Yöjuna puskee Puolan Przemyslistä Ukrainan rajan yli. Junan kyydissä matkustaa ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr).
Seurueeseen kuuluu myös kuusi Baltian ja Pohjoismaiden ulkoministeriä. He ovat matkalla Kiovaan osoittamaan tukensa Ukrainalle sekä kuulemaan suoraan presidentti Volodymyr Zelenskyiltä, millaista apua maa tarvitsee.
Haavisto kertoo junamatkan tunnelman olleen kuin Rosa Liksomin Finlandia-palkitussa Hytti numero 6 kirjassa.
– Meidän vaunussamme oli tiukka vaunuemäntä, joka sammutti valot jo yhdeltätoista, vaikka muissa vaunuissa valot vielä paloivat, Haavisto naurahtaa.
– Sitten siellä olivat kaikki ministerit villapaidoissaan matkalla vaaralliseen paikkaan, jonne oli edellisellä viikolla tehty ohjusisku. Siinä tuli oikeasti sellaista yhteisyyttä, jota harvoin kokee, kun yleensä kollegoita tavataan kongressien käytävillä.
Haavisto kertoo, että ”älykäs ja pohdiskeleva” Zelenskyi teki häneen vaikutuksen.
– Minulle tuli luottamus siihen, että ukrainalaiset tietävät mitä tekevät, ja heillä on myös selvä näkemys siitä, millaista apua he juuri nyt tarvitsevat.
Suomi on tähän mennessä tukenut Ukrainaa noin 300 miljoonalla eurolla, joista 200 miljoonaa on sotilaallista ja loput humanitaarista tukea.
Lisäksi Suomi ja muut länsimaat auttavat nyt Ukrainaa Venäjän tuhoaman energiainfrastruktuurin korjaamiseksi.
Venäjän tulevaisuus
Haavisto ja muut Baltian ja Pohjoismaiden ulkoministerit laskivat Ukrainassa kukat Josif Stalinin aiheuttaman ukrainalaisten nälänhädän eli Holodomorin uhrien muistolle. Sampo Saarinen
Ukrainasta Haavisto siirtyi suoraan Bukarestiin, jossa pidettiin Naton ulkoministerikokous.
Myös Nato-maat lupasivat Ukrainalle lisää apua muun muassa ilmapuolustukseen ja talvivarusteisiin.
Haaviston mukaan tärkeintä EU:ssa ja Natossa on nyt ukrainalaisten auttaminen, jotta he saavat oikeutetun rauhan.
– Ukrainalaisia kannattaa auttaa myös siksi, että he käyvät samalla suurempaa taistelua demokratian ja eurooppalaisen järjestyksen puolesta.
Naton ulkoministerikokouksessa Haavistolta haluttiin kuulla myös arvioita Venäjän tulevaisuudesta.
Haavisto perustaa oman Venäjä-arvionsa sadan vuoden aikaan, jolloin Venäjä on kulkenut tsaarinajasta kommunistijohtajien ja perestroikan kautta Putiniin.
– Jos tästä sadasta vuodesta tekee johtopäätöksen, se on ollut aaltoliikettä länsimielisen avoimuuden ja suljetun autoritäärisyyden välillä ja ennustan, että myös seuraavat sata vuotta ovat samaa aaltoliikettä.
– Jotkut ajattelevat, että asiat helpottuvat, kun maan johto vaihtuu, mutta olen aina sanonut, että emme me voi tietää, millainen seuraava johto on. Itse en laske sen varaan, että nykytilanteesta seuraa aina jotain hyvää. Voi seurata samanlaista tai vielä pahempaakin, Haavisto sanoo.
Nato-kanta vaihtui
Pekka Haavisto osallistui viime tiistaina ja keskiviikkona Naton ulkoministerikokoukseen Bukarestissa. epa10335919, AOP
Suomen ulkoministerille, kuten kaikille ulko- ja turvallisuuspolitiikan päättäjille, kulunut vuosi on ollut pysäyttävä ja raskas.
Helmikuun 24. päivänä alkanut Venäjän hyökkäyssota muutti kaiken. Se muutti myös Haaviston kielteisen Nato-kannan myönteiseksi.
– 24.2. aamu oli sellainen, jolloin mietin, että mitä tapahtuu, jos Ukrainan puolustus pettää, kun Venäjä lähetti joukkoja suoraan kaatamaan Ukrainan hallituksen.
