HS-analyysi | Ryöstöt ja pommitukset tuhoavat Ukrainan kulttuuria – ”Tämä on sotaa identiteettiämme vastaan”

Sadat kulttuurikohteet on tuhottu ja tuhansia kulttuuriaarteita ryöstetty – samalla Ukraina puolustaa kulttuuriaan aktiivisesti kahdella rintamalla, kirjoittaa HS:n kulttuuritoimittaja Vesa Sirén.

Antiikin kreikkalaiset maljakot, skyyttien hautakumpujen korut, Hersonin 1800-luvun linnoituksen aseet.

Vain tyhjien hyllyjen nimilaput kertoivat enää aarteista, jotka hyökkääjät olivat vieneet mennessään, kun HS:n Jussi Konttinen ja Outi Pyhäranta vierailivat äskettäin Hersonin kotiseutumuseossa Ukrainassa.

Museon aarteita tyhjennettiin neljään rekkaan, jotta ne saatiin Venäjän presidentin Vladimir Putinin käskyläisten mukaan ”turvaan Krimille”.

Sama tapahtui Hersonin taidemuseossa. Ukrainan viranomaisten mukaan venäläiset ryöstivät museosta noin 15 000 taideteosta tai muuta kulttuuriesinettä.

Museoiden kokoelmia ei kunnioiteta myöskään kaupungeissa, jotka ovat yhä venäläisten miehittämiä.

Miehittäjät ryöstivät jo alkuvuodesta esimerkiksi Melitopolin historiallisen museon, jonka kalleimpia aarteita työntekijät yrittivät piilottaa syrjäiseen kellarihuoneeseen.

Lopulta hunni Attilan aikainen diadeemi ja muut aarteet kuitenkin löydettiin – ja ryöstettiin.

Sama tapahtui Mariupolissa, jossa venäläiset veivät yli kaksituhatta aarretta kaupungin museoista.

Ukrainan kulttuuriministeri Oleksand Tkatšenko kertoi uutistoimisto AP:lle lokakuussa, että ryöstöjä on tapahtunut jo neljästäkymmenestä museosta ja ryöstösaalis on satojen miljoonien eurojen arvoinen.

Kulttuuriaarteiden ryöstö on tietysti osa laajempaa ryöstelyä.

”He veivät mukanaan, minkä irti saivat: museon taideteokset, viljan varastoista, vesipumput, ambulanssit, paloautot, bussit, kahviloiden astiat ja lastentarhan potat, ihmisten autot ja huonekalut. Tämä on veljeyttä putinilaisittain. Ensin he liittivät meidät Venäjään, sitten ryöstivät ja lopulta lähtivät”, hersonilainen Maksim kertoi HS:lle aikaisemmin tällä viikolla.

YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unesco on tehtäviensä mukaisesti seurannut, miten Haagin yleissopimuksen ja Geneven sopimuksen lisäpöytäkirjan vaatimuksia kulttuuriomaisuuden suojelemisesta on noudatettu 24. helmikuuta alkaneen Venäjän suurhyökkäyksen aikana.

Ei hyvin. 21. marraskuuta mennessä Unesco on vahvistanut 218 kulttuurikohteen vahingoittuneen tai tuhoutuneen. Listassa on 95 kirkkoa tai muuta uskonnollista rakennusta, 17 museota ja esimerkiksi kymmenen kirjastorakennusta.

Koko lista löytyy tämän linkin takaa. Ukrainan hallinnon oma lista on laajempi ja sisältää jo 529 kohdetta sekä valokuvia tuhoista.

Seuraava kuvakooste tarjoaa muutamia esimerkkejä kulttuurikohteiden tuhoista.

Hyökkäyssota on jo itsessään kansainvälisen oikeuden loukkaus. Tahalliset hyökkäykset siviilejä ja siviilikohteita vastaan ovat sotarikoksia, paitsi jos siviilikohteita käytetään sotilastarkoituksiin, muistuttaa esimerkiksi Amnesty tämän kuun raportissaan.

Siviilikäytössä oleviin suojelukohteisiin saa Haagin yleissopimuksen mukaan iskeä vain ”pakottavista sotilaallisista syistä”. Museoiden ryöstöön tai siviilikäytössä olevien museoiden pommituksiin sellaisia ei ole.

Siviili- ja kulttuurikohteiden tuholla saatetaan kuitenkin yrittää tehdä muita kansainvälisten sopimusten kieltämiä asioita.

“Nämä museot, kirkot ja historialliset rakennukset on rakennettu monien ukrainalaisten sukupolvien työllä”, muistutti Ukrainan presidentin puoliso Olena Zelenska vierailullaan New Yorkissa syyskuussa.

”Tämä on sotaa identiteettiämme vastaan.”

Siviilien joukkotuho on sotarikoksista suurimpia, mutta nämäkään rikokset eivät ole merkityksettömiä.

Maailman talousfoorumin sivuilla John Letzing kokosi tällä viikolla yhteen Ukrainan kulttuurituhoja ja esimerkiksi YK:n ja tutkijoiden kantoja, joiden mukaan kulttuuriperinnön tuhoaminen on myös ihmisoikeusloukkaus ja olennainen osa kansanmurhia.

Siksi Ukrainan kulttuurielämäkin taistelee olemassaolonsa puolesta kahdella rintamalla.

Etulinjassa kuoli juuri esimerkiksi balettitanssija Vadym Khlupianets. Aikaisemmin rintamalla ovat kuolleet esimerkiksi historioitsija Juri Kostyk, balettitanssija Oleksandr Šapoval, muusikko Roman Barvinok-Skrypal ja runoilija Artem Dovhopoly. Lisää nimiä löytyy Ukrainan Pen-sananvapausjärjestön listalta tämän linkin takaa.

Elokuvakriitikko Anton Filatov on myös rintamalla ja tätä kirjoitettaessa yhä elossa. Esimerkiksi The New York Times on esitellyt tässä kuussa Filatovin koskettavia kirjoituksia sodasta ja kulttuurin merkityksestä.

Ja aivan kuten Suomessa sotien aikaan, ooppera- ja balettiesitykset, konsertit ja museokäynnit ovat arvossaan myös Ukrainan kotirintamalla aina, kun esityksiä vain pystytään järjestämään.

Se antaa kansalaisille toivoa. Ja samalla näiltäkin raunioilta nousee uutta ukrainalaista kulttuuria.

Lue lisää: Ukraina on taiteen suurvalta, mutta monia ukrainalaisia artisteja pidetään yleisesti venäläisinä – "Heidät pitäisi vapauttaa venäläisomistuksesta"

Lue lisää: Mitä olisi kulttuuri ilman Ukrainaa? (Essee vuodelta 2014)