Ensin alkoi maistua alkoholi. Sitten kuvioihin tuli spiidi, eli amfetamiini.
– Olen vetänyt kovia aineita noin 14-vuotiaasta. Se oli menoa samantien. Suonensisäiset aloitin vasta täysi-ikäisenä.
Näin kertoo 33-vuotias riippuvainen, joka käyttää nimimerkkiä Mikko88.
Päihtynyt mies maalasi juniin graffiteja ja nautti aineiden tuomasta olosta. Näin alkuaikoina. Nyt huumeet tuntuvat olevan enemmän välttämättömyys, jota ilman ei vain pärjää. Vuosien käyttö tekee lopettamisesta vaikeaa.
Vieressä seisova ”KSU” on käyttänyt huumeita 10 vuotta. 26-vuotias nainen kertoo olleensa alkoholisti jo 13-vuotiaana. Kovat huumeet tulivat mukaan 16-vuotiaana ja alkoholin juominen jäi.
– Olen bentsokoukussa ja korvaushoidossa.
Kaksikko seisoo Itäkeskuksen metroaseman ovilla muutaman muun ihmisen kanssa. On tiistaipäivä, virka-aika ei ole vielä edes ohi.
– Ei jaksa masistella, vaikka aihetta sillekin olisi, Mikko88 sanoo veikeästi hymyillen.
Usein päihdeongelmia ja -politiikkaa koskevassa keskustelussa äänessä ovat poliisit, asiantuntijat, ex-käyttäjät, naapurit, omaiset, poliitikot ja muut. Tässä jutussa ääneen pääsevät käyttäjät itse.
Iltalehti lähti A-klinikkasäätiön työntekijöiden, kohtaavan työn päällikkö Annuska Dal Mason ja vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Pihla Putkosen mukaan kiertämään Helsingin vilkkaimpia huumeidenkäyttäjien kohtauspaikkoja. Kysyimme käyttäjiltä, mitä mieltä he ovat Suomessa käytävästä keskustelusta huumeista ja käyttöhuoneista.
Tässä jutussa haastatellut päihteidenkäyttäjät esiintyvät nimimerkeillä tai keksityillä nimillä. Iltalehti ei ole pystynyt varmistamaan kaikkea käyttäjien kertomaa taustoistaan.
Kolme aluetta
Päihdetyöntekijät ja vapaaehtoiset kiertävät lähes päivittäin kohtaamassa päihteidenkäyttäjiä Helsingin kaduilla. Vaaratilanteita on harvoin. – Meillä on turvasanat, kertoo Annuska Dal Maso esimerkkinä varotoimista. Jussi Eskola
KSU ja Mikko88 kannattavat käyttöhuoneita.
– Nuo vihreät vessat on vähän huonoja. Vartijat koputtelee aina ovea, KSU sanoo. Hän tarkoittaa Helsingin kaduilta löytyviä julkisia vessakoppeja
Mikko88 näyttää kättään, joka roikkuu ranteesta alapäin. Sormet eivät toimi.
– Joutuu vetämään itsensä aika mielikuvituksellisiin asentoihin, jos haluaa piikittää, mies naurahtaa.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Kontulan, Itäkeskuksen ja Sörnäisten lisäksi huumeet näkyvät etenkin steissillä eli rautatieasemalla. – Se on iso ja lämmin paikka. Talvella osa käyttäjistä majoittuu siellä, sanoo Annuska Dal Maso A-klinikkasäätiöltä. – Paljon ihmisiä matkalla jonnekin. Lauri Pajunen
Kaksikko oli aiemmin päivällä Sörnäisissä ja nyt matkalla Itiksestä Kontulaan.
– Pizzalle, Mikko88 sanoo.
Nämä kolme aluetta ovat ne, joiden välillä huumeidenkäyttäjät eniten liikkuvat. Syitä on varmasti monta, mutta A-klinikkasäätiön Dal Maso nostaa esiin etenkin hyvät metroyhteydet ja Symppikset, eli Helsingin kaupungin päiväkeskukset päihde- ja mielenterveysongelmaisille.
Neljäntenä paikkana nousee esiin Vuosaari. Sille Dal Maso ei keksi selitystä.
– Sieltä ei kauheasti liikuta mihinkään. En osaa sanoa, miksi juuri siellä on paljon huumeita.
Toisaalta Dal Maso ei syyttäisi Symppistä tai muutakaan auttavaa tahoa huumeongelman keskittymisestä. Päin vastoin, hän haluaisi mahdolliset käyttöhuoneet mahdollisimman näkyvälle paikalle ja hyvien yhteyksien päähän.
– Kun VVA (Vailla vakinaista asuntoa ry) lähti Sörnäisistä, ihmiset jäivät ja tilanne paheni. Ihmisten täytyy olla jossain.