Haavisto kertoo ajatelleensa, että jos Ukrainan puolustus pettää, silloin Venäjä pystyy kääntämään 40-miljoonaisen maan hetkessä omalle puolelleen. Samaan aikaan Venäjä puhui löysästi ydinaseiden ja kemiallisten aseiden käytöstä.
– Silloin mietin, että meillä on perinteisiä uhkia vastaan aika hyvät puolustusvoimat ja puolustusstrategiat, mutta tämäntyyppistä uhkaa, jota Venäjä oli luomassa etenkin epätavanomaisten aseiden kohdalla, niihin meillä ei ole olemassa keinoja. Silloin ajattelin, että syvempi puolustusyhteistyö Naton kanssa on ratkaisu.
Toinen Nato-jäsenyyteen herättävä hetki Haavistolle oli Ukrainan aseavusta päättäminen.
– Kun puhuin Tanskan ja Norjan ulkoministerien kanssa, silloin tajusin, miten erilaista Nato-maissa on antaa solidaarisuusapua kuin Natoon kuulumattomassa maassa, jossa kaikki joudutaan tekemään omaan piikkiin ja päätösten seuraukset kannetaan yksin. Sen sijaan Nato-maat ovat osa kollektiivista puolustusta tällaisessakin tilanteessa.
Harmaita hiuksia
Ulkoministereille näytettiin viime viikon Ukraina-vierailulla maan kärsimiä energiatuhoja. Sampo Saarinen
Pekka Haavisto, 64, aloitti Rinteen/Marinin hallituksen ulkoministerinä kesäkuussa 2019.
Haavisto on kertonut, että ympäristöministerinä (1995–1999) toimiessaan hänen hiuksensa harmaantuivat luonnon ennallistamista lisänneen Natura-hankkeen aikana, koska asiasta käytiin armotonta poliittista taistelua.
Kulunut hallituskausi on tuonut lisää harmaita hiuksia pandemioineen ja sotineen.
Ulkoministeriuran rankimmat paikat ovat Haaviston mukaan olleet ensin alkusyksyllä 2021 Afganistanin hallinnon romahtaminen ja pikaiset evakuoinnit Kabulista. Sen jälkeen helmikuinen Venäjän hyökkäyssodan alku, Natoon hakeminen, kaasuputki-isku ja Puolan ohjusisku.
– Nato-prosessi ja helmikuun tapahtumien intensiteetti, kun istuttiin presidentin, puolustusministerin, hallituksen ja puolustusvoiman komentajan sekä tiedustelun kanssa ja mietittiin eri skenaarioita, että mitä tässä voi tapahtua.
– Pidin tiivistä yhteyttä suureen joukkoon eurooppalaisia ulkoministereitä ja kysyin, miten tätä tilannetta on heillä analysoitu. Yhteydenpito on jatkunut tiiviinä myös esimerkiksi Puolan ohjuskriisin aikana. Puhelimet soivat myös öisin.
Haaviston mukaan valtiojohdon pitää nopeasti hahmottaa mitä tapahtuu, ja mihin tapahtumat voivat johtaa.
Samaan aikaan tilanneanalyysiä peilataan muiden läntisten johtajien kanssa ja yritetään viestiä asioista yhtenäisesti.
Kesken kaiken Haaviston puhelin soi ja haastattelu keskeytyy.
– Sori, minun pitää ottaa tämä, Haavisto pahoittelee ja poistuu paikalta.
Palattuaan Haavisto kertoo, että keskeytyksen syynä oli se, että tasavallan presidentti Sauli Niinistö soitti.
Liekö presidentti halunnut tuoreen tilannepäivityksen Nato-kokouksesta?
Sodan aikana päätöksentekijöiden vaikeuskerrointa ovat lisänneet myös turvallisuustilanteen nopeat muutokset.
– Kun heräsin Nord Stream -putkien räjähdykseen, ajattelin että nyt tämä sota on tullut meitä lähelle. Olimme yhtäkkiä todistamassa kaikkia niitä pelkoja, joita hybridioperaatiossa voi pahimmillaan tapahtua.
Haavisto myöntää, että vaikka ”synkät tapahtumat tulevat välillä uniin”, ne eivät pelota.
– Olen varmaan eniten sotatantereilla ollut suomalainen poliitikko, kun toimin kuusi vuotta YK:n tehtävissä muun muassa Afganistanissa, Irakissa, palestiinalaisalueella ja Sudanissa.
– Olen oikeasti ollut aidosti vaarallisissa tilanteissa, joissa on sattunut ja tapahtunut, Haavisto kertoo.
