Irina Björklund löysi sielujen sympatian Elisabeth Rehnin kanssa – yllättävä ystävyys alkoi Stockmannin kahvilassa

Näyttelijä Irina Björklund ja ministeri Elisabeth Rehn ystävystyivät tv-sarjan yhteydessä. Nyt he käyvät kirjeenvaihtoa päivittäin tehdäkseen maailmasta paremman paikan.

Puiden halaamisesta on tullut kova juttu. Yllättävät ystävykset, ministeri Elisabeth Rehn, 87, sekä näyttelijä ja laulaja Irina Björklund, 49, ovat kietoutuneet ajankohtaisen aiheen ympärille, toinen ranskalaisessa ikimetsässä ja toinen Kirkkonummen kodin pihamaalla.

Kaksikko tutustui alun perin Björklundin Rauhantekijä -sarjan valmisteluvaiheessa ja ystävystyi.

– Meille syntyi nopeasti sellainen sielujen sympatia, Rehn kertoo.

– Kävimme paljon kirjeenvaihtoa sinä 1,5 vuoden aikana, jona hän kehitteli rooliaan. Annoin hänelle vähän vinkkejä siitä työstä. Mutta viime aikoina yhteydenpitomme Irinan kanssa on tiivistynyt kovasti uuden aiheen parissa.

– Minua jännitti kovasti ensitapaamisemme Stockmannin kahvilassa, mutta aivan turhaan. Elisabeth on niin uskomattoman helposti lähestyttävä ihminen, ihailee Irina.

– Olen muutaman vuoden jatkuneen kirjeenvaihtomme kautta oppinut häneltä niin paljon rauhasta, luonnosta ja luontorauhasta.

Rehnin ja Björklundin ystävyys kehittyi pitkien sähköpostipohdintojen ja puheluiden aikana. Painopiste siirtyi vähitellen Björklundin taiteelliseen vaikuttamiseen luonnon puolesta. He alkoivat vertailla omia kokemuksiaan ja pohtia mitä kumpikin voisi tehdä arjessaan ekologisemmin.

– Minulle tällaisesta itsensä tarkkailusta on syntynyt sellainen hauska peli. Voi tuntea voitonriemua, kun muistaa esimerkiksi siepata kangaskassin mukaan kauppaan. Muistinpas.

Ranskan kulttuuriministeriö palkitsi Björklundin vuonna 2016 Suomen ja Ranskan välisestä yhteistyöstä nimittämällä hänet ritariksi. Helmikuussa Björklund juhlistaa 50-vuotispäiväänsä konserttikiertueellaan Suomessa, ja yllätykseksi mukana on omalla tavallaan myös ministeri Rehn, jonka ruotsinkielistä puhetta kuullaan ennakkoon kiertueella esitettävällä singlellä.

”

Meille syntyi nopeasti sellainen sielujen sympatia.

Myös Rauhantekijä-sarja saa jatkoa ja sen uudet käänteet sijoittuvat viimeisimpiin maailmanrauhaa uhkaaviin tapahtumiin, Ukrainan sodan alkuvaiheisiin.

Varsinaisena elämäntyönään Björklund pitää luonnon ennallistamiseen vaikuttamista. Siksi ystävysten viime aikaiset keskustelut ovat painottuneet luontohavaintoihin. Onneksi arvomuutos näkyy jo ihmisten käyttäytymisessä, mutta riittääkö aika?

– Nyt kannattaa kääntää katse omaan lähiluontoon, kehottavat Rehn ja Björklund.

– Lapsenlapsenlapsilleni olen yrittänyt opettaa yksinkertaisia leikkejä luonnossa. Kiviä voi kalistella ja arvailla niiden määrää ja ihailla niiden pintaa. Hippaleikki lähiluonnossa ei juuri kuluta luontoa, mutta tunnet maan lämmön jalkapohjissasi, Rehn kuvailee.

Poikkeuksellisen merkittävän poliittisen ja ihmisoikeusvaikuttajan uran tehneen ministeri Elisabeth Rehnin elämässä yksi punainen lanka on ollut taistella rauhan ja oikeuden puolesta. Luontokin tarvitsee heidän mielestään oikeutta.