Ruiskuja metsässä
Kirkon takana metsikössä on paikka, jossa huumeita piikitetään paljon. Jussi Eskola
Dal Maso ja Putkonen jalkautuvat Helsingin kaduille etsimään päihteidenkäyttäjiä. Mukanaan villasukkia, ruokaa ja hygieniatarvikkeita.
– Näiden asiakkaiden toimintakyky on sen verran huono, että he eivät juuri hae apua itselleen, Dal Maso sanoo.
Säätiön väki proteiinijuomineen ja villasukkineen otetaan pääasiassa hyvin vastaan. Kontulassa on poikkeuksellisen hiljaista, ja ne harvatkin käyttäjät kavahtavat toimittajaa ja poistuvat nopeasti takavasemmalle.
On silti selvää, että alueella riittää huumeita. Ostarilta muutaman sadan metrin päässä, heti Mikaelin kirkon takana, on metsäkaistale täynnä huumeruiskuja.
Tai siis välillä se on täynnä. Metsään on saatu huumeruiskuille tarkoitettu roskis ja vapaaehtoiset ovat siivonneet paikkaa aktiivisesti. Sitä varten mukana ovat viiltosuojahanskat.
Nyt muiden roskien seasta löytyy noin kymmenen ruiskua sekä lisäksi paljon muita huumeiden käyttöön tarvittavia välineitä. Se on aiempaa vähemmän.
Tietyistä metsiköistä on muodostunut huumekeskittymiä. Jussi Eskola
Sterifilttereitä on erityisen paljon. Niillä suodatetaan liotetuista lääkkeistä pois sidosaineita ennen kuin aine piikitetään.
– Esimerkiksi maissitärkkelystä on monissa lääkkeissä ja se on vaarallista verenkiertoon joutuessaan, Putkonen sanoo.
Paikalla istuskelevat miehet harmittelevat roskan määrää. He ottavat vastaan villasukkia ja evästä, mutta eivät myönnä kuuluvansa päihteidenkäyttäjiin.
Dal Mason mukaan se on aika yleistä.
Nainen ajaa takaa
Ovatko päihteidenkäyttäjien palvelut aiheuttaneet huumekeskittymät vai ovat palvelut tulleet huumeidenkäyttäjien luokse. Annuska Dal Mason mukaan kyseessä on muna-kana-keskustelu, eli hankala sanoa, kumpi on ollut ensin. Jussi Eskola
Kesken haastattelun Iltalehden kuvaaja hölkkää keskellä pientä puistoa kimmastunut nainen perässään. Hetkeä aiemmin Dal Maso ja Putkonen auttoivat naista ylös maasta. Sitten nainen suivaantui kuvaajalle kun luuli, että häntä kuvataan.
– Lakkaa, Dal Maso tuumaa.
Lakka aiheuttaa aaltomaista ja arvaamatonta käytöstä. Ensin henkilö saattaa olla tajuttomuuden rajamailla, sitten hypätä pystyyn ja olla hyvin kiihtynyt.
Naista ei kuvattu ja lopulta hän rauhoittui.
Välikohtaus sattuu Dallapén puistossa Sörnäisissä. Paikalla on muutama porukka, osa on lukittautunut vihreisiin vessoihin käyttämään laittomia aineita.
Viereisellä kadulla myydään seksiä. Se on yksi tapa tienata rahat huumeiden käyttöön. Samalla kun toiset eivät ikinä myisi kehonsa palveluja, toiset taas mieluummin tarjoavat maksullista seksiä kuin varastavat. Jokainen keksii omat keinonsa ja rajansa siihen, miten huumeiden käytön rahoittaa.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Julkiset vessat ovat hyvin yleisiä paikkoja huumeiden käytölle. Jussi Eskola
Puistossa moni käyttäjä on hyvin sekaisin, eivätkä edes Dal Maso ja Putkonen saa heihin kontaktia. Suomi-rap raikaa kännykästä ja toinen penkillä nuokkuja on kovaa vauhtia menossa Pohjanmaalle. Kello on viisi päivällä.
Pitkän linjan sekakäyttäjä ei ole syönyt ruokaa koko päivänä. Huumeita varten lähivessa on oikein hyvä paikka.
– Vessa on hyvä, ei kukaan jaksa käyttöhuoneisiin mennä, hän uhoaa ja esittää, kuinka käyttöhuoneen työntekijä nälvisi väärästä pistämistavasta.
Elämä muovikassissa
Erään käyttäjän muovipussiin päätyi A-klinikkasäätiön tarjoamia hygieniatarvikkeita. Jussi Eskola
Kontulan, Itiksen ja Sörnäisten kohtaamisissa sekoittuu rentous, ilo, harmi ja toivottomuus. Yhdellä lapsi oli juuri ottanut ensiaskeleet, mutta puolison kanssa oli riitaa. Toista ärsyttää vartijoiden ilkeys.
– Päivän positiivinen asia on, että olen tähän aikaan ylipäätään hengissä, mies tuumaa.
