Marinin hallituksen toimintakyky on ollut koitoksella monta kertaa, mutta ei koskaan näin syvällä pohjamudissa, kirjoittaa HS:n politiikan toimittaja Teemu Luukka.
Hallituspuolueiden puheenjohtajat yhteiskuvassa hallituksen 1-vuotispäivänä 10. joulukuuta 2020. Vasemmalta valtiovarainministeri Annika Saarikko (kesk), opetusministeri Li Andersson (vas), pääministeri Sanna Marin (sd), ympäristö- ja ilmastoministeri Maria Ohisalo ja oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r). Kuva: Laura Kotila / Valtioneuvoston kanslia
Teemu Luukka HS
Pääministeri Sanna Marinin (sd) hallituksen toimintakyky ajautui entistä surkeampaan jamaan tiistaina, kun keskusta vesitti itse aikoinaan hyväksymänsä luonnonsuojelulakiesityksen eduskunnan ympäristövaliokunnassa.
Keskusta vaati valiokunnan mietinnössä opposition kanssa, että luonnonsuojelulaista poistetaan muun muassa kaksi pykälää.
Hallituskumpparit Sdp, vihreät, vasemmistoliitto ja Rkp kannattivat hallituksen esitystä, mutta hallituspuolue keskustan vaihtoehto voitti yhdessä muun muassa kokoomuksen ja perussuomalaisten äänin 9–8.
Lue lisää: Keskusta asettui opposition puolelle, osa hallituspuolueista määrättiin poistumaan valiokunnan kokouksesta
Hallituksen toiminnan ydin on, että sen yhdessä hyväksymiä lakiesityksiä puolustetaan eduskunnassa, jotta ne tulisivat voimaan.
Yhteisellä päätöksellä lakiesityksiin voi tehdä muutoksia, mutta hallitus on syvissä ongelmissa, jos hallituspuolue yhdessä oppositiopuolueiden kanssa alkaa vastustaa hallituksen pitkään valmistelemia lakiesityksiä.
Marinin hallituksen toimintakyky on ollut koitoksella monta kertaa, mutta ei koskaan näin syvällä pohjamudissa.
Lue lisää: Hallituskumppanit raivostuivat keskustan toiminnasta: ”Mahdoton käsittää”, ”murentaa koko maan vakautta”
Kannatuskriisissä tarpovan keskustan uusin yritys erkaantua vihervasemmistolaisista puolueista oli raju, mutta ei yllätys.
HS:n tietojen mukaan keskusta on vähintään hiljaisesti uhkaillut pitkin syksyä hallituksessa, ettei se välttämättä kannata luonnonsuojelulakia kaikilta osin eduskunnassa.
Itse asiassa puolue on antanut aika ajoin ymmärtää, ettei se enää välttämättä suostu mihinkään, mikä ei ole sille mieleen.
Keskusta on myös rikkonut periaatteen, että hallituksessa kerran luvatusta pidetään kiinni.
Ongelma ei ole niinkään hallituksen sisäinen työskentely, sillä hallitus ei ole enää antamassa eduskuntaan sellaisia lakeja, joista olisi jo löydetty sopu.
Hallituspuolueiden yhteispelin kriisi kohdistuu nyt eduskuntaan. Eduskunnan käsittelyssä on vielä iso määrä keskustan jo kertaalleen hyväksymiä lakeja.
Hallituspuolueet pelkäävät, että keskusta kaataa tai vesittää myös muun muassa kaivoslain, translain ja jättimäisen rakennuslain, joita on valmisteltu vuosia.
Eduskunnan käsittelyssä on myös saamelaiskäräjälaki, joka on poikkeustapaus, sillä se lähti jo hallituksesta erimielisenä eduskuntaan toisin kuin esimerkiksi luonnonsuojelulaki.
Taustakeskusteluissa jopa oppositiopuolueissa on kauhisteltu nykykeskustan tapaa toimia hallitusyhteiskumppanina. Keskustan tämän syksyn operaatiot muistetaan pitkään, kun seuraavia hallituskumppaneita pohditaan.
Voi olla, ettei keskusta enää häpeile jatkaa samalla linjalla: ampua alas jo kertaalleen hyväksymiään lakiesityksiä, jos se vain jotenkin tyydyttää keskustan jäljelle jäänyttä potentiaalista kannattajakuntaa. Keskusta kerää nyt ääniä järein asein.
Kävi miten kävi, muut hallituspuolueet ovat todella raivoissaan keskustalle, ei vain luonnonsuojelulain vaan myös syksyllä kaatuneiden lakiesitysten takia.
Samoin myös muissa puolueissa kuin Sdp:ssä ihmetellään, kuinka häpeämättä keskusta on haukkunut pääministeriä neuvotteluissa.
Kostokierteestä on jo merkkejä: vihreät saattavat sanoa ei keskustan haluamalle sadan miljoonan euron tuelle maataloudelle.
”
Yksikään keskustalle hankala laki ei syksyllä edennyt.
Vihreät ilmoitti tiistaina, että hallituksen johtajaviisikon pitää kokoontua käsittelemään hallituksen tilannetta. Puolueen mukaan keskusta on käytännössä yksipuolisesti irtautunut hallitusyhteistyöstä.
Kaikista muista hallituspuolueista sanotaan, että keskustan uusi linja alkoi näkyä käytännössä sen jälkeen, kun Helsingin Sanomat julkaisi kannatuskyselynsä 19. lokakuuta.