– Näissä tilanteissa tulee sellainen adrenaliiniryöppy, jossa toimintatarmo moninkertaistuu ja reagoin joka solulla.
Haaviston mukaan hänen toimintatarmostaan on joskus hyötyä myös ulkoministeriössä, kun hän on herätellyt koneistoa liikkeelle.
– Joskus pitää vähän avittaa ja sanoa, että tämä on iso asia ja nyt keskitytään tähän.
Haavistoa luonnehditaan joviaaliksi ja ystävälliseksi, mutta myös tiukaksi ja kovaksi pomoksi.
– Olen sanonut, että jos joskus taivaan portilla joudun tekemään tiliä, niin olen joutunut poliittisiin vaikeuksiin ympäristönsuojelusta ja lastensuojelusta.
– Tämä on ehkä se minun saldoni poliittiselta uralta, Haavisto naurahtaa.
Haaviston kovuus näkyi muun muassa al Hol -tapauksen hoidossa vuonna 2019.
Kyse oli noin 30 Isis-taistelijan suomalaisten lasten ja heidän äitiensä kotiuttamisesta Syyriassa olevalta pakolaisleiriltä.
Tapauksen yhteydessä Haaviston virkatoimet joutuivat syyniin, koska hän halusi siirtää konsulipäällikön toiseen tehtävään.
Haavisto sai tapauksesta moitteet perustuslakivaliokunnalta ja pyysi anteeksi konsulipäälliköltä.
Haaviston mukaan myös oikeuskanslerin tulkinta oli se, että lasten kotiuttaminen oli Suomen vastuulla.
– Sitten sitä piti lähteä tekemään, ja olen vähän sellainen tekijä, että pois tieltä risut ja männyn kävyt, kun täytyy ryhtyä toimeen.
– Varmaan siinä tilanteessa en ajatellut asian kaikkia puolia, jotka liittyivät henkilöstöpolitiikkaan, koska fokus oli lasten auttamisessa. Mutta kun viimeinen 26 lapsen ryhmästä saapui Suomeen niin ajattelin, että olemme tuoneet sieltä koululuokallisen suomalaisia lapsia, ja se on iso joukko.
Naton paradoksi
Haavistolla on laajat suhdeverkostot. Kuvassa hän kuuntelee Norjan ulkoministeri Anniken Huitfeldtia Kiovassa 28.11. epa10334975, AOP
Haavistosta välittyy vahva eetos siitä, että maailma muuttuu toimimalla.
Maailman muutosta kuvaa sekin, että teemme haastattelua 1989 teloitetun romanialaisen kommunistidiktaattori Nicolae Ceaușescun jättimäisessä ”Kansan palatsissa”, joka toimii Naton ulkoministerikokouksen pitopaikkana Bukarestissa.
Natoon liittyen Haavistosta on mielenkiintoista, että EU on ollut eturintamassa Ukrainan aseellisessa tukemisessa, kun taas Nato on keskittynyt lähinnä omien jäsenmaidensa suojelemiseen.
– Joitakin Nato-maita harmittaa se, että Nato ei tee liittokuntana enemmän, vaan keskittyy vahvistamaan Puolan ja Baltian maiden puolustusta.
– Tämä on paradoksi, että siviiliorganisaatio EU hoitaa aseellista rintamaa ja sotilasorganisaatio keskittyy puolustamaan omia jäseniään, Haavisto sanoo.
Joidenkin Nato-asiantuntijoiden mukaan liittokunnan jäsenyydessä on Suomelle tärkeintä se, että pääsemme Yhdysvaltain kumppaniksi.
– Mille tahansa Nato-maalle, joka puolustautuu, on Yhdysvaltain rooli merkittävä, Haavisto sanoo.
– Jos katsoo vaikka Ukrainan aseapua, niin Yhdysvalloista tulee kaksinkertainen määrä apua Eurooppaan verrattuna.
– Se kuvaa tätä suhdetta hyvin: Eurooppa pystyy tekemään paljon, mutta USA tekee tuplasti enemmän.
Haavisto ei ota suoraan kantaa väitteeseen, jonka mukaan Nato-Suomi joutuu jatkossa taipumaan yhä enemmän Yhdysvaltain ulkopoliittisiin intresseihin
– Puolustusliitossa kannattaa kuunnella tarkasti kumppaneita ja heidän huoliaan, mutta myös USA:ssa on eri vaiheissa ollut erilaisia johtajia ja Euroopan puolustuksen pitää toimia kaikissa tilanteissa.