Jollakin on puhelin hukassa, erään naisen tavarat taas ovat toisen henkilön hallussa. Kadonneessa kassissa pitäisi olla ainakin vaatteita ja maksusitoumuksia.
– Monen elämä kulkee muovikassissa, Dal Maso kertoo.
Kadonneen omaisuuden löytymiseksi yhytetään poliisit. Vieressä oleva Jonne pohtii, tulivatko poliisit toimittajan kutsumana. Sattuma tuntuu liian kaukaa haetulta.
Epäilevä mies väittää aloittaneensa huumeet 13-vuotiaana, kun aikuinen piikitti heroiinia häneen.
– Lapsi on paras muuli, mies tuumaa synkästi.
Bilehuumeista koukkuun
Ruiskujen lisäksi maastosta löytyy muuta roskaa ja päihteiden käytön välineitä. Jussi Eskola
Rauhallisena tiistaina kierroksella suuri osa päihteidenkäyttäjistä on naisia. Dal Mason mukaan todellisuudessa heidän kohderyhmässään käyttäjistä puolet on naisia ja puolet miehiä. Tosin normaalisti kadulla näkyy enemmän miehiä. Naiset pysyvät yksityisasunnoissa enemmän ja vähemmän omasta tahdostaan.
Kohderyhmällä Dal Maso tarkoittaa erittäin ongelmallisessa asemassa olevista pistämällä huumeita käyttäviä henkilöitä.
Yksi kadulla tavatuista naisista on 30-vuotias Anna. Hän aloitti huumeiden käytön 25-vuotiaana. Niin sanottujen bilehuumeiden käyttö paheni riippuvuudeksi.
– Juhlissa käytin ekstaasia ja kokaiinia, lähdin sitten korjaamaan oloa rauhoittavilla, kuten migreeniin määrätyillä opiaateilla. Koukku oli valmis.
Anna kertoo käyttäneensä lähinnä opiaatteja, kuten Oxycontinia. Kyseessä on aine, josta Helsingin poliisi varoitti syyskuun puolivälissä. Vastaavien huumeiden opioidiepidemioista on uutisoitu laajasti maailmalla. Poliisi näkee vaarana, että myös Suomeen tulee vastaava ilmiö.
Annan mielestä kyseistä huumetta on ollut Suomessa käytössä jo pitkään, mutta on huomannut, että nyt sitä myydään paljon enemmän.
Anna näkisi käyttöhuoneissa paljon hyvää. Huumeidenkäyttäjät tarvitsevat apua, eikä sitä ole aina helppoa saada. Anna on nähnyt, miten kaverit ovat saaneet pahoja tulehduksia likaisista neuloista.
– Jalka turpoaa tai tulee isoja paiseita. Heitä on hankala saada lääkäriin.
Ylipäätään huumeet ovat naisen mielestä edelleen tabu.
– Hoitoon pitäisi päästä helpommin, hän sanoo.
Anna kertoo olleensa nyt puolitoista vuotta enemmän ja vähemmän ilman päihteitä.
Kuiville
– Viime talvena olin vielä todella huonossa kunnossa, sanoo Zen1. Hän halaa Annuska Dal Masoa ja kiittää A-klinikkasäätiön tekemästä työstä päihteiden käyttäjien hyväksi. Jussi Eskola
A-klinikkasäätiön työntekijöiden puheista kuuluu välillä huoli. Osa ihmisistä on todella huonossa kunnossa kohtaamisilla. Kun heitä ei enää nähdä, pelätään pahinta.
– Onko vielä silmät auki? Dal Maso kysyy. Kaveri osaa kertoa, että henkilö on vielä hengissä.
Harvinaisia poikkeuksia ovat he, jotka pääsevät kuiville. Yksi heistä on Zen1-nimimerkkiä käyttävä, 32-vuotias nainen.
– A-klinikka tekee hyvää työtä! nainen huikkaa metrossa.
Zen1 kertoo aloittaneensa huumeiden käytön parikymmentä vuotta sitten. Muutamassa vuodessa hän siirtyi jo suonensisäisiin aineisiin.
– Olen aina luullut, että amfetamiini on elämäni rakkaus. Lasten isä piikitti sitä minuun ensi kerran, kun olin 13-vuotias.
Huumeiden täyteiseen maailmaan on mahtunut raiskauksia ja muuta hyväksikäyttöä. Nainen on tuomittu rikoksista ja vastaa tälläkin hetkellä oikeudessa syytteisiin.
– Olen kokenut melkein kaiken, mutta itseäni en ole myynyt.
Nyt nainen saa korvaushoitoa, näkee lapsiaan ja elämä näyttää ylipäätään valoisammalta kuin aikoihin.
Annuska Dal Maso auttaa ja tukee ihmisiä, jotka käyttävät huumeita ja ovat pahimmillaan kadulla kodittomina. Jussi Eskola
