Fortumin venäläinen ruletti

– Paljonko Fortum on sijoittanut? Kaikkiaan, pelkästään yksi suomalainen yhtiö? Noin kuusi miljardia, yksi suomalainen yhtiö kuusi miljardia, mutta koko Ranska 15 miljardia.

Näin Venäjän presidentti Vladimir Putin kehui Fortumia ja piikitteli Ranskaa vuonna 2018 Pietarin talousfoorumissa. Yleisö osoitti suosiotaan.

– Se on totta, se on totta, jatkoi Putin.

Totta se olikin, muttei koko totuus.

Tapaus kuvastaa hyvin Fortumin asemaa venäläisessä ajattelussa. Turun yliopiston professorin Kari Liuhdon mukaan Venäjä käytti Fortumia mannekiinina sijoittajien suuntaan ja ulkopolitiikkansa välineenä.

– Kreml halusi nostaa Fortumin näyttelypuudelikseen. Fortumia esiteltiin Venäjä-menestyjänä.

Tosiasiassa Fortum oli juuri sukeltamassa vielä syvempään suhteeseen Venäjän kanssa kuin Putinin mainitsemat suorat investoinnit antoivat ymmärtää. Syy siihen oli saksalainen Uniper, jonka osakkeiden ostosta Fortum alkoi neuvotella vuonna 2017. Kauppa hyväksyttiin seuraavana vuonna.

Uniperin ydinliiketoimintaa oli venäläinen kaasu. Kauppa käytännössä tuplasi Fortumin Venäjä-riskit ja oli ristiriidassa yhtiön uusiutuvaa energiaa koskevien tavoitteiden kanssa.

Ennen Uniperin ostamista Fortumin kassa pullisteli rahaa.

Jyrki Kataisen (kok.) hallitus oli antanut luvan Fortumille myydä sähkönsiirtoverkkonsa vuonna 2013.

Fortum halusi isoksi peluriksi Eurooppaan. Se haki suurta yrityskauppaa ja omistajilleen parempaa tuottoa.

Suomen valtio, Fortumin pääomistaja, loi painetta. Se halusi Fortumista suurempaa osinkoa.

Keväällä 2017 talouspoliittinen ministerivaliokunta käsitteli omistajaohjauksen raporttia Fortumista. Raportin viesti oli selkeä: Fortumilla oli vuoden loppuun asti aikaa löytää tuottoisa sijoitus, tai valtio ryhtyisi tarkastelemaan, kannattaako siirtoverkkojen myynnistä saatuja rahoja makuuttaa yhtiön tilillä. Suomeksi sanottuna valtio-omistaja halusi rahoista osansa.

Fortum iski silmänsä Uniperiin ja hankki siitä merkittävän osuuden. Venäjä-riskin kasvulle ei annettu juuri painoarvoa, osin kenties siksi, että Uniper on saksalainen yhtiö. Myyjänä oli toinen saksalaisyritys, energiajätti E.ON, josta Uniper oli alunperin lohkaistu.

Hallitus tuki Uniper-kauppaa yksimielisesti. Myöhemmin valtio-omistaja jopa kannusti Fortumia lisäämään omistustaan Uniperissa.

Ja Fortumhan lisäsi. Sen omistusosuus Uniperista kasvoi vuosien mittaan alle puolikkaasta lähes 80 prosenttiin.

Juha Sipilän (kesk.) hallituksessa omistajaohjausministerinä toiminut Mika Lintilä (kesk.) ei muista, että Venäjä-riskien kasvu olisi ennen Uniper-kauppaa herättänyt kritiikkiä ainakaan poliitikkojen piirissä. Kriittistä keskustelua käytiin hänen mukaansa ainoastaan Uniperin hiilivoimasta Saksassa.

Uniperin osto oli Fortumille osakekauppa, ei perinteinen yrityskauppa. Mittavia taustaselvityksiä ei siksi tehty. Lintilän mukaan hallitus luotti Fortumin arvioon.

