Noin Helsingin kokoisessa Kahramanmaraşissa Turkissa näkee, millaisia tuhoja alueelle iskenyt maanjäristys on aiheuttanut.
Kahramanmaraş
Tiistaiaamuna joukko Lontoosta Istanbulin kautta Kayserin kaupungin lentokentälle saapuneita nuoria turkkilaismiehiä kyseli epätoivoisina kyytiä, koska he olivat kuulleet sukulaistensa kotitalon Kahramanmaraşissa olevan raunioina.
”Emme ole kuulleet heistä 20 tuntiin mitään ja tulimme tänne etsimään heitä”, yksi miehistä sanoo ja lähtee harppoen kavereidensa perässä etsimään linja-autoasemaa.
Taksiin miehillä ei ollut varaa, koska taksikuskit pyysivät maanantaiaamuna 250 kilometrin matkasta 300 euroa. Pian sen jälkeen, kun hinta oli ollut 250 euroa.
Maanjäristysalueelle on syntynyt nopeasti katastrofialueen talous, kun Turkin valtion edustajat, avustusjärjestöt ja media ryntäävät kukin tekemään työtään ja siinä sivussa kilpailemaan vähistä resursseista.
Isä Abdullah Abaci ja hänen poikansa Muhammed Ali Abaci kaivoivat karkkikaupansa raunioita. Kuva: EMILIA ANUNDI / HS
Automatka Kayserista kohti Kahramanmaraşia alkaa hämäävän seesteisenä. Lunta tupruttaa hiljalleen muutaman asteen pakkasessa ja matka sujuu rivakasti lumihuippuisten vuorten lomassa.
Kunnes vajaat sata kilometriä ennen määränpäätä alkaa näkyä merkkejä maanantaina valtavalla voimalla iskeneistä maanjäristyksistä.
Näkyy halkeamia teissä, näkyy talojen seinistä pudonneita kaakeleita ja rappauksia, ja sitten jo korjauskelvottomiksi vaurioituneita rakennuksia.
Yksi huoltoasema on suljettu, ehkä turvallisuussyistä. Sen marketin ikkunasta näkee lattialle lennelleitä moottoriöljypulloja, joita ei ole viitsitty tai ehditty asetella takaisin hyllyihin.
Yhdessä maantietunnelissa bussi louskuttaa päättäväisesti eteenpäin, vaikka sen vasemman puolen takimmainen rengas on säpäleinä ja vanne kirskuu vasten asvalttia. Ajatus renkaan korjaamisesta noin kilometrin pituisessa vuoristotunnelissa ei tunnu kuskista selvästikään hyvältä.
Kahramanmaraşissa lukemattomat talot ovat raunioina. Kuva: EMILIA ANUNDI / HS
Liikenne alkaa takuta ja välillä se seisahtuu tyystin. Vastakkaiselle kaistalle kertyy kilometrien jono, kun ihmiset tekevät matkaa järistysalueelta pois.
”Tunnetteko?” autokuski kysyy ja kuulostelee hievahtamatta, että miten pitkä järistys tällä kertaa on.
Auto huojahtaa jälkijäristyksen seurauksesta. Vastaavanlaisia pienempiä järistyksiä on ollut jo satoja ja ne muistuttavat, ettei vaara ole pitkään aikaan ohi, eikä pysyvästi milloinkaan järistyksille alttiilla seutukunnalla.
Tien poskessa näkyy 2,5-kerroksinen betonitalo, jonka järistys on jättänyt enimmäkseen pystyyn mutta jonka nurkat pullistelevat vaarallisesti mikä minnekin suuntaan. Seinissä on lohkeamia, ikkunat ovat säpäleinä ja parvekkeet kurkottavat vaarallisesti kuin lähtöä tehden.
Kuka lie talon omistaakaan, johtopäätökset on tehty nopeasti. Raivauskaivinkone viimeistelee työtä, jonka lähemmäs kahdeksan magnitudin järistys pani alulle.
Auto saapuu muutaman tunnin jälkeen asukasluvultaan noin Helsingin kokoiseen Kahramanmaraşiin, jossa normaali elämä on nyt joutunut pitkälle tauolle. Näin on käynyt esimerkiksi ravintolaa vuosikymmenet pyörittäneelle 46-vuotiaalle Muhammet Kasikille.
