollekin käyttäytymiselle tai vaikka nyt magneettiaistille? Eläinfysiologian emeritusprofessori Esa Hohtolan puheessa sanat ”ehkä” ja ”voi olla” kuuluvat usein.

– Lintujen kohdalla magneettiaistille löytyy biologinen perusta. Ainakin Euroopan yllä keväisin ja syksyisin tapahtuva muuttoaalto pohjois-eteläsuunnassa luo selkeän selityksen, mitä hyötyä magneettiaistista on linnuille.