Wilma Murron sukulaiset eivät ymmärtäneet näkemäänsä.
Kuvassa oikealta Wilma Murron isoäiti, serkku Anna Murto, setä Markku Murto, Sanni Yli-Puntari, Sara Heikkilä ja veli Kalle Murto. Kuva: Olli Kivioja
Olli Kivioja
München
Tunnelma Münchenin olympiastadionin takakaarteen alakatsomossa oli huumaava. Wilma Murron lähipiiristä jokainen hymyili samaa ällistynyttä hymyä. Päitä pudisteltiin. Mitä täällä tapahtuu?
Totta se oli: Wilma Murto oli EM-kultamitalisti sensaatiomaisella uudella SE:llä 485.
– Wilma on tehnyt hirveästi töitä koko isänsä. Nyt kun menee näin hienosti, niin on se ihan mahtavaa. Olen todella onnellinen ja ylpeä, veli Kalle Murto pudisteli päätän.
– Tiesin, että hyvänä päivänä hän voi hypätä korkealta, mutta kyllä tämä vielä vähän ylitti odotukset, veli sanoi silmät kosteana.
Murrolla oli paikalla tukea paljon, 80-vuotiaasta isoäidistä lähtien.
Millainen tunnelma katsomossa oli kisan aikana?
– Ihan huippu meininki. Alkuun jännitti ihan pirusti, Kalle Murto kuvailee.
– Ja kyllä jännitti lopuksikin, huikataan vierestä. Kallea naurattaa.
Vieressä istuu penkin reunalla EM-sankarin setä Markku Murto. Tarpeen pienelle huilille ymmärtää.
– Aivan huikeaa. Viikolla oli juttua, että mikä tahansa tulos voi olla mahdollinen. Ja nyt tuli kulta. Ja sitten hän ylitti vielä sen seuraavan korkeuden. Se oli aivan huikeeta, ihan käsittämättömän hienoa, Markku Murto yrittää käsitellä juuri todistamaansa.
Kaikesta päätellen juhlat jatkuvat vielä pitkään.
Euroopan mestari Wilma Murto. Kuva: Heikki Saukkomaa / Lehtikuva