Siinä keskustan kannatus oli vajonnut alemmaksi kuin koskaan aikaisemmin.
Pian kannatusmittauksen jälkeen keskusta rikkoi puoliväliriihessä vuonna 2021 sovitun paketin, jossa leikattiin menoja 370 miljoonaa euroa mutta samalla muun muassa nostettiin veroja.
Pakettiin kuului arvonnousuvero, joka olisi kohdistunut Suomessa hankittuun mutta ulkomaille siirrettyyn omaisuuteen.
Se koskisi mahdollisesti vain muutamia kymmeniä rikkaita, mutta keskusta ilmoitti ykskantaan, ettei se enää käy puolueelle, vaikka se oli osa kaikille hallituspuolueille vaikeaa pakettia. Paketti oli keskeinen osa monille puolueille vaikeaa kompromissia, jonka takia keskusta ei tuolloin lähtenyt hallituksesta.
Keskustan irtioton jälkeen myös muut puolueet löysivät itselleen ikäviä lakiesityksiä.
Monipuoluehallituksen toiminnan ydin on tehdä kompromisseja ja kaikille joiltakin osin ikäviä paketteja, jotta saadaan ylipäätään päätöksiä aikaiseksi.
HS:n tietojen mukaan keskustan johdossa tehtiin kuitenkin jo alkusyksystä johtopäätös, että vaikka kaikki loppukauden lakihankkeet voivat kaatua, koska niissä on niin vähän keskustalle tärkeitä hankkeita.
Ihan näin ei tapahtunut, mutta yksikään keskustalle hankala laki ei syksyllä edennyt. Muut puolueet myöntyivät keskustalle, jotta hallitus pysyy kasassa vaikeana aikana.
Lue lisää: Veromuutokset kaatuivat, vain harva esitys etenee – HS käy läpi hallituksen laihan sovun sisällön
Normaalioloissa hallitus olisi jo kaatunut keskustan tempausten takia, mutta Ukrainan sota ja energiakriisi pitävät sen pystyssä.
Myös keskustan puheenjohtaja Saarikko on ainakin julkisuudessa vakuutellut, että Suomi tarvitsee toimintakykyisen hallituksen.
Ei ole syytä epäillä, etteikö hallitus pysty yhä toimimaan, mikäli kriisit edelleen pahentuvat. Ei olisi yhdenkään puolueen etu kalastella irtopisteitä, jos Suomeen kohdistuisi vaikkapa vakava hybridihyökkäys.
Keskeinen kysymys on, miksi pääministeri Marin antaa keskustan rellestää mielin määrin. Miksi hän ei sano, ettei keskustan tapa toimia enää käy ja uhkaa hallituksen kaatumisella?
Nyt syntyy kuva, ettei Marin johda, ja tätä kuvaa keskusta käyttää hyväkseen haukkuessaan Marinia johtajuuden puutteesta. Aina silloin tällöin Marin hiukan kritisoi keskustaa rusinoiden napsimisesta pullasta, mutta se kuulostaa kuin tikkarin antamiselta hiekkalaatikon häirikölle.
”
Sdp:ssä epäillään keskustan nimenoman odottavan, että Marin hajottaa hallituksen.
Yksi selitys pääministerin tasapainoiluun voi olla se, että Sdp:ssä epäillään keskustan nimenoman odottavan, että Marin hajottaa hallituksen ja jatkaa vaikkapa vähemmistöhallituksena.
Näin keskusta pääsisi hallituksesta oppositioon valmistelemaan torjuntavoittoa kevään eduskuntavaaleissa.
Tämän teorian mukaan keskusta voisi sanoa, että pääministerin kyvyttömyys ajoi Suomen hallituskriisiin kansainvälisen kriisin keskellä. Hyvässä lykyssä keskusta onnistuisi leimaamaan Sdp:n syntipukiksi ja sen suosio laskisi ja ties vaikka keskustan nousisi.
Jos Marin uhkaisi kaataa hallituksen, hänen pitäisi myös kyetä ja haluta tekemään se. Näin oli puoliväliriihessä 2021, kun Marin ilmoitti keskustalle, että nyt sen pitää valita: hallitus vai oppositio. Keskusta jäi.
Tuolloin tilanne oli eri. Silloin oli koronaviruspandemia, jota hoiti aika pitkälle viranomaiset. Nyt on Euroopassa sota, joka voi vaatia nopeaa reagointikykyä hallitukselta.
Toistaiseksi Sdp:ssä ei ole ilmennyt minkäänlaisia aikeita hajottaa hallitus, vaikka välillä puolueesta on kuultu, että vähemmistöhallituskin olisi helpompi kuin toiminta keskustan kanssa.
Keskusta tietää tämän.
Se tietää, että Sdp:n on lähes pakko pitää kansallisesti isojen asioiden takia hallitus kasassa, vaikka muut puolueet tekevät mitä.
Keskustan suurin tuki tässä on Venäjän presidentti Vladimir Putin, jonka toimien takia Marinin kädet on sidottu, hallitusta pidetään pystyssä ja keskustan irtiottoja siedetään.
Jossakin pitäisi kuitenkin mennä raja, kuinka paljon yksi puolue voi vaikeuttaa hallituksen työskentelyä sen takia, ettei puoluetta enää kannata niin moni kuin ennen.
