Finland
This article was added by the user . TheWorldNews is not responsible for the content of the platform.

HIFK:n päävalmentaja esittää radikaalia muutosta naisten jääkiekkoon

Helsingin IFK oli viime keväänä jo niin lähellä seurahistoriansa ensimmäistä jääkiekon naisten Suomen mestaruutta, ettei lähemmäs oikein enää pääse voittamatta.

Tuolloin pääkaupunkiseudun finaalisarja Kiekko-Espoota vastaan päättyi kuitenkin ratkaisevan viidennen ottelun kautta espoolaisen naiskiekon dynastian eduksi.

IFK:sta ei vielä todellakaan voi puhua kestomenestyjänä, vaikka sen uusin tuleminen onkin ollut näyttävä. Ensimmäisellä liigakaudellaan 30 vuoteen IFK eteni puolivälieriin, toisella kaudella se otti jo pronssimitalit, ja viime keväänä mestaruus oli enemmän kuin lähellä.

Nyt mitalien kirkastaminen on ilmiselvä tavoite. Kun Naisten Liiga palasi pitkältä talvitauolta viikonloppuna, otti IFK vakuuttavat vierasvoitot Kärpistä (10–1) ja Kuortaneesta (6–0) ja vankisti asemaansa sarjataulukon kakkospaikalla.

Yksi joukkue on toistaiseksi ollut selvästi ylitse muiden.

KalPa kärsi sunnuntaina HPK:ta vastaan vasta kauden toisen tappionsa 30 ottelussa. Vahvan alkukauden avaintekijöitä on ollut Kiekko-Espoosta kasvattajaseuraansa palannut Elisa Holopainen, 21-vuotias maajoukkuetähti ja pistepörssin tämänhetkinen ykkönen 75 pisteellä.

HIFK:n päävalmentaja Saara Niemi on luottavainen, että ero on pienempi kuin pistesarake osoittaa. IFK:n alkukausi on nimittäin ollut varsin rikkonainen: loukkaantumisia ja muita poissaoloja on ollut paljon, ja akatemiajoukkueesta on tarvittu apuvoimia.

Kuuden viikon tauko peleistä kesken kauden on Niemenkin mielestä turhan pitkä, mutta tällä kertaa se tuli IFK:lle hyvässä kohdassa.

– Emme ole vielä kertaakaan päässeet pelaamaan koko rosterillamme, niin eihän se voi olla vaikuttamatta. Mutta nyt uudet pelaajat ovat saaneet isoja peliminuutteja ja ovat kehittyneet, niin se varmasti auttaa meitä keväällä.

HIFK:n Michaela Pejzlová ohitti KalPan maalivahdin Tiina Rinteen marraskuussa 2020 pelatussa ottelussa. Pejzlová on koko Naisten Liigan pistepörssissä parhaillaan toisena. Kuva:  Outi Pyhäranta / HS

Ruotsin SDHL:ssä päätettiin ennen kuluvan kauden alkua sallia taklaaminen, joskin avojään taklaukset ovat yhä kiellettyjä. Niemi kertoo olleensa asiasta alun perin skeptinen, mutta sittemmin hänen päänsä on kääntynyt.

– Olen ennen ollut sitä mieltä, että taitopeli tulee paremmin esiin kun taklausuhkaa ei ole. Mutta olen vähän kääntänyt kelkkaani seurattuani Ruotsin sarjaa.

– Tällä hetkellä kiilaamisen ja ylipäätään fyysisen pelin sallittu raja on meillä hyvin häilyvä. Kaikki tulkitsevat sääntöjä eri lailla. Kun laitataklaukset sallittaisiin, tulisi siitä paljon selkeämpää ja pelaajat tietäisivät mitä saa tehdä.

