logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo
star Bookmark: Tag Tag Tag Tag Tag
Finland

Erikoislääkärin palkka on alle 200 euroa kuussa, diabeetikoille ei riitä insuliinia: Venäjän terveydenhoidon kriisi syvenee

Samara/Toljatti

Vaikeudet alkoivat, kun Aleksija Botarjova täytti 18 vuotta.

Hänellä oli todettu tyypin 1 diabetes 11-vuotiaana. Sen hoitaminen vaati tietenkin tarkkuutta, sillä verensokeria ja ruokavaliota piti tarkkailla insuliinin annostelua varten. Kaiken tarvittavan sai kuitenkin lasten poliklinikalta, josta pystyi hakemaan niin insuliinin kuin tarvittavat välineet.



Kunnes hänet 18-vuotiaana siirrettiin aikuisten poliklinikan asiakkaaksi.

”Sieltä saa insuliinia silloin tällöin. Kun käy hakemassa, saatetaan vain sanoa, ettei sitä ole. Tai kehotetaan tulemaan uudestaan joskus myöhemmin”, Botarjova, 22, sanoo.


Diabeetikoiden ongelmat nousivat alkukesästä Venäjällä esiin, kun uutissivusto Meduza kertoi useissa maakunnissa olevan huutava pula julkisen terveydenhoidon jakamasta insuliinista. Jotkin aluehallinnot olivat toukokuun loppuun mennessä hankkineet alle kymmenen prosenttia vuotuisesta tarpeesta.

Diabeetikoiden kuuluisi saada kaikki tarvitsemansa insuliini ilmaiseksi. Moskovassa he saavatkin, mutta monilla muilla paikkakunnilla satunnaisesti tai eivät lainkaan. Silloin se pitää yrittää ostaa itse.

Venäläisille insuliininjakelun ongelmat olivat silti vain yksi uusi esimerkki Venäjän terveydenhuollon pitkään jatkuneesta kriisistä. Valtiollisen Vtsiom-tutkimuslaitoksen mukaan venäläiset pitävät terveydenhuollon surkeaa tilaa maan vakavimpana ongelmana.

Tänä vuonna tilanne on kärjistynyt, ja potilaiden aiempaa äänekkäämpien valitusten lisäksi myös hoitohenkilökunta on alkanut ympäri maata protestoida matalia palkkoja ja ylitöitä. Hoitoalan ammattiyhdistys Deistvie kertoo saaneensa lyhyessä ajassa satoja uusia jäseniä aiemmin järjestäytymistä karttaneista lääkäreistä ja hoitajista.



Lisääntyvistä protesteista vaivautuneet vallanpitäjätkin ovat myöntäneet ongelmia olevan. Terveydenhuolto oli yksi pääaiheita, kun presidentti Vladimir Putin juhannuksen alla vastaili kansalaisten kysymyksiin huolella käsikirjoitetussa televisio-ohjelmassaan.

Botarjova asuu Volgan varrella sijaitsevassa miljoonakaupungissa Samarassa. Se on niin merkittävä teollisuuskeskus, että Finnairkin lentää sinne suoraan Helsinki-Vantaalta.

Silti Samarassakin on isoja ongelmia terveydenhoidossa.



”Kuukauden insuliini maksaa 5 000 ruplaa [noin 70 euroa] ja muut tarvikkeet helposti saman verran. Opiskelijalle se on iso raha”, Botarjova sanoo.

Niin se on monelle työssä käyvällekin. Viime vuonna Samaran alueella keskipalkka oli 32 000 ruplaa eli runsaat 450 euroa kuukaudessa.



”Mutta vaihtoehtoja ei ole. Voin jättää hampaiden pesun väliin, mutten insuliinia, jos haluan herätä seuraavana aamuna.”

Botarjova kantaa keittiön pöydälle pienen laatikon. Siinä on kirjeitä diabeetikoilta ympäri Venäjää.

Kirjeitä tulee tasaiseen tahtiin, koska Botarjova perusti blogin turhauduttuaan insuliinin vähyyteen ja ennakkoluuloihin. Aihetta käsitteleviä blogeja ei juuri ollut, joten siitä tuli nopeasti suosittu vertaistukikanava. Nyt ihmiset kertovat kirjeissään ja viesteissään, kuinka sairastuminen pelotti ja hävetti tai kuinka rahat eivät riitä insuliiniin.

”Myös tosi ikäviä tarinoita. Monta kertaa on itkettänyt.”


Karuja kokemuksia on päätynyt ennenkin julkisuuteen. Viime vuonna Saratovissa oikeus julisti diabeetikoita auttaneen kansalaisjärjestön ”ulkomaiseksi agentiksi”, minkä jälkeen järjestö joutui lopettamaan toimintansa. Se pahensi kaupungin huonoa lääke- ja insuliinitilannetta entisestään, minkä arvellaan johtanen ainakin yhden diabeetikon kuolemaan.

Kaikkia ei innosta Botarjovankaan aktivismi. Samaran paikallishallinto vastasi HS:n tiedusteluun, että insuliinin jakelussa ja riittävyydessä ei ole ongelmia. Sen mukaan myös Botarjova on saanut kaiken hänelle kuuluvan insuliinin.

”Niinpä tietysti”, Botarjova sanoo.

Mutta sitten hänelle soitettiin poliklinikalta uudestaan ja ilmoitettiin, että hän voi käydä kuukausittain hakemassa insuliinia ja testeissä. Botarjova sanoo, että voi vain arvella syytä yllättävälle ilmoitukselle.

Valitukset terveydenhuollon huonosta tilasta liittyvät myös yleiseen tyytymättömyyteen. Reaalitulot ovat laskeneet vuosia ja köyhyys yleistynyt, joten ärsytyskynnys on madaltunut.

