Main ContentPlaceholder
Lasten nirsoilu ruokailutilanteissa on tuttua monille vanhemmille. Asiantuntija jakaa 9 vinkkiä siihen, mitä tehdä ja mitä ei missään nimessä kannata tehdä nirsoa lasta kasvattaessa.
Nirsoilevaa lasta ei saa patistaa, uhkailla tai houkutella. Kuva: Colourbox
Pirjo Latva-Mantila
Suurin osa pikkulasten vanhemmista tietää, miltä tuntuu, kun on vaivalla kokannut ruokaa perheelle, mutta se ei lopulta kelpaakaan lapsille. Tai kun ravintolaruoka jää lautaselle.
Mikä neuvoksi, kun lapsi nirsoilee?
MLL:n auttavien puhelimien suunnittelija Anna Weckström kertoo valikoivan syömisen olevan todella tuttu keskustelun- ja huolenaihe perheissä.
– Lähes kaikille lapsille tulee kausia, jolloin ruoka maistuu enemmän tai vähemmän. On tyypillistä, että lapsi valikoi syömisiään 2–3 vuoden iässä ja alle kouluikäisenä.
Kun maistellaan uusia makuja, nirsoilussa on kyse epäluulosta tai epävarmuudesta uusien asioiden edessä: ruoka voi olla lapsen mielestä rumanväristä tai tekstuuriltaan vääränlaista. Tällaiset, aisteihin perustuvat havainnot ja lapsen muu kehitys siinä ohella vaikuttavat siihen, miten ruokaan suhtaudutaan.
– Kyllähän ne ovat vanhemman vinkkelistä raskaita kausia. Meillä on ihan biologiassa se, että haluamme ruokkia jälkeläisiämme. On todella haastavaa seurata, kun lapsi ei syö.
Alla on listattu 4 yleistä haitallista tapaa, joilla lapsen nirsoilua ei kannata yrittää hoitaa.
Monipuoliseen ruokavalioon voi totuttaa muun muassa siten, että aina kun lapselle tarjoaa uutta makua, on lautasella myös tuttuja makuja. Kuva: Colourbox
1. Tuputetaan, houkutellaan, uhataan, kiristetään
Nirsoilussa auttaa vain aika. Tuputtaminen, houkuttelu, uhkaaminen ja kiristäminen ovat huonoja vaihtoehtoja. Niiden sijaan ruokailutilanne olisi hyvä pitää mahdollisimman neutraalina.
– Jos lapsi ei syö, siitä ei kannata tehdä kauhean isoa numeroa. Uusien makujen ja ruokien rinnalla voisi tarjota myös tuttua ruokaa, jotta lapsi söisi edes jotakin.
2. Ruokapöydässä leikitään ja sometetaan
Kun lapsi saa itse vaikuttaa syömiseen, ruoka luultavasti kiinnostaa enemmän. Lapsi voi esimerkiksi osallistua ruokalistan suunnitteluun ja kertoa omia toivomuksiaan. Myös ruuan valmistukseen osallistuminen voi vähentää nirsoilua.
Weckström suosittelee myös rauhoittamaan ruokailut perheen yhteisiksi hetkiksi, jolloin on aikaa jutella päivän kuulumiset. Lelut, leikit ja puhelimen räplääminen ei kuulu ruokapöytään.
3. Säännöllisyys puuttuu
Ruokarytmi olisi hyvä pitää säännöllisenä niin, että pöydän ääreen kokoonnutaan aina samaan aikaan päivästä. Pieni lapsi tarvitsee ruokaa kahden–kolmen tunnin välein.
4. Lautaselle laitetaan liikaa ruokaa
Lapsen lautaselle kannattaa annostella ruokaa vähän kerrallaan.
– Jos mahdollista, lapsi voisi itse annostella ruokansa ja ottaa lisää. Eikä lautasta tarvitse syödä tyhjäksi. Sellainen on mennyttä maailmaa.
Negatiivista ruokapuhetta on syytä välttää. Mikään ruoka ei ole toista parempi tai huonompi. Kuva: Colourbox
Lohdutuksen sana
Jos lapsi ei syö, lautanen korjataan vähin äänin pois.
Huoleen ei ole aihetta, jos lapsi kasvaa normaalisti, on energinen ja vaikuttaa hyvinvoivalta.
– Ei voi vähätellä sitä huolta mikä vanhemmilla on, kun lapsi ei syö. Mutta jos yhtään lohduttaa, lähes kaikissa perheissä painitaan näiden samojen asioiden kanssa, eli että lapsi kieltäytyy syömästä tai syö todella vähän. Nämä ovat hyvin yleisiä pulmia.
Lasten nirsoilu tuskastuttaa vanhempia myös ravintolassa, sillä jokainen syömättä jäänyt annos maksaa. Weckström vinkkaa jakamaan annoksia, tai siirtämään osan aikuisen annoksesta lapsen lautaselle.
Joissakin perheissä lapsille tarjotaan eri ruokaa kuin mitä vanhemmat itse syövät. Se on asiantuntijan mielestä ihan ok, jos perheessä on mahdollisuus valmistaa useampaa ruokaa.
Vinkit nirson lapsen vanhemmille
1. Kannusta maistamaan, mutta älä pakota tuputa, uhkaile kiristä tai vertaile muihin lapsiin.
2. Annostele lautaselle aluksi vain vähän ruokaa. Liian iso annos voi lamaannuttaa nirson ja pieniruokaisen lapsen. Kun aloittaa pienellä annoksella, ruokaa voi aina ottaa lisää.
3. Tarjoa uusia makuja ja ruoka-aineita vanhojen suosikkien rinnalla. Uudet maut kannattaa tuoda lautaselle yksi kerrallaan ja pienissä erissä.
4. Pidä lapsen ja perheen ruokarytmi säännöllisenä, vaikka ruoka ei kaikilla aterioilla maistuisikaan lapselle. Muista, että napostelu aterioiden välillä voi vähentää ruokahalua. Koska pieni lapsi ei jaksa syödä kerralla paljon, aamu-, väli- ja iltapalat ovat tärkeitä.
5. Syökää yhdessä niin usein kuin mahdollista. Perheen yhteinen aika on lapselle odotettu ja mukava hetki. Lapsi myös oppii katsellessaan muita ruokapöydässä.
6. Ota lapsi mukaan ruuanlaittopuuhiin. Kiinnostus makuihin herää helpommin, kun lapsi voi itse osallistua ruuan valmistukseen.
7. Poista häiriötekijät ruokailuhetkistä. Pelit, puhelimet ja leikit eivät kuulu ruokapöytään. Näytä itse mallia.
8. Vältä negatiivista ruokapuhetta. Jos ruoka jää syömättä, älä tee siitä numeroa. Älä myöskään korosta ruuan terveysvaikutuksia, tai puhu omasta kehostasi negatiiviseen sävyyn lapsen aikana. Lapsen kehon arvostelu on myös todella haitallista.
9. Joustava suhtautuminen ruokaan on parempi vaihtoehto kuin täyskieltojen asettaminen. Jousta omista periaatteistasi, avaa telkkari ja anna lapselle vaikka jäätelö.
Lähteenä myös: meidanperhe.fi