Taklaaminen oli naisten jääkiekossa sallittua ennen vuoden 1992 MM-kisoja. Tuolloin voimaan tullutta taklauskieltoa oli edeltänyt näkemysten selkeä kahtiajako: eurooppalaiset kannattivat taklaamisen sallimista jatkossakin, mutta erityisesti Kanada oli kieltämisen puolella, muisteltiin Jatkoaika-sivustolla tammikuussa 2021.

Kiellon kannattajat halusivat pienentää loukkaantumisriskiä ja korostaa lajin taitopuolta aggressiivisuuden sijaan. Taustalla oli myös halu saada naisten jääkiekko olympialaisiin, mikä toteutui Naganossa 1998.

Niemi uskoo, että taklaamisen salliminen voisi myös pienentää tasoeroja, kun luisteluvoimaisimmilta joukkueilta olisi hieman helpompaa viedä vauhtia pois.

– Naisten kiekossa muutenkin fysiikan parantumisen myötä vauhtia on tullut lisää, mutta havainnointikyky ja pelinlukutaito eivät ole menneet samalla tavalla eteenpäin. Taklaussääntö pakottaisi pitämään päätä paremmin ylhäällä ja huomioimaan ympäristöä.

Naisten Liiga häviää tällä hetkellä Ruotsin vastaavalle lähes kaikin tavoin, ja Naisleijonien avainpelaajista valtaosa pelaakin Ruotsissa. Pieni palkka ja hyvät edut yhdistettynä Olympiakomitean urheilijatukeen mahdollistavat ammattimaisen harjoittelun ja pelaamisen.

– Siihen emme Naisten Liigassa tällä hetkellä pysty, ja siitä pitäisikin puhua enemmän ja löytää resursseja. Olisi äärimmäisen tärkeää, että kotisarja on kilpailukykyinen ja että saisimme pelaajia pidentämään uriaan ja nostettua sarjan keski-ikää ylöspäin, Niemi sanoo.

Ruotsin liigajoukkueista erityisesti Luleå HF:ssä on pelannut viime vuosina runsaasti suomalaisia. Kuvassa maajoukkuepelaajat Ronja Savolainen (vas.), Michelle Karvinen, Jenni Hiirikoski ja Noora Tulus harjoituksissa joulukuussa 2019. Kuva:  Aku Isotalo / HS

HIFK:n naisten joukkue on ehtinyt pelata yli vuoden uudessa kotihallissaan Pirkkolassa. Muutos aiempiin olosuhteisiin Malmin jäähallissa on valtava.

– Nyt meillä on hyvät jääharjoitusajat ja ihan hyvä kuntosali. Muutenkin urheilupuistossa pystyy tekemään fysiikkaa ihan eri lailla kuin Malmilla, missä ympäristö oli kaksi moottoritietä, Niemi sanoo.

Yleisö sen sijaan on löytänyt Pirkkolaan heikosti. IFK:n kotiotteluiden keskiarvo on ollut 78 katsojaa. Sama ongelma vaivaa koko Naisten Liigaa, sillä Kärpät ja KalPa ovat ainoina keskiarvoissaan yli sadan katsojan.

– Peliä verrataan vähän liikaa miesten lätkään, koska se ei ole yhtä vauhdikasta, mutta siellä on paljon muita mielenkiintoisia elementtejä, Niemi sanoo.

– Sen eteen pitää tehdä kovasti töitä, että tuote on kunnossa ja viihdyttävä. On ensin saatava katsojat löytämään meidät, ja sitten houkuteltava tulemaan uudestaan.

Sarjan uskottavuutta ja näkyvyyttä ei ainakaan paranna paljon parjattu Leijonat-tv ja valtaosa liigalähetyksistä. HIFK:n otteluista tuotetaan kolmella kameralla kuvattu laadukkaampi lähetys, mutta monin paikoin käytössä on automaattikamerat, joiden välityksellä pelin seuraaminen on usein varsin tuskallista.

– Se on ihan hyvä työkalu, mutta tarkoitettu enemmänkin juniorijääkiekkoon. Että toivottavasti liiga löytää uuden yhteistyökumppanin, Niemi toteaa.