Venäläisten valituslista on pitkä.

Hoitoon pääsy on hidasta, monet sairaalat rapistuneita, laitteisto vanhaa. Hoito edellyttää usein lahjuksia, mutta voi silti olla huonoa. Sairaaloita on karsittu kovalla kädellä, joten hoitoon pääsy on vaikeutunut etenkin maaseudulla. Lääkkeet saattavat yllättäen loppua. Joihinkin sairaaloihin on otettava lakanat mukaan.

Julkisen erikoissairaanhoidon taso vaihtelee, eikä sitä välttämättä ole kattavasti tarjolla edes isoissa kaupungeissa. Sosiaalisessa mediassa leviää säännöllisesti vetoomuksia, joilla kerätään rahaa vakavasti sairastuneen auttamiseksi yksityissairaalassa tai ulkomailla.

Venäläiset myös tietävät, että eliitti hoidattaa itseään mieluusti ulkomailla, mikä ei varsinaisesti lisää luottamusta järjestelmään. Aikanaan otsikoissa oli, kun Suomessakin tunnetun silloisen lapsiasiamiehen Pavel Astahovin vaimo synnytti Ranskassa.

Toisaalta kaikki tietävät lääkäreiden ja hoitajien palkkojen olevan varsinkin maakunnissa pieniä. Sekin on huolenaihe, sillä lääkärit lähtevät parempien palkkojen perässä Moskovaan, Pietariin tai ulkomaille. Vähänkään syrjäisemmille paikoille ei ole enää juuri halukkaita.

Kyse on tietenkin rahasta. Venäjä käyttää monia länsimaita pienemmän osuuden kansantuotteestaan terveydenhoitoon. Viime vuodet rahoitus on pienentynyt entisestään, kun inflaatio huomioidaan.

Rahaa myös palaa korruptioon ja tehottomuuteen. Uutistoimisto Bloombergin tuoreimmassa listauksessa Venäjän terveydenhuolto oli neljänneksi tehottominta 56 maan joukossa. Tehottomampaa se oli vain Azerbaidžanissa, Yhdysvalloissa ja Bulgariassa.

Kriitikoiden mukaan koko rahoitusjärjestelmä on epäonnistunut. Hoito rahoitetaan nykyisin työnantajien rahoittaman sairausvakuutusrahaston kautta. Sairaalat ja poliklinikat laskuttavat sitä, mutta hoitotoimille määritellyt hinnat eli tariffit ovat liian matalia kattamaan kulut.

Arvostelijoiden mukaan tämä ei ole vahinko vaan yksityisen terveysalan lobbauksen seuraus.

Terveydenhoidon henkilökunnan surkea tulotaso ei ole Venäjällä mikään uusi asia.

Putin ilmoitti presidentiksi palatessaan vuonna 2012, että vuoteen 2018 mennessä lääkäreiden palkkojen pitäisi olla kaksinkertaisia maakunnan keskipalkkaan verrattuna. Hoitajien palkaksi hän asetti alueen keskipalkan.

Putinin määräys on toteutunut alle puolella alueista. Ammattiyhdistysliikkeen mukaan tavoitteen saavuttaneistakin alueista moni kikkaili. Työntekijöitä on vähennetty ja jäljellä olevat pakotettu ylitöihin, jolloin kokonaisansiot nousevat.

Lupauksen huono toteutuminen on keskeinen syy hoitohenkilökunnan protesteihin. Se on myös syönyt uskoa Putinin tuoreemmilta lupauksilta. Viime vuonna hän julisti terveydenhuollon yhdeksi niin sanotuista kansallisista projekteista, joille on luvassa miljardirahoitus.

Periaatteessa rahaa on, sillä Venäjän valtio on hamstrannut isoja summia vararahastoihin Yhdysvaltain pakotteiden varalta. Vararahastojen täyttäminen on yksi syy kulukuurille.

Runsaan tunnin ajomatkan päässä Samarasta sijaitsee Toljatti. Se on italialaisen kommunistin Palmiro Togliattin mukaan nimetty noin 700 000 asukkaan kaupunki, joka tunnetaan Ladan tehtaista.

Alkuvuodesta kaupungissa syntyi pieni kohu, kun nuori traumatologi Aleksei Kartšinski julkaisi sosiaalisessa mediassa helmikuun palkkakuittinsa. Peruspalkka oli 13 350 ruplaa eli 188 euroa.

”Halusin kiinnittää ongelmaan huomiota ja ajattelin, että sosiaalisen median kautta se onnistuu. Niinhän siinä sitten kävikin”, Kartšinski sanoo työpaikkansa lähellä olevassa kahvilassa.

Palkka on sen jälkeen vähän noussut, mutta ei Kartšinski siihen ole vieläkään tyytyväinen. Hänen pitää edelleen tehdä muitakin töitä.


Kartšinski sanoo alkaneensa ymmärtää tilannetta paremmin. Nyt hän on aktiivi uudessa ammattiyhdistyksessä.

”Ongelma johtuu sairasvakuutusjärjestelmästä ja liian matalista tariffeista. Johto joutuu tasapainottelemaan eri kulujen kanssa, kun järjestelmässä ei ole riittävästi rahaa.”

Hän sanoo, ettei halunnut syyttää ketään. Hän vain kertoi palkkansa.

”Kun julkaisin palkkani, moni sanoi, että lähde sitten pois, jos ei miellytä. Mutta opiskelin seitsemän vuotta, työ on kiinnostavaa ja työyhteisö hyvä. En minä aio mihinkään lähteä.”


All rights and copyright belongs to author:
Themes
ICO