Noin 2,5 vuotta raitista elämää ovat opettaneet Jaanan käsittelemään tunteitaan muilla keinoilla kuin alkoholilla.
Jaanan alkoholin käyttöön ei koskaan kuulunut pitkiä putkia tai töihin kännissä menemistä, mutta alkoholia kului selvästi yli riskirajojen. Kuva: Jaana Väre-Hautala, Shutterstock
Marissa Siivonen
Tiistaina 28. huhtikuuta 2020 Jaana Väre-Hautala, 59, myönsi itselleen, että hänellä on alkoholiongelma.
Hän oli jo pidempään ollut huolissaan alkoholin käyttökerroista ja -määristä. Varsinaista putkea Jaanalla ei ollut päällä, mutta takana oli pari vuotta säännöllistä ja jatkuvaa viihdekäyttöä, jolloin kerralla meni yhdestä kolmeen viinipulloa.
Hän tiesi alkoholin käytön riskit: sydämen ja muiden sisäelinten kuormituksen ja liitännäissairaudet, jotka lopulta johtavat kuolemaan.
– Joko kuolen tähän tai haen apua, Jaana pohti.
Alkoholin vuoksi hän ei jaksanut töissä eikä parisuhdekaan voinut hyvin. Sanaharkkaa syntyi helposti, mikä vuoksi hän nukkui miehensä kanssa eri huoneissa. Jaanan aikuiset lapset eivät pitäneet äitiinsä juurikaan yhteyttä.
Jaana oli juovuksissa silloinkin, kun hän soitti riippuvuushoitoihin erikoistuneelle avohoitoklinikalle ja pyysi apua ongelmaansa.
– Kysyin, että huolitteko minut takaisin hoitoon, vaikka olin kerran aiemmin epäonnistunut.
Vastaus oli myöntävä.
Jaana onnistui laittamaan stopin juomiselleen. Nyt hänellä on takanaan 2,5 vuotta raitista elämää. Matka tähän pisteeseen on ollut vaikea, mutta kannattava.
Juomistavat muuttuivat, kun lapset muuttivat kotoa
Jaana kertoo pohtineensa paljon sitä, mistä hänen alkoholisminsa voi laskea alkaneen. Taipumus alkoholiriippuvuuteen on kenties näkynyt jo nuoruudessa.
– Nuorena, kun menin ystävien kanssa tanssimaan, tykkäsin aina juoda alkoholia. Siitä tuli hyvä mieli. Perjantaipullo kuului viikonlopun viettoon, eikä tansseihin menty koskaan selvin päin.
Juomiseen tuli kuitenkin tauko lasten saamisen myötä. Raskauksien aikana hän ei käyttänyt lainkaan päihteitä, eikä itse asiassa edes aspiriinia.
”
Osin join varmaan tylsyyteen.
Lasten ollessa nuoria hän saattoi juoda lasin tai pari pikkujouluissa tai vieraiden kanssa. Muutoin alkoholia ei kuitenkaan kulunut.
Juomistavat muuttuivat lasten kasvaessa. Kun lapset lähtivät Jaanan ex-miehen luokse viikonlopuksi, Jaana juhli kosteasti kapakoissa.
– Osin join varmaan tylsyyteen ja osin siksi, että alkoholi kuului silloisiin parisuhteisiini vahvasti, mikä on jälkikäteen mietittynä aivan hanurista.
Jaana ei koskaan ollut humalassa silloin, kun lapset olivat kotona.
Aina löytyi syy juoda
Kun lapset sitten muuttivat pois kotoa, Jaanan juominen räjähti käsiin.
– Ei ollut enää vastuita, hän pohtii syyksi.
Jaana kertoo paenneensa todellisuutta alkoholiin. Illat kahdestaan miehen kanssa, raskaat työviikot ja lukuisat hotelleissa vietetyt työmatkojen illat saivat Jaanan juomaan myös tylsyyteen.
Oikeastaan aina löytyi syy juoda alkoholia. Jaana joi, kun töissä oli ollut kurjaa tai kivaa. Hän joi, kun kotona oli ikävää tai mukavaa. Alkoholi oli Jaanalle keino paeta väsymystä ja stressiä.
– Jos oli riitaa, paha mieli tai liian iloinen fiilis, niin turrutin tunteita tasapaksuksi viivaksi alkoholilla.
Alkuun Jaana haki aina perjantaisin viinipullon Alkosta. Sitten pullo muuttui tonkaksi. Lopulta tonkka haettiin sekä perjantaina että lauantaina. Välillä Jaana tilasi taksin Alkoon, jotta pääsi kännissä hakemaan lisää juotavaa.
– Samaan aikaan oli kiire juoda kaikki, mitä kaapissa oli, mutta juoma ei kuitenkaan saanut loppua kesken. Toki myös toleranssit nousivat ajan kanssa.
Myös lomamatkat kääntyivät ryyppäämiseen.
– All inclusive -matkoilla ajattelin, että matkasta tulee sitä halvempi, mitä enemmän juon. En ajatellut yhtään, mitä kaikkea jää näkemättä ja tekemättä alkoholin ja krapulan vuoksi.
