Suuri taiteilija on poissa. Vesa-Matti Loiri on kuollut. Hän oli kuollessaan 77-vuotias.
Vesa-Matti Loiri teki oman aikansa taidehistoriaa. Hän nousi pinnalle poikkeuksellisen nuorena, vain 17-vuotiaana Mikko Niskasen Pojat-elokuvassa (1962). Niskanen koekuvasi Jaken rooliin toista tuhatta nuorta miestä ja poimi joukosta juuri Vesa-Matti Loirin.
– Jo tuossa iässä hänessä oli havaittavissa omalaatuista persoonallista viehätysvoimaa, joka on vuosien mittaan vain vahvistunut, Niskanen muisteli myöhemmin.
Loiri esitti Lapin sotaan keskittyvässä elokuvassa poikaa, jonka äiti lähtee saksalaisen sotilaan matkaan. Elokuvan loppukohtaus kuuluu suomalaisen elokuvahistorian traagisimpiin.
Loiri juoksee junan perään ja huutaa: “Äiti, äiti”. Nuori miehen alku välitti kokonaisen sotasukupolven tunnot.
Loirin tie vei Teatterikorkeakouluun vuosiksi 1963–1966. Samalla tyssäsi lahjakkaan urheilijan ura.
Loiri valitsi taiteen. Hänen nimensä nousee esiin useissa suomalaisen kulttuurielämän käännekohdissa.
Yleisradion Tv-teatterin suursatsauksessa, Paavo Haavikon kirjoittamassa Rauta-ajassa (1982) Loiri muuntautui seppä Ilmariksi.
Loiri oli kiinnityksellä Helsingin kaupunginteatterissa vuosina 1966–1971 ja Turun kaupunginteatterissa maineikkaalla Kalle Holmbergin ja Ralf Långbackan “Kotkien kaudella” 1973–1977.
Mestari sekä tragiikassa että komiikassa
Loiri ei kavahtanut viihdettä. Sillä saralla hänen tunnetuin roolinsa oli Uuno Turhapuro.
Vaikka taidepiirit karsastivat Spede Pasasen elokuvia, tuskin kukaan kiisti Loirin rakentaman ikilaiskurin nerokasta hahmoa. Kansa rakasti rähjäistä Turhapuroansa, joka vältteli työntekoa parissa kymmenessä elokuvassa.
– Meidän on niin helppo tunnistaa siinä itsemme. Uuno on määrätyllä tavalla anarkistinen. Osittain laiskuuttaan hän ei suostu tähän rullaan, olemaan yhteiskunnan malliedustaja. Uunolla on niin paljon haaveita ja mielikuvitusta, Loiri analysoi.
Armoitetun koomikon legendaarisia hahmoja olivat Nasse-setä ja Jean-Pierre Kusela. Molemmat nähtiin MTV:llä Spede- ja Vesku-show-nimisissä ohjelmissa 1980- ja 1990-luvuilla.
“Nasse setä on hyvin, hyvin vihainen” -repliikistä tuli suosittu hokema. Samoin Jean-Pierre Kuselan lipevän chanson-laulajan viisu, Naurava kulkuri, on osa suomalaista tv-historiaa.
– Nuorempana koulupoikana se oli minulle yksi tapa päästä esille, olla hauska, Loiri kuvaili suhdettaan huumoriin Ylen haastattelussa.
Loirin komiikka oli alusta pitäen hyvin fyysistä. Se huomattiin jo 1960-luvun lopun Jatkoaika-tv-sarjassa, jossa Loirin tavaramerkiksi muotoutui taidokas ja naurettava kaatuilu.
Loiri oli poikkeuksellinen. Hän kuului siihen harvalukuisten näyttelijöiden joukkoon, jolle oli luontevaa tulkita vakavaa Dostojevskia ja Aleksis Kiveä ja hypätä välillä Nasse-sedän naurettavaan rooliin.
Vaikka Loiri teki sketsiviihdettä ja Turhapuroja, hän ei menettänyt uskottavuuttaan eikä arvostustaan yleisön, taidepiirien eikä kollegoiden silmissä.