Haavisto kuvaa Bukarestin Nato-kokouksen tunnelmaa sanomalla, että ”tuumaakaan Naton maaperästä ei anneta mahdollisen hyökkääjän käsiin”.
– Kyllä minä uskon tämän liittokunnan aidosti toimivan kaikkien Nato-maiden suojana, Haavisto sanoo.
Ongelma vain on se, että Suomi ei ole vielä Naton kollektiivisen suojan piirissä, koska Turkin ja Unkarin ratifioinnit puutuvat.
Unkari tosin vahvisti Bukarestissa, että se aikoo ratifioida Suomen ja Ruotsin jäsenyydet helmikuussa.
Turkin aikataulusta ei ole tietoa, mutta Haavisto toivoo, että ratifiointi tapahtuisi ennen maaliskuuta eli Turkissa touko–kesäkuussa pidettäviä vaaleja.
Haaviston mukaan odotusajan venyminen on kiusallista. Samalla se luo Naton eteisessä odottavalle Suomelle turvallisuusvajeen, jos tapahtuisi esimerkiksi ohjusisku Nato-maahan, johon liittokunnan pitäisi reagoida.
– Olen vääntänyt sekä Turkin että Unkarin ulkoministereille tämän rautalangasta ja he molemmat myöntävät, että ”sinulla on hyvä pointti”.
Haavisto kuitenkin uskoo, ettei Turkin ratifiointi veny ensi vuotta pidemmälle.
– Olisihan se poikkeuksellista, jos tällaisessa tilanteessa yksi maa viivyttäisi sitä ratifiointia kovin pitkään.
Linnan juhliin
Iltalehden tietojen mukaan Pekka Haavisto (vihr) harkitsee presidenttiehdokkaaksi asettumista. Arkistokuva. epa10166704, AOP
Bukarestista Haaviston matka jatkuu Puolan Łódźissa pidettävään Etyjin kokoukseen. Sen jälkeen ministeri palaa Tanskan kautta Suomeen ja osallistuu myös itsenäisyyspäivän juhlavastaanottoon.
Linnaan Haavisto vie puolisonsa Antonio Floresin.
Suomen itsenäisyyteen liittyen Haavisto kertoo, että häneltä kysytään usein ulkomailla, millaisia ihmisiä suomalaiset oikein ovat?
– Vastaan, että olemme hyvin turvallisuushakuista kansaa. Ainakin omassa perheessäni kaikkien sotakokemusten ja isän evakkomatkan Viipurista jälkeen tuntuu siltä, että turvallisuus on meille arkipäivää.
– Suomalaiset tietävät mikä on kotivara ja me varaudumme. Se on meillä DNA:ssa.
– Nyt kun vietämme 105:tä itsenäisyyspäivää voi sanoa, että jos me emme olisi pitäneet huolta omasta turvallisuudestamme, ei sitä kukaan muukaan olisi tehnyt.
Haaviston mukaan Suomen turvallisuus on nykyisin sidottu myös Eurooppaan.
– Olen ajatellut aina, että Suomi pärjää parhaiten, kun olemme aktiivinen toimija ja kansainvälisesti verkottuneita.
– En ole koskaan uskonut eristyvään Suomeen tai siihen, että Suomen asioita voisi hoitaa vain Suomessa.
Haavisto ei suostu suoraan kertomaan, lähteekö hän tavoittelemaan kolmatta kertaa presidenttipestiä vuoden 2024 vaaleissa, mutta ministerin hymystä on tulkittavissa, että asia on harkinnassa.
– Käydään vaalit kerrallaan, Haavisto sanoo ja viitaa siihen, että hän ehdolla kevään eduskuntavaaleissa.
Lopuksi on pakko kysyä vielä toivosta, sillä kulunut sotavuosi ja muut kriisit saavat välillä epäilemään, onko maailmassa vielä toivoa?
– Toivosta täytyy sanoa se, että aina kun liikumme Suomessa eri paikkakunnilla, haluan tavata myös nuoria. Muistan itseni sen ikäisenä – kun maailma oli avoin ja kaikki on mahdollista.
– Nykypäivän nuoret elävät poikkeuksellisessa maailmassa. He ovat kokeneet koronapandemian ja sodan omassa maanosassaan.
– Viestini kaikille nuorille on se, että voitte itse vaikuttaa, millaisessa maailmassa me elämme ja millainen maa Suomi on ja siihen kannattaa vaikuttaa, Haavisto päättää.
