Hintojen nousu puhututtaa paljon virolaisia arjessa, työpaikoilla ja ystävien kanssa. Nelihenkisen perheen isän mielestä musta huumori auttaa, mutta tulevaisuus mietityttää.
Saara Hirvonen,
Olli-Pekka Kursi
Virossa kärvistellään Euroopan korkeimman inflaation kynsissä. Hintojen nousu näkyy esimerkiksi sähkön ja kaasun sekä polttoaineiden hinnoissa, ruokakaupassa ja harrastuksissa.
Kovinta inflaatio on Virossa, jossa hintojen nousu oli heinäkuun lopussa kiihtynyt 22,7 prosenttiin.
Hintojen nousu vaikuttaa erityisesti pienituloisten ja eläkeläisten arkeen, sillä osa kustannuksista on jopa kaksin- tai kolminkertaistunut.
Tulevaisuus huolestuttaa myös nelihenkisen perheen isää, Viimsi Artiumin kuvataidekoulun johtaja Matti Vainiota. Hän pohtii, miten paljon inflaatio voi vielä nousta. Jo nyt hän ja moni virolainen joutuu miettimään kulutusta ja menoja.
– Voinko käydä kaksi kertaa viikossa pelaamassa sulkapalloa? Voin vaihtaa lajin vaikka juoksemiseen, mutta haluaisin, että lapseni voivat käydä omissa harrastuksissaan. Muuten he liikkuvat liian vähän. Ohjattu liikunta olisi heille hyvä.
Perheen ruokalasku on jo nyt noussut. Myös sähkön hinta on kohonnut voimakkaasti.
– Osalla lasku on jo nelinumeroinen, jopa yli 2 000 euroa. Meillä onneksi ei ole vielä noussut. Kesällä ei ole tarvinnut lämmittää, mutta talvella se on huoli numero yksi. Mitä sitten tapahtuu, kun joutuu käyttämään lämmitystä, Vainio pohtii.
Vainion mukaan ilmapiiri on kuitenkin toistaiseksi positiivinen. Asioista puhutaan huumorilla.
– Kun tilanne menee hankalammaksi, lasketaan mustaa huumoria vakavista asioista.
Vainion perheen tilanne on helpompi kuin monilla muilla, sillä heillä molemmat vanhemmat käyvät töissä ja lapset ovat jo kouluikäisiä. Hän kuitenkin kaipaisi kaikille vinkkejä siitä, miten arkea voisi pyörittää edullisemmin.
Elinkustannuksiin nähden Viron palkkataso on tällä hetkellä kovin alhainen.
– Palkan tulisi olla sellainen, että sillä elättää perheen. Nyt moni joutuu tekemään töitä useassa eri työpaikassa päivän aikana, lähtemään töihin kotoa aamulla seitsemältä ja palaamaan takaisin iltakahdeksalta.
Autosta voisi luopua ja vähentää lämpimän veden käyttöä
Tallinnassa asuva elokuvaohjaaja-käsikirjoittaja Liina Trishkina-Vanhatalo ja hänen puolisonsaäänisuunnittelija, miksaaja ja äänittäjä Seppo Vanhatalo ovat tottuneet freelance-työssään epäsäännöllisiin tuloihin. Viron tilanne ei tunnu heistä yhtä pahalta kuin monista säännöllisiin tuloihin tottuneesta.
– Ihmiset, jotka ovat saaneet pidemmän aikaa säännöllisiä palkkatuloja ja mitoittaneet menonsa sen mukaan, huomaavat eron selvästi. Meillä tulot olivat pari vuotta sitten huomattavasti pienemmät kuin nyt, joten muutoskaan ei tunnu niin pahalta, sanoo Trishkina-Vanhatalo.
– Kaupassa huomaa eron. Kahvi maksoi aiemmin kolme ja puoli euroa, nyt viisi ja puoli euroa, Vanhatalo sanoo.
Myös Vanhatalojen perheessä varaudutaan muutoksiin. Talon lämmitykseen käytettäviä polttopuita on varattava talveksi ja autosta luopumisesta on jo puhuttu.
– Se ei ole välttämättömyys. Meillä on vanha auto, jota on jouduttu välillä korjaamaan, ei tosin kalliita remontteja, mutta suurimman osan aikaa se seisoo tyhjänpanttina. Kun tarvitsemme autoa, voisimme vuokrata sen ihan hyvin, Vanhatalo sanoo.
Myös lämpimän veden käyttöä perhe voisi säännöstellä ja vähentää. Suuria yleellisyysasioita perheellä ei ole, joten kovin paljon ei voi nykyisestä arkea muuttaa.
– Kaupunkielämää ei voi paljon muuttaa. Jos eläisi maalla olisi omavaraisempaa, Vanhatalo sanoo.
Hintojen nousu mietityttää kaikkia
Hintojen nousu puhuttaa paljon virolaisia arjessa, työpaikoilla ja ystävien kanssa.
– Ystäväni kertoi, että oli käynyt syntymäpäivillä. Oli ollut kaunis ilta, mutta mistään muusta ei puhuttu kuin hintojen nousemisesta. Aika moni on huolissaan, mitä talvi tuo, Trishkina-Vanhatalo kertoo.
Hintojen kohoamisella voi olla myös ekologista vaikutusta. Esimerkiksi kevyt liikenne ja joukkoliikenteen käyttö voivat kasvaa, kun ihmiset ajavat omilla autoillaan vähemmän.
– Jospa se vaikuttaisi myönteisesti lasten kuljetukseen kouluun ja treeneihin. Ihmiset sanovat, että on pakko, mutta onko pakko käydä harrastuksissa kaupungin toisella laidalla. Valinnoista se on kiinni, ei ole pakko, Trishkina-Vanhatalo sanoo.
Seppo Vanhatalon mielestä ihmisten käyttäytymistavat ovat tiukassa. Niitä muutetaan vasta, kun on pakko. Vanhatalo viittaa muun muassa kierrättämiseen, mikä on rantautunut Viroon hitaammin kuin Suomeen.
– Tavat ovat muuttuneet hitaasti, järkeen vetoaminen ei riitä. Täytyy käyttää sanktioita, että tavat muuttuvat.
Pakottaminen ei ole kuitenkaan ole hänestä tehokkain keino. Suurempaan muutokseen esimerkiksi joukkoliikenteen käyttämisessä tarvitaan myös houkutinta.
– Esimerkiksi Tallinnan Kalamajassa on tehty muutoksia. Täällä on liian kapeat kadut tälle automäärälle, joten ihmiset ohjataan liikumaan julkisilla, pyörillä tai sähköpotkulaudoilla.On mielenkiintoista nähdä, mihin päästään puoliksi pakottamalla.
Voit keskustella aiheesta perjantaihin 19.8. kello 23:een asti.