Ääni oli osa poikkeuksellista karismaa
Loiri oli lahjakas myös muusikkona. Hän edusti Suomea vuoden 1980 Euroviisuissa. Parhaiten hänet muistetaan rosoisesta äänestään.
Hänen lämmin baritoninsa ja konstailematon tapansa eläytyä pääsivät parhaiten oikeuksiinsa Eino Leinon runojen laulajana. Ensimmäiset Loirin Leino-tulkinnat kuultiin säveltäjä Kaj Chydeniuksen esikoisalbumilla jo 1960-luvun lopulla.
Leino ei jättänyt Loiria rauhaan. Tämä jatkoi kansallisrunoilijan tuotannon parissa 2000-luvulle asti.
– Niihin syttyy aina uudestaan. Ja kun ikää tulee ja tilanteet vaihtuvat, niissä on jotain itsellekin ihan uutta taas, Loiri totesi vuonna 2010.
Monen ensikosketus Leinon lyriikkaan on syntynyt juuri Loirin välittämänä. Nocturne, Elegia, Höyhensaaret. Niiden musiikkiversioista tuli klassikkoja, jotka nostivat Loirin myös levylistojen suosikiksi.
– Koen jokaisen laulutekstin ikään kuin pienenä näytelmänä. Lähestyn jonkin tarkastelupisteen kautta sitä maailmaa, mitä runoilija niissä minun mielestäni haluaa välittää. Koetan löytää hahmon, joka on sanomassa niitä asioita julki, Loiri kuvaili.
Klassikoksi kasvoi myös Vexi Salmen sanoittama Sydämeeni joulun teen. “Vain tähdet öistä avaruutta pukee loistaen, ja ikuisuutta kaipaa avoin mieli”, Loiri eläytyi.
Ahkerasti levyttänyt artisti julkaisi vielä vuonna 2016 Pyhät tekstit -albumin, joka perustuu eri uskontokuntien ajatuksiin.
Elä tässä ja nyt
Vuonna 2019 Vesa-Matti Loiri nousi jälleen otsikoihin, kun Jari Tervon kirjoittama auktorisoitu elämäkerta nimeltä Loiri. ilmestyi.
700-sivuinen järkälemäinen opus valotti poikkeuksellisen lahjakkaan ja monipuolisen ihmisen elämää. Teos ei pelkästään ihastuttanut vaan myös närkästytti. Sitä kritisoitiin muun muassa äijäilystä ja seksillä retostelusta.
Loirilla oli useita naissuhteita. Hän oli kolme kertaa naimisissa.
– Kyllähän tämä on hyvin rikasta tämä minun elämäni ollut, niin myötä- kuin vastoinkäymisissä. Luulen, että se sopii minun ihmislaadulleni oikein hyvin. Kyllä kai minä olen sillä tavalla Jumalten keinussa, Loiri viittasi Eino Leinon runoon vuonna 1995.
Loirilla on viisi lasta, joista esikoispoika Jani kuoli auto-onnettomuudessa vuonna 1994. Myös Loirin vaimo, Jani-pojan äiti oli kuollut samalla tavalla vuonna 1977.
Loiri ei säästynyt menetyksiltä myöhemmälläkään iällä. Hänen poikansa Joonas kuoli yllättäen keväällä 2019 vain 37-vuotiaana.
– Koen elämän zeniläisittäin, mutta karmallisen tien kulkemisen kautta. On henkilökohtaisista voimavaroista kiinni, miten paljon kestää, Loiri pohti Ylen haastattelussa.
Loirin viimeisiä vuosia sävytti sairastelu.
Loiri eli. Hän jätti pysyvän jäljen suomalaiseen kulttuurihistoriaan. Kirjailija Jari Tervo summasi Loirin merkitystä elämäkerrassa näin:
– Hän on sotienjälkeisen ja internetiä edeltävän suomalaisen yhtenäiskulttuurin ajan viimeinen ja kirkkain tähti. Kun hän kuolee, haudataan aikakausi.