Useita lopettamisyrityksiä
Jaana tiedosti, että hänen suhteensa alkoholiin ei ollut normaali. Hän yritti lopettaa useamman kerran.
– Tein itseni kanssa samantyylisiä sopimuksia kuin moni tekee laihduttamisen kanssa: aloitan sitten ensi maanantaina.
Jaana joi kotonaan viikonloppuisin ja arki-iltaisinkin, jos seuraavana päivänä töissä oli ”helppo päivä”. Juomaa meni niin paljon kuin sitä kotona oli. Lasillinen ei koskaan jäänyt yhteen, vaan hän joi koko viinipullon tyhjäksi. Jos jääkaapissa oli toinen pullo, sekin meni.
Jos läheiset yrittivät ottaa Jaanan alkoholin käytön puheeksi, hän kuitenkin suuttui.
Silti Jaana yritti saada apua useammankin kerran niin työterveydestä, terveyskeskuksesta kuin keskussairaalastakin.
Häntä neuvottiin esimerkiksi ottamaan viiniä juodessa joka toinen kerta vesilasillinen, tai jakamaan viinipullo viikolle.
– Eräänkin kerran lääkäri sanoi, että alkoholi on keski-ikäisten normaali rentoutumiskeino. Ei ollut kuulemma mitään hätää, koska urani oli niin hieno.
”
Enhän minä ole mikään alkoholisti, vaan hieno virkanainen.
Jaana selvisi kyllä esihenkilön työssään erinomaisesti, mutta vakava päihdeongelma oli silti olemassa. Vaikka hän ei juonut päivittäin, alkoholia kului selvästi yli riskirajojen. Juodessa Jaana suunnitteli, koska voisi juoda seuraavan kerran.
Vuonna 2018 Jaana soitti ensimmäisen kerran riippuvuushoitoihin erikoistuneelle avohoitoklinikalle. Tuttu terveyskeskuslääkäri oli itse toipunut alkoholismista ja suositteli yksityistä klinikkaa, jossa Jaana aloitti päihdevieroitushoidot.
– Luulin tuolloin olevani hoitomyönteinen, mutta jälkikäteen ymmärrän, että asenteeni oli ylimielinen. Ajattelin jollain tasolla, että en kuulu tähän luuseriporukkaan. Enhän minä ole mikään alkoholisti, vaan hieno virkanainen.
– Silloin oli tosi vaikea sanoa, että olen Jaana, alkoholisti.
Yhdeksän kuukauden raittiuden jälkeen hän repsahti juomaan. Seuraavassa tapaamisessa edessä oli vaikea paikka.
– Jouduin kertomaan kaikkien edessä ringissä repsahtaneeni. Hoitoni katkaistiin välittömästi. Jäi tunne, että voi saatana, enkö kelpaa juopporinkiinkään.
Myös Jaanan mies pettyi, kun tuhansien eurojen hoitojakso meni harakoille. Jaana käsitteli tilanteesta syntyneitä ikäviä tunteita tutuksi tulleella tavallaan.
– Ajattelin, että juodaanpa sitten oikein kunnolla. Otin entiseen malliin, jos en paremminkin.
Lopulta stoppi juomiselle
Huhtikuisena tiistaina 2020 Jaanan asenne oli eri, kun hän soitti jälleen avohoitoklinikalle ja pyysi apua lopettamiseen.
– En luottanut heti, että tällä kertaa onnistun. Mutta olin välittömästi sitä mieltä, että olen todella alkoholisti.
Jaanalla todettiin myös masennus ja työuupumus, joita nyt hoidetaan.
– On vaikea sanoa, johtiko alkoholismi masennukseen ja uupumukseen, vai johtivatko ne alkoholismiin.
Syksyllä edessä on kuitenkin jälleen töihin paluu, kun Jaanan sairausloma on päättymässä.
Riippuvuushoidossa Jaana kertoo oppineensa paljon itsestään. Hän on oppinut käsittelemään vastoinkäymisiä ja tunteitaan muilla keinoilla kuin pulloon tarttumalla.
”
Meitä keski-ikäisiä naisia, jotka ovat alkoholisteja, on pilvin pimein.
Iloihin ja suruihin suhtautumisen kanssa Jaanalla on vielä toisinaan vaikeuksia, kun tunteita ei pysty turruttamaan. Hoidossa Jaana on saanut kuitenkin työkaluja, joilla niiden käsittely onnistuu.
– Olemme mieheni kanssa molemmat kovapäisiä. Olen oppinut, että jos mieheni sanoo jotain, mistä harmistun, niin oma vastaukseni ratkaisee sen, tuleeko riita.
Nyt Jaanalla menee hyvin. Hän on lastensa kanssa läheisempi kuin koskaan ennen.
Yli 20 vuotta kestänyt parisuhde aviomiehen kanssa voi paremmin kuin koskaan. He nukkuvat jälleen samassa sängyssä ja remontoivat kotiaan. Lomamatkakin ovat hyvin erilaisia nykyään.
– Olimme juuri viikon Lapissa. Aiemmin en olisi varmaan poistunut mökistä kertaakaan juomