Elokuva-arvostelu | Klaus Härön uusi elokuva on ”viimeinen rakkaustarina”, ja paljon syvempi kuin romanttinen pinta antaa ymmärtää

Rakkaani merikapteeni on mielenkiintoinen kahden maan yhteistuotanto, jossa kuvauspaikkojen lisäksi kaikki näyttelijät ovat irlantilaisia tai brittejä.

Draama

Rakkaani merikapteeni (My Sailor, My Love), ohjaus Klaus Härö. 103 min. S. ★★★★

Valtameri ja jylhät rantakalliot sopivat Klaus Härön ohjaajanlaatuun. Hän on suomalaisessa elokuvassa harvinainen maisemamaalari, ja Irlannissa kuvatussa uutuuselokuvassaan hän on elementissään.

Rakkaani merikapteeni on mielenkiintoinen kahden maan yhteistuotanto. Kuvauspaikkojen lisäksi kaikki näyttelijät ovat irlantilaisia tai brittejä – ja tuttuja kasvoja suomalaisillekin monista sikäläisistä tuotannoista. Elokuva ei näytä eikä ”tunnu” ollenkaan suomalaiselta, vaikka työryhmässä on toki suomalaisiakin mukana.

Miekkailijan (2015) jälkeen Härö on tehnyt Suomessa pari vaatimattomampaa elokuvaa, joita voisi kutsua välitöiksi, mutta nyt ollaan jälleen isoissa kehyksissä. Käsikirjoitus on peräisin tutuilta yhteistyökumppaneilta, Jimmy Karlsonilta ja Kirsi Vikmanilta.

Tarina on yksinkertainen mutta vetoaa suoraan tunteisiin. Kolmiodraaman päähenkilöinä ovat isä, tytär sekä isän uusi naisystävä. Härö kutsuu elokuvaansa viimeiseksi rakkaustarinaksi: mies ja nainen ovat iäkkäitä leskiä, mutta he päättävät kerran vielä aloittaa uuden suhteen.

Varsinainen draama keskittyy kuitenkin sitäkin enemmän keski-ikäiseen tyttäreen Graceen (Catherine Walker). Elokuva piirtää todella taitavan kuvan neuroottisesta naisesta, jonka koko elämä on juuttunut hoivaamisen ympärille. Grace on ammatiltaankin sairaanhoitaja, ja kaikki vapaa-aika on kulunut isän paapomisessa. Isä Howard (James Cosmo) puolestaan on käpertynyt kuoreensa, eikä kommunikoi tyttärensä kanssa juuri lainkaan.

Mitä heidän suhteessaan on tapahtunut?

Uupunut Grace antaa lopulta periksi ja palkkaa Annien (hieno irlantilaisnäyttelijä Brid Brennan) isänsä kodinhoitajaksi. Annie rikkoo jään, vapautuu omista traumoistaan, ja rakkaus alkaa kypsyä. Samalla Gracen elämä pirstoutuu.

Myös Howardin hahmo on ajateltu viisaasti. Hän on mies, joka lähti merille, pakeni ahdistavaa kotisatamaansa. Loppujen lopuksi näiden lähtevien miesten tarinoita aika harvoin kerrotaan heidän näkökulmastaan. Yleensä he vain lähtevät, mihin milloinkin, vailla syyllisyyttä.

Elokuvan heikko kohta on tavallaan vain sen nimi. Se kuulostaa mahtipontiselta ja romanttiselta, mutta oikeasti elokuvassa ei käydä merellä edes takaumissa vaan pysytellään rannalla. Howard on toki entinen merikapteeni, mikä on kaunis metafora, mutta uraan viittaavat tässä elämänvaiheessa enää univormu eteisen naulakossa sekä liioitellut tarinat, joita kerrotaan kylän lapsille. Annie ei rakastu merikapteeniin vaan ikäiseensä mieheen.

Komeita ne maisemat ovat silti rannaltakin katsottuna, ja ne luovat kontrastia intiimille tarinalle. Kuvauksesta vastaa suomalainen Robert Nordström. Belgialaisen Michelino Bisceglian musiikki on turhankin suurieleistä.

Käsikirjoitus Jimmy Karlson ja Kirsi Wikman. Tuottajat Kai Nordberg, Kaarle Aho, David Collins. Pääosissa James Cosmo, Catherine Walker, Brid Brennan.