Fyysinen etäisyys ei ole estänyt henkistä läheisyyttä, sillä puhelinkeskustelut ja sähköpostikirjeenvaihto on ollut lähes päivittäistä. Sama luontokato on käynnissä niin Etelä-Ranskassa kuin Suomessakin.

Björklund asuu perheensä kanssa maatilallaan ja elää mahdollisimman ekologisesti. Provencessa maatilalla yrtit, teeainekset ja villiparsat löytyvät omasta metsästä. Perhe pyrkii mahdollisuuksiensa mukaan omavaraisuuteen, ja metsän ja villieläinten kanssa eletään sovussa. Björklund on elänyt saariston lapsen kesiä Suomessa ja tuntenut olevansa osa luontoa aina.

Taiteilijan oman havahtumisen alullepanija oli Sir David Attenborough´n kirja Yksi elämä, yksi planeetta, jonka hän luki pandemian aikana.

– Rupesin miettimään, miten oma ympäristöni on muuttunut 50 elinvuoteni aikana, ja huolestuin. Oma vierailu tällä maapallolla rupesi tuntumaan hyttysen hönkäykseltä suhteessa siihen tuhoon, mitä niin lyhyessä ajassa on saatu aikaiseksi. Aloin tarkkailla omia henkilökohtaisia arkisia valintojani. Haluan omalta osaltani taiteellani kannustaa kaikkia tekemään arjessa pieniä tekoja, Björklund kertoo.

Helmikuun konserttikiertueella kerätään myös rahaa Suomen luonnonmetsien suojeluun Luonnonperintösäätiön kautta sekä puiden istutukseen One Tree Planted -järjestön kautta.

– Ihminen on asemoinut itsensä liian pitkään luonnon yläpuolelle, ja se ei toimi, olemme osa luontoa, toteavat Rehn ja Björklund yhdestä suusta.

Harha siitä, että ihminen voittaa luonnon on osoittautunut vääräksi. Luonto ei tarvitse ihmistä vaan päinvastoin. Tsernobylinkin surullisilla raunioilla puut, pensaat ja kukat levittävät myrkynvihreän peittonsa muistojen ylle.

– Hyviä uutisia luonnon elpymisestä saamme harvemmin, mutta saamme kuitenkin, joka on sekä tärkeää asiallisesti kuin myös nimenomaan oman psyykemme tueksi: kannattaa tehdä oikeita valintoja! Saimaan norppien, merikotkien lisääntyminen, naaliperheen näkeminen Lapissa, ovat kaikki osoitteita onnistuneesta työstä luonnon hyväksi, Rehn iloitsee.

Björklund toivoo yhteistyötä koulujen kanssa.

– Ranskassa työstänkin jo graafikko Yann Chapus’n kanssa Haikuja ihmiskunnalle -projektia paikallisen yläasteen kanssa. Siitä saa irti yllättävän monta kouluihin sopivaa tasoa kuten ympäristön ja ekologian, runouden, kielet, kuvataiteen ja musiikin.

Naiset kiittelevät YK:n biodiversiteettikokouksen päätöstä ja Sitran tuoretta, luonnon merkitystä korostavaa raporttia, mutta toteutus on kuitenkin kaikkein tärkeintä.

– Kaikki muu kiva, kuten demokratiat, talous tai ihmisen hyvinvointi ovat mahdollisia vain planetaarisen kehyksen alla. Ilahduttavasti Suomessa on jo ensimmäinen planetaarisen terveyden lääkäri, jonka toimenkuvassa on ihmisen ja planeetan terveyden yhdistäminen.

Otteita Björklundin ja Rehnin kirjeenvaihdosta:

Hei Irina!

Olen kovasti miettinyt viime päivinä Kirkkonummen kuistillani sitä, kuinka paljon ristiriitaisia valintoja joutuu elämässään tekemään. Samalla kun järkesi ja yleisiksi katsotut toimintamallit ohjailevat sinua tekemään ”oikeita” asioita ja päätöksiä, omat mieltymyksesi ja tarpeesi voivat viedä sinua aivan toisenlaisiin ratkaisuihin. Julistat vakaata uskoasi kestävään kehitykseen, kuitenkin teet poikkeuksia.