Uniper-sijoitukset Lintiläkin myöntää nyt virheeksi, mutta korostaa, että silloin toimittiin parhaan ymmärryksen pohjalta.

– Kaikki ovat varmasti tällä hetkellä sitä mieltä, että päätös oli väärä, Lintilä toteaa.

– Kun hiirenkokoinen yritys lähtee ostamaan elefantinkokoista yritystä, täytyy riskiarviointi tehdä erityisen huolellisesti.

Tätä mieltä on europarlamentaarikko Heidi Hautala (vihr.). Hän toimi itsekin omistajaohjausministerinä Fortumin käynnistellessä Venäjä-sijoituksiaan.

Miksi Venäjään liittyvät geopoliittiset riskit olivat Suomessa niin pitkään tabu? Hautala näkee Fortumin tarinassa yhteyden laajempaan ongelmaan suomalaisessa Venäjä-ymmärryksessä.

Suomessa vallitsi pitkään ajattelutapa, että taloudellisella yhteistyöllä voitaisiin vaikuttaa Venäjään myönteisesti.

– Ehkä jopa niin, että Venäjä muuttuu demokraattisemmaksi, Hautala kuvailee.

Suomalaispäättäjät sulkivat silmänsä Venäjän jatkuvasti kasvavilta riskeiltä. Ukrainalle kuuluvan Krimin miehitys jo vuonna 2014 jäi energiakauppojen varjoon.

Kansainvälisen liiketalouden professori Kari Liuhto kertoo varoittaneensa kasvaneesta energiariippuvuudesta jo vuosia aiemmin. Varoitukset kaikuivat kuuroille korville.

Liuhto näkee, että hälytyskellojen olisi pitänyt soida jo vuonna 2003, kun oppositiopoliitikko, oligarkki Mihail Hodorkovski vangittiin. Viimeistään vuonna 2008 Venäjän lainsäädäntö muuttui niin, että yritysten oli syytä olla varuillaan.

– Silloin tuli voimaan Venäjän strategisten sektorien laki, joka mielestäni ei enää antanut riittävää suojaa investoinneille. Se ei kuitenkaan estänyt Fortumia ja muita hakemasta Venäjältä kasvua.

Muutamat muutkin tutkijat yrittivät turhaan herätellä kriittistä keskustelua. Hyvä esimerkki on Ulkopoliittisen instituutin (UPI) raportti vuodelta 2016.

UPI totesi raportissaan, että Venäjä toimii aggressiivisesti ulkopoliittisten tavoitteidensa saavuttamiseksi ja suomalaisten ei kannata tehdä maahan suuria investointeja.

Raportti murskattiin julkisuudessa. Lukuisat eturivin poliitikot arvostelivat kovaäänisesti Venäjällä pelottelusta. Raportista suivaantuneet epäilivät, että sillä yritettiin sabotoida Suomen Venäjän-suhteita.

Seuraavana vuonna Fortum teki ostotarjouksen Uniperin osakkeista.

Mika Lintilä ja Juha Sipilä ovat pesseet kätensä Uniperista ja kertoneet, että saivat tietää Fortumin jättikaupasta viisitoista minuuttia ennen kaupan julkistusta.

Tosiasiassa valtio-omistajalla oli kauppa-aikeiden julkistuksen jälkeen viikko aikaa reagoida ennen varsinaista allekirjoitusta, sillä kauppoja Fortum ja E.ON eivät vielä olleet tehneet.

Lintilä kuitenkin katsoo, ettei mitään ollut tehtävissä.

– Jos kauppa olisi siinä välissä keskeytetty, se olisi käytännössä tarkoittanut Fortumin hallituksen ja korkeimman johdon erottamista.

Teoriassa valtio olisi voinut ottaa aikalisän ja kutsua koolle ylimääräisen yhtiökokouksen. Lintilä ei näe tätäkään mahdollisena.

– Todennäköisesti vaikutus olisi ollut Fortumin osakkeen arvon merkittävä lasku. Fortum oli tehnyt selvittelyjä hyvin pitkään. Aikalisä tai yhtiökokous olisi ollut erittäin voimakas toimenpide.

