Elokuva-arvio | Tositarina natsi-Saksan aikaisesta passien väärentäjästä on hengetöntä eurooppalaista “laatuelokuvaa”

Aihe vaatisi tuekseen vahvaa draamallista kerrontaa ja intensiteettiä, mutta sellaista ei Väärentäjästä löydy.

Draama

Väärentäjä (Der Passfälscher), ohjaus Maggie Peren. 111 min. K12. ★★

Passeja ja henkilöpapereita vainotuille juutalaisille natsien hallitsemassa Berliinissä väärentäneen Samson “Cioma” Schönhausin tarinasta saisi varmasti hyvä elokuvan, mutta Väärentäjä ei ole sitä.

Schönhaus väärensi satoja passeja ja eli pitkään paljastumisen pelon alla, kunnes pääsi pakenemaan polkupyörällä Sveitsiin – itse väärentämänsä sotilaspassin avulla. Schönhausin vanhemmat ja isoäiti murhattiin keskitysleireillä, mutta hän itse kuoli 92-vuotiaana vuonna 2015.

Ohjaaja-käsikirjoittaja-näyttelijä Maggie Peren on sekä käsikirjoittanut että ohjannut Väärentäjän. Toiseksi käsikirjoittajaksi mainitaan Schönhaus, joten ehkä hän ehti ennen kuolemaansa olla mukana projektissa. Ainakin sen pohjana on hänen 2004 ilmestynyt muistelmateoksensa.

Elokuvan alussa Cioma (Louis Hofmann) asuu vanhempiensa suuressa asunnossa Berliinissä ja työskentelee erikoisluvalla aseita valmistavassa metalliverstaassa. Vanhemmat on lähetetty “itään” eli keskitysleireille ja heidän irtaimistonsa on siirretty valtiolle. Cioman asunnossa pitää majaa myös hänen ystävänsä Detlev (Jonathan Berlin).

Juutalaisnuorukaiset yrittävät ottaa ilon irti ankeasta arjesta vaikka pukeutumalla uskaliaasti Saksan laivaston univormuihin ja menemällä tanssimaan.

Cioma saa töitä organisaatiossa, joka väärentää passeja juutalaisille, Samaan aikaa hän tutustuu ja rakastuu nuoreen naiseen (Luna Wedler), joka ei kerro Ciomalle edes oikeaa nimeään. Ennen pitkää Gestapon rengas kiristyy Cioman ympärillä ja hänen on alettava miettiä pakoa.

Tällainen aihe vaatisi tuekseen vahvaa draamallista kerrontaa ja intensiteettiä, mutta sellaista ei Väärentäjästä löydy. Se vain löntystää eteenpäin herätäkseen kunnolla henkiin vain muutamassa kohtauksessa.

Lisäksi elokuvaa vaivaa kummallinen epämääräisyys, niin henkilöissä, ajankuvassa kuin tapahtumissakin. Cioman hahmokin on outo, ikään kuin alituisesti hymyilevä nuorukainen ei lainkaan tajuaisi tapahtumia ympärillään tai ei ainakaan osaisi reagoida niihin asianmukaisesti.

Tilanteen ahdistavuus ja vakavuus eivät välity katsojallekaan, joka jossain vaiheessa alkaa tuskastua elokuvan tasaista janaa muistuttavaan kerrontaan. Siitä, jonka pitäisi viedä katsoja mukanaan, tulee pitkästyttävän tasapaksua ja väritöntä elottomien kohtausten virtaa, hengetöntä eurooppalaista “laatuelokuvaa”.

Tarinan pohjimmainen traagisuus ilmenee vasta elokuvan lopputeksteissä, joista selviää, että Cioma Schönhaus oli elokuvan todellisista juutalaisista henkilöistä todellakin ainoa, joka selvisi vainoista hengissä. Niin Detlev kuin Cioman nimetön tyttöystäväkin sekä väärennysorganisaatiota vetänyt Franz Kaufmann joutuivat natsien uhreiksi.

Käsikirjoitus Maggie Peren ja Cioma Schönhauser, pääosissa Louis Hofmann, Jonathan Berlin, Luna Wedler, Nina Gummich.