Teet vuosikymmeniä hyvää työtä ihmisoikeuksien puolesta. Puhdas ja turvallinen elinympäristö on myös ydinoikeus ja kuitenkin sallit ulkoisen turvallisuuden nimissä maan kalliin aseistamisen. Olen itse maamme turvallisuuden vuoksi vaikuttanut erittäin suuriin materiaalihankintoihin. Aseviennin suhteen olin hyvin tarkka – ei sotaa käyviin maihin. Se oli luksusta. Tänään hyväksymme sydämestämme, että Ukrainaa autetaan kaikin tavoin, myös järein asein. Pahin tuho esimerkiksi sodissa ei ole kuitenkaan infrastruktuurin ja kotien hävitys. Ne voidaan aina jälleenrakentaa, mutta luonto ja psyykkinen vaikutus ihmisiin on pitkäaikainen ja vaikeasti korvattavissa. Nämä ovat niin suuria ristiriitoja, että ne ovat vaikeita hallita, aivan kuten ilmastonmuutoksen ja luontokadon kokonaiskuvan muodostaminen yksittäiselle ihmiselle.

Hei Elisabeth,

Mikäänhän ei tosiaan ole musta-valkoista, tai ristiriidatonta. Eikä mikään arkinen valinta tai ekoteko ole ”oikea” koska elämme kaikki niin erilaista elämää, ja jokaisen on mietittävä millaiset pienet arkiset muutokset luonnon puolesta ovat mahdollisia oman elämän raamien puitteissa. Mutta tuo mitä aiemmin kerroit, että voit istua rauhassa terassilla ja tarkkailla luontoa tuntikausia – siitä otankin uuden haasteen itselleni. Ehkä meidän kaikkien tulisikin aloittaa siitä? Yhteiskuntamme on rakennettu niin, että aina on kiire. On kiire ehtiä töihin, kouluun, syömään, tai joskus kiire olla kiireisen näköinen. On vaikeaa olla lapsi kiireisessä yhteiskunnassa. Ei meinaa päivän pituus koskaan riittää. Mutta niin kuin sanot, kuinka monta tuntia ihminen nykyään viettääkään ruudun edessä. Eikö tuosta ajasta jokainen voisi lohkaista vaikka edes puoli tuntia vain olemiseen luonnossa - tarkkailemiseen? Se voisi kuulua lasten kouluohjelmaankin.

Uskon, niin kuin sanot, että jokainen oppii arvostamaan kyykäärmeen kauneutta tai ikävän hyttysenkin omanlaatuista olemusta, jos opimme tuntemaan sen paremmin - niin kuin kanssaihmisiämmekin.

Yksinkertainen ekoteko voisi olla myös Attenborough’n kirjan lukeminen – se auttoi minua ymmärtämään missä maapallo ja ihmiskunta oikeasti on menossa, ja antaa toivoa ilmastonmuutoksen käsittelyn suhteen.

Koen itse tekeväni suurimmat omakohtaiset ekovalinnat kaupassa. Ostan pääasiallisesti paikallista tai edes Reilun Kaupan tuotteita. Valitsen muovittomia ja kierrätettäviä pakkauksia ja vältän lihan syöntiä sekä soijarehua eläinteni ruokinnassa. Yritän ottaa selvää, mitä tuoteketjuun kuuluu, vältän luontoa tuhoavia tai lapsityövoimalla tuotettuja valmisteita.

Metsiemme ja niiden mukana eläin- ja -ihmiskunnan kohtalot ovat käsissämme. Itse tuen taiteellisella työlläni Luonnonperintösäätiötä, ja hoidan omaa metsääni ja pihaani luonnon monimuotoisuutta kunnioittaen. Yritän säilyttää kosteuden metsässä – sitä edesauttavat lehtipuiden runsaus – kuivassa metsässä ei viihdy mikään laji – ihminenkään. Joskus joutuu kaatamaan helposti syttyviä mäntyjä maatilallamme, mutta alue on niin palovaarallinen, että palokunnalta tuli sellainen määräys!