Nykyinen omistajaohjausministeri Tytti Tuppurainen (sd.) kertoo, että hän keskusteli Venäjästä yhtiön johdon kanssa aloittaessaan omistajaohjausministerinä joulukuussa 2019.

– Alkumetreiltä oli selvää, että Fortumin liiketoimintaan ja erityisesti Uniper-omistukseen sisältyy merkittävä Venäjä-riski. Historia puuttui kuitenkin peliin. Sota vei pohjan hallitulta strategialta vähentää riskejä.

MOT-toimituksen saamien tietojen mukaan Venäjästä keskusteltiin Fortumin sisäpiirissä jo ennen Uniper-kauppaa ja sen jälkeen yhä useammin ja kriittisempään sävyyn.

Syyttävä sormi osoitti toimitusjohtajaan, ensin Pekka Lundmarkiin, sitten Markus Rauramoon.

Sen sijaan että Fortum olisi pienentänyt panoksiaan, se näytti uskovan Venäjään viimeiseen saakka. Fortum kertoi vain kuukautta ennen Venäjän hyökkäystä perustaneensa tuulivoimaan keskittyvän yhteisyrityksen Bank GPB:n kanssa. Se on Kremlin kontrolloiman Gazprombankin tytäryhtiö.

Fortumin nykyinen toimitusjohtaja ja Uniper-kaupan aikainen talousjohtaja Markus Rauramo perustelee yhteistyötä sillä, että Venäjä oli kiinnostunut kehittämään tuulivoimaa ja Fortumilla oli siinä asiantuntemusta. Rauramo sanoo, että Fortum lähti mukaan varovasti, enintään 200 miljoonalla eurolla, siksi yhtiö tarvitsi kumppaneita.

– Gazprombank, jonka ylintä johtoa tapasin ja haastattelin, oli hyvin sitoutunut puhtaan energian kehittämiseen ja halusi lähteä yhteisyritykseen mukaan. Me haimme kumppaneita, jotka ovat luotettavia ja joilla on rahoituskapasiteettia. Toki tilanne Venäjän hyökättyä Ukrainaan muuttui.

Rauramo myönsi syyskuussa, että Uniper-kaupan riskiarvioinnissa tehtiin virheitä.

– Pieleen meni, Rauramo totesi.

Fortum ei kuitenkaan päätynyt Venäjälle puolivahingossa Uniperin myötä, vaan oli harjoittanut mittavaa idänkauppaa vuosikausia, kuten voit huomata alla olevasta grafiikasta.

Professori Kari Liuhto on huolissaan. Hän pelkää Fortumin jättimäisten epäonnistumisten rapauttavan ihmisten luottamusta päätöksentekoon.

Sotku tulee hänen mukaansa maksamaan yli kymmenen miljardia. Siitä huolimatta Fortumin hallitus on pysytellyt tapahtumista hiljaa.

– Se on ylimielistä. Kansalaiset ajattelevat, että poliitikot ja bisneseliitti ovat suhmuroineet ja maksumieheksi joutuvat Matti ja Maija sekä heidän lapsensa.

Liuhdon mielestä Fortumin Venäjän-seikkailut pitäisi selvittää juuriaan myöten. Tähän mennessä ne ovat Fortumin oman arvion mukaan maksaneet yli 8 miljardia euroa, ja yhtiöllä on edelleen yli kolmen miljardin euron edestä omistuksia Venäjällä.

– Sokea Reettakin olisi nähnyt uhkan, Liuhto sanoo.

Liuhto penää omistajaohjausministeriä käynnistämään selvityksen Uniperin jättitappioista sekä niistä tapahtumista ja päätöksistä, jotka syöksivät Fortumia yhä tiukemmin riippuvaiseksi Venäjästä.

– Ihmisillä on oikeus tietää, ettei ole tapahtunut mitään väärinkäytöksiä, rikoksia tai omaan pussiin pelaamista. Pestään oma pesä puhtaaksi ja katsotaan, mitä me tästä opimme.