Muhammet Kasikin vuosikymmeniä pyörittämästä ravintolasta on jäljellä vain rauniot. Kuva: EMILIA ANUNDI / HS
Hän esittelee ensin kännykästään ravintolansa Facebook-sivuilla julkaistuja herkkuannoskuvia. Ja sitten hän näyttää, mitä ravintolasta on jäljellä. Siitä on jäljellä raunio.
Toisella puolella katua on Kasikin lunastuskuntoinen auto, jonka päälle on pudonnut betonimöhkäleitä.
Kasikin ravintolaa majoittaneessa rakennuksessa sijaitsi myös leipomo. Se on puolestaan rojahtanut osittain vieressä olevan talon päälle ja sytyttänyt tulipalon, joka puskee yhä paksua ja myrkylliseltä maistuvaa savua, runsaasti yli vuorokausi maanjäristyksen jälkeen. Joku letkuntapainen lojuu maassa, joten paloa on ainakin yritetty sammuttaa.
Leipomon viereinen nelikerroksinen rakennus on romahtanut lähes kivijalkaansa asti. Jossakin rojun seassa ovat 28-vuotiaan Mubeccel Esterin isoäiti Bayram ja isoisä Huseyin.
”Siellä he vielä ovat ja kukaan ei ole tullut auttamaan ja tulipalokin vain jatkuu ja jatkuu”, Ester sanoo itkuisena.
Esterin isovanhempien talon kivijalassa sijaitsi myös karkkikauppa, jonka kohdalta paksu savu nyt tupruttaa. Savun keskeltä erottuvat isä Abdullah Abaci, 44, ja hänen 17-vuotias poikansa Muhammed Ali Abaci. He yrittävät kaapia muovipussiin karkkikauppansa jäämistöä.
”He etsivät syötävää”, arvelee Ester.
Abdullah Abaci, 44, ja Muhammed Ali Abaci, 17, karkkikauppansa raunioilla. Kuva: EMILIA ANUNDI / HS
Hieman ylempänä samalla kadulla kymmenet ihmiset tuijottavat romahtaneen kerrostalon keskelle avautuneeseen onkaloon. Siellä mies kaapii Volvon kaivinkoneella välillä varovasti ja välillä ronskein vedoin kivimurskaa pois.
Yhtäkkiä joku huutaa jotain ja kaivinkone sammutetaan. Ihmiset selittävät, että raunioissa on yhden perheen kuusi jäsentä.
”Kolme heistä on tämmöisiä”, sanoo keski-ikäinen mies ja näyttää käsillään, miten pieni voi ihminen ollakaan.
Vanhempi nainen ojentaa viereisen talon nurkalta petivaatteita. Ruumiiden suojaksi, jos niitä löytyy.
Petivaatteet toimitetaan nopeasti onkaloon ja syntyy jännittynyt tunnelma. Tällaisia näkyjä todistetaan nyt satojen kilometrien matkalta Syyrian ja Turkin yhdistävällä järistysvyöhykkeellä. Uhrimäärät ovat kasvaneet hälyttävää tahtia maanantain ensituntien sadoista tiistain useisiin tuhansiin.
Onkalosta säntää esiin mies, joka kysyy, onko kenelläkään taskulamppua. Juoksen autolle hakemaan otsalamppuani. Mies juoksee perässä, ottaa lampun, nyökkää vakavana ja juoksee takaisin onkalolle.
Jännitystä seuraa pettymys. Mitään ei löydykään. Väkijoukko hajaantuu.
Hetken päästä kaivinkone on taas käynnissä ja uusi väkijoukko alkaa kerääntyä onkalon reunalle.
Ihmiset lämmittelivät nuotion ympärillä Kahramanmaraşin kaupungissa. Kuva: EMILIA ANUNDI / HS
Palavan raunion äärellä ja kuusihenkisen perheen etsintätöissä ei näy jälkeäkään Turkin viranomaisista tai kansainvälisistä avustusjärjestöistä. Heitä toki Kahramanmaraşissakin on, mutta ei ainakaan vielä riittävästi.
Tilanne suututtaa 21-vuotiasta Yarenia. Myös hänen isovanhempiensa kotitalo romahti järistyksessä, mutta vanhukset ehtivät turvaan.
”Kukaan ei ole tullut meitä auttamaan. Kaiken saamme tehdä itse. Pankaa tämä tieto Instagramiin, Facebookiin ja Youtubeen, että koko maailma saisi tietää”, hän pyytää.
Tiistai-iltana järistyksen kuolonuhrien määrä oli noussut Turkissa ja Syyriassa yli 6 000:een. Kuva: EMILIA ANUNDI / HS
