logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo
star Bookmark: Tag Tag Tag Tag Tag
Finland

Ihmisten ja hiirten aivoista löytyi suolisto­bakteereita – ”Tämä on tajunnan­räjäyttävää”, kommentoi neuro­tieteilijä

Nykyään puhutaan paljon siitä, että ihmisellä on suolistossa ”toiset aivot”.

Ihmiselle elintärkeiden suolistobakteerien lisäksi suolistossa on sata miljoonaa hermosolua, yhtä monta kuin selkäytimessä. Suolisto on iso aistielin, ja aivoista kulkee suora hermoyhteys suolistoon kiertäjähermoa pitkin.


Mainos (Teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy


Kolme yhdysvaltalaista tutkijaa väittää nyt tehneensä aivojen ja suoliston välisestä yhteydestä löydöksen, joka on todella mullistava, jos se voidaan vahvistaa jatkotutkimuksissa.

Alabaman yliopiston neuroanatomian tutkija Rosalinda Roberts kollegoineen löysi 34 ihmisen aivoista bakteereja, joita normaalisti elää suolistossa. Ryhmä löysi vastaavia bakteereita myös hiirten aivoista.


Mainos (Teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy


He raportoivat löydöstään neurotieteilijöiden vuosikokouksessa San Diegossa, ja havainnosta kertoo tiedelehti Science.

Aivoissa ei pitäisi elää mitään bakteereita, saati sitten suolistobakteereita. Jos taudinaiheuttajat läpäisevät aivoja suojaavan veriaivoesteen, ne voivat aiheuttaa hengenvaarallisia tulehduksia, kuten aivokalvontulehduksen.

Robertsin laboratorio tutkii eroavaisuuksia skitsofreniaa sairastaneiden ja henkisesti terveiden ihmisten aivoissa näytteistä, jotka on otettu muutamia tunteja kuoleman jälkeen.


Mainos (Teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy


Bakteerit paljastuivat, kun Robertsin ryhmässä työskennellyt neurotieteilijä Courtney Walker alkoi kiinnittää kuolleiden ihmisten siivutetuissa aivoissa huomiota erikoisiin sauvamaisiin kohteisiin. Ne tulivat näkyviin tarkan elektronimikroskoopin alla.

Ryhmä tottui näkemään niitä aivokudoksessa, mutta ei kiinnittänyt niihin sen kummempaa huomiota, koska aivoista etsittiin aivan muita asioita.

Lopulta Walker painosti tutkimaan kohteita tarkemmin, ja ryhmä pyysi asiantuntija-apua kollegoiltaan.


Mainos (Teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy


Bakteriologi vahvisti hämmentävän tuloksen: sauvamaiset kohteet aivoissa olivat bakteereita, ja rna-testin perusteella vieläpä suolistobakteereita. Ne edustivat Firmicutes-, Proteobacteria- sekä Bacteroidetes-pääjaksoja, joihin kuuluu tyypillisesti suolistossa eläviä bakteereja.

Ryhmä alkoi tutkia useampia aivoja, ja niistä kaikista, kaikkiaan 34 ihmisen aivokudoksesta, löytyi samoja bakteereja. Niitä löytyi yhtä lailla skitsofreenikoilta kuin muiltakin.


Mainos (Teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy


Loogisin selitys oudolle löydökselle olisi se, että aivonäytteet ovat jotenkin päässeet saastumaan. Se on vahvin selitys ennen kuin jatkotutkimukset valmistuvat.

Merkillistä kuitenkin on, että samoja bakteereita löytyi myös hiirten aivoista, kun saastumisriski pyrittiin minimoimaan.

Roberts pohti, olisivatko suolistobakteerit päässeet esimerkiksi vuotamaan aivoihin verisuonten kautta ihmisen kuoleman jälkeen ennen kuin aivot on ehditty irrottaa tutkittaviksi.

Asiaa selvittääkseen tutkijat tappoivat kymmenen tervettä hiirtä ja irrottivat niiden aivot välittömästi. Jälleen he löysivät bakteereita. Kun he tekivät saman hiirille, joita oli muunneltu siten, ettei niillä ollut suolistobakteereja ollenkaan, bakteereja ei löytynyt myöskään näiden hiirten aivoista.

Bakteerit sijaitsivat ihmisten ja hiirten aivoissa vastaavilla alueilla verisuonten liepeillä muun muassa hippokampuksessa ja aivokuoressa. Aivoissa ei ollut merkkejä bakteerien aiheuttamasta tulehduksesta.

Löydös on erittäin merkillinen.

”Tämä on tajunnanräjäyttävää”, kommentoi neurotieteilijä Roland McGregor Kalifornian yliopistosta Science-lehdelle. Hän ei ollut mukana tutkimusryhmässä.

Ihmisen aivoja on tutkittu mikroskoopilla iät ja ajat. Pääkoppamme toimintaa voidaan selvittää jo solutasolla. Jos aivoissa todella lymyää bakteereita, miten ihmeessä kukaan ei ole aikaisemmin niitä havainnut?

Roberts pohtii, että yhtenä syynä voisi olla se, että ruumiinavauksissa kerättyjä aivonäytteitä harvemmin tarkastellaan elektronimikroskoopilla.

”Neuroanatomian tutkijat eivät kovin usein ole mukana näytteiden keräyksessä”, Roberts sanoo.

Toisaalta tutkijat eivät välttämättä odota löytävänsä aivoista mikrobeja, joten ne voivat jäädä huomaamatta. Roberts ei aluksi itsekään niitä tunnistanut.

Bakteereja löytyi aivoista hermotukisolujen sisältä. Ne näyttävät kerääntyneen ryppäiksi aivosolujen kemiallisesta tasapainosta huolehtivien astrosyyttisolujen päihin. Nämä astrosyytit taas sijaitsevat aivojen verisuonten ja aivoja suojaavan veri-aivoesteen ympärillä.

Erityisesti bakteereja oli hermosolujen myeliinituppien ympärillä. Myeliini koostuu pääosin rasvasta. Roberts pohtii, houkuttaisiko mikrobeita aivosolujen sisältämä rasva ja sokerit.

Jos oletetaan, että bakteerit ovat päätyneet aivoihin ihmisen eläessä ja ovat pääkoppamme normaaleja asukkeja, ne ovat Robertsin mukaan saattaneet kulkeutua aivoihin joko verisuonista tai suoraan suoliston ja aivojen välisistä hermoyhteyksistä.

Löytöön pitää suhtautua vielä varauksella. Robertsin ryhmä aikoo nyt selvittää, voisiko kudokseen päätyä tällaisia bakteereita leikkausvälineistä tai huoneilmasta aivojen irrotuksen yhteydessä, tai voisiko preservointiliuos jotenkin edistää bakteerien kasvua.

Aivoista on toki löydetty aiemminkin kutsumattomia vieraita, kuten toksoplasmoosia. Arviolta jopa puolet maailman väestöstä saa jossain vaiheessa elämäänsä Toxoplasma gondii -alkueläimen, joka tarttuu esimerkiksi saastuneista kissan ulosteista.

Yksisoluinen alkueläin kulkeutuu aivoihin, mutta tartunta on useimmiten aikuiselle oireeton.

”Sikäli en ole yllättynyt, että aivoissamme voisi elää muutakin. Mutta jos näin tosiaan on, niin se on kyllä vallankumouksellista”, sanoo toksoplasmoosia tutkinut psykiatri Teodor Postolache Marylandin yliopistosta Science-lehdelle.

Postolache pohtii, liittyisivätkö mikrobit jotenkin aivojen immuunijärjestelmän toimintaan.

Themes
ICO