Finland
This article was added by the user . TheWorldNews is not responsible for the content of the platform.

Entinen NHL-tähti Jussi Jokinen tuki Wilma Murtoa 60 000 eurolla – nostaa esiin yhden ongelman suomalaisesta urheilusta

Entinen NHL-tähti Jussi Jokinen seurasi Wilma Murron upeaa EM-iltaa suurten tunteiden vallassa.

Jussi Jokinen tuki rahallisesti Wilma Murron urheilu-uraa vuosien ajan. Kuva:  Lukas Barth / Reuters, Ville Honkonen

Se oli Wilma Murron ilta.

Münchenin olympiastadionilla ja televisioiden ääressä kaikkien katseet olivat suunnattuina 24-vuotiaan salolaisen seiväshyppääjään käsittämättömään kisaan, joka keskiviikkona päättyi kolmen Suomen ennätyksen jälkeen EM-kultaan tuloksella 585.

Yksi katsoja kaukana Oulussa saattoi jännittää vähän enemmän. Lähes tuhat NHL-ottelua sisältäneen uransa toissa kauteen päättänyt Jussi Jokinen, 39, seurasi Murron näytöstä henkeään pidätellen.

– Olihan se aivan upea kilpailu ja Wilmalta käsittämätön suoritus.

Vaikka Jokinen on innokas penkkiurheilija ja harrastanut yleisurheilua itsekin, hänellä oli Murtoon poikkeuksellinen suhde.

Jokinen tuki Murtoa 12 000:lla eurolla vuosittain 2016–21.

– En halua todellakaan mitään kunniaa Wilman saavutuksesta. Kaikki kunnia kuuluu hänelle ja hänen tiimilleen, Jokinen tarkentaa.

Jokinen korostaa, että ylipäätään kommentoi Murtoa laajemmassa kontekstissa: siinä, miten suomalainen urheilujärjestelmä toimii.

Wilma Murto on Euroopan mestari. Kuva:  Andrej Isakovic / AFP

Hän ryhtyi Murron tukijaksi Kalevan kisoissa 2016, kun kuuli jo silloin Murtoa valmentaneen Koivusen kertovan tarinoita lahjakkaasta hyppääjästä, joka oli vastikään tammikuussa tehnyt nuorten ME:n.

– Minua oli jo parin vuoden ajan kiinnostanut lähteä tukemaan jotakuta nuorta ja lahjakasta yleisurheilijaa. Olen aktiivinen penkkiurheilija ja harrastin yleisurheilua lapsena itsekin, Jokinen kertaa.

– Minulla oli ollut muutamia vaihtoehtoja mielessäni, mutta silloin valinta osui Wilmaan.

NHL:ssä miljoonia tienannut Jokinen ryhtyi sen jälkeen tukemaan Murtoa tuhannella eurolla kuussa, eli lahjoitti tälle 12 000 euroa vuodessa.

Hän päätti satsata yhteen olympiadiin eli Tokion olympialaisiin saakka, mutta koska kisoja siirrettiin koronan vuoksi viime kesään, hän jatkoi satsausta vielä vuoden.

Murron taivuttaessa ikimuistoisia hyppyjään, Jokinen ei siis enää ollut hänen tukijansa.

– Jääkiekossa voi tienata tosi hyvin, vaikka ei olisi edes maailman tuhannen parhaan joukossa, mutta jos on esimerkiksi yleisurheilussa lajinsa 50:ksi paras, ei välttämättä vielä tienaa mitään.

– Halusin lähteä tukemaan nuorta urheilijaa, juuri kriittisessä 17–23 ikävuoden vaiheessa, jolloin monen heistä on vaikea saada mitään tukea mistään.

Jokinen ei halua nytkään ottaa mitään kunniaa Murron menestyksestä, vaan haluaa mieluummin puhua suomalaisen urheilun järjestelmästä, jossa moni juuri mainitun ikävaiheen urheilija tippuu tyhjän päälle.

– Mielestäni järjestelmä kaipaa remontin.

Urheilulehden taannoisessa selvityksessä paljastui, että niin sanotusta valtion urheilurahasta (nyt noin 150 miljoonaa) eli veikkausvoittovaroista menee suorana urheilijatukena urheilijoille alle 2 prosenttia.

Lue lisää: Kommentti: Veikkauksen rahoja kuppaa käenpoikien armeija – hukatut miljoonat pitää nyt ohjata perheille

– Täytyy olla joku keino nostaa prosenttia isommaksi, Jokinen sanoo.

Suomalainen urheilijatukijärjestelmä perustuu sekä urheilijan saavuttamaan menestykseen että potentiaaliin, mutta kehitysvaiheessa voi tulla esimerkiksi loukkaantumisia, joiden takia urheilija ei pysty antamaan tukiin edellyttäviä näyttöjä.

– Wilmallakin oli siinä matkalla pari vaikeampaa vuotta, valmentajaa vaihdettiin ja kaikkea tätä, mitä nuoren urheilijan polkuun kuuluu.

– Mietin, että miten järjestelmä pystyisi vielä paremmin auttamaan tällaisia Wilmankin kaltaisia huippulahjakkuuksia, jos heille tietyssä ikävaiheessa tulee vaikeita vuosia.

Jokinen ei missään vaiheessa halunnut olla muuta kuin hiljainen yhtiömies.

– Se oli heti alussa tietoinen valinta, etten mene liian lähelle ollenkaan, ettei Wilmalle vain tule tunne, että hänen pitää antaa jotain takaisin tai että olisin tunkemassa koko ajan kyselemään jotain. Parempi antaa täysi työrauha.

Jokinen sanoo viestitelleensä Murron kanssa muutaman kerran vuodessa. Nyt hän lähetti totta kai onnitteluviestin, johon ei ollut ehtinyt saada vastausta.

– Enkä sellaista odotakaan. Siellä on varmana sellainen hälinä päällä. Nämä ovat niitä urheilijan parhaita hetkiä, kun saa menestyksen jälkeen nauttia läheisten kanssa.

Hiljainen yhtiömies keskittyi urheilufanin rooliin.

Jussi Jokinen kuvattuna viime viikolla Kalajoella omaa nimeään kantavassa hyväntekeväisyysottelussa. Kuva:  Ville Honkonen

Jokinen on toissa kauteen päättyneen uransa jälkeen viettänyt tiivistä perhe-elämää. Perheessä on 10-vuotias tytär ja 8-vuotias poika, joka pelaa Kärppien junioreissa.

– Olen ottanut uran jälkeen rauhallisesti enkä ole vielä päättänyt mitä ryhtyisin tekemään. En ole vielä valmis heittäytymään kunnolla mihinkään, varsinkaan sellaiseen hommaan, jossa pitäisi paljon matkustaa.