Siirtogeenillä varustetut pikkiriikkiset madot kertovat, onko sisäilmassa epäpuhtauksia. Niiden hohtoa mittaamalla voidaan jopa määritellä se, miten paljon esimerkiksi hometta ilmassa on.
Geenimuunnellut sukkulamadot hohtavat jonkin verran jo puhtaassa ilmassa, mutta alkavat hohtaa vahvemmin, kun ne altistuvat esimerkiksi homeille. Kuva: Päivi Koskinen
Olli-Pekka Paajanen HS
Turun yliopistossa on kehitetty uusi menetelmä, jonka avulla voidaan arvioida sisäilman laatua sukkulamatojen avulla.
Caenorhabditis elegans on millimetrin mittainen sukkulamatolaji, joka elelee maaperässä. Niitä löytyy esimerkiksi komposteista, joissa niillä on tärkeä tehtävä biologisen jätteen hajotusprosessissa.
Kyseinen mato käyttää ruokanaan tiettyjä ”hyviä” bakteereita. Ne osaavat valita ruokansa ja vältellä haitallisia pieneliöitä tai aineita.
Turun yliopiston menetelmä hyödyntää juuri tätä ominaisuutta. Lisäksi sukkulamatoja on geenimuunneltu siten, että ne tuottavat vihreää fluoresoivaa proteiinia, kun ne joutuvat joko haistamaan tai maistamaan haitallisia biologisia tai kemiallisia epäpuhtauksia.
Madot alkavat hohtaa kohdatessaan haitallisen aineen. Hohdon määrää voidaan mitata spektrometrian avulla.
”Olemme altistaneet niitä laboratoriossa hometalosta kerätylle materiaalille ja ne ovat alkaneet hohtaa. Näitä voidaan käyttää samalla tavalla kuin homekoiria, joskin madot kertovat myös epäpuhtauksien määrästä. Ne hohtavat sitä enemmän mitä enemmän haitallisia aineita on ilmassa”, yliopistonlehtori Päivi Koskinen Turun yliopistosta kertoo.
Mustahomeelle altistuneet madot hohtavat enemmän kuin madot, jotka ovat niin sanotusti puhtaassa ympäristössä. Kuva: Päivi Koskinen
Sukkulamatoja altistettiin Turun yliopistossa esimerkiksi hometalosta kerätyille musta- ja muille homeille, muovimatoissa käytettävien ftalaattien hajotessa syntyville haihtuville yhdisteille ja siivousaineiden yhdisteille.
Ftalaatit ovat muovimattojen pehmennysaineena käytettäviä kemikaaleja, jotka saattavat THL:n mukaan häiritä hormonitoimintaa. Niille altistuminen voi olla yhteydessä lisääntymisjärjestelmän häiriöihin, kohonneeseen keskivartalolihavuuteen ja rintasyöpäriskiin, insuliiniresistenssiin, astmaan, autismiin, joihinkin allergioihin sekä käyttäytymishäiriöihin.
Sukkulamatot eivät Koskisen mukaan osaa kertoa millaisia myrkyllisiä yhdisteitä ilmassa on, mutta ne voivat hänen mukaansa tarjota puolueettoman näkemyksen sisäilman terveysriskeistä sekä siitä, onko tarpeen ryhtyä tarkempiin rakennusteknisiin tutkimuksiin.
Erityistä menetelmässä on se, että madot eivät Päivi Koskisen mukaan ole antaneet tutkimuksissa yhtään väärää positiivista tulosta. Eli näytteessä oli aina epäpuhtauksia, kun ne alkoivat hohtaa.
Toistaiseksi tutkimusta on tehty vasta laboratorio-olosuhteissa. Tutkimuksia tarvitaan lisää, mutta lopullisena tavoitteena on saada aikaan uusi helppo sisäilman mittaustekniikka.
”Toivoisin, että saataisiin kehitettyä sisäilman mittaamiselle kenttätesti. On paljon ihmisiä, jotka oireilevat, mutta jotka eivät saa apua, kun heidän oireitaan ei oteta vakavasti.”
Haluatko lisää luettavaa Turun seudulta? Tilaa HS Turun uutiskirje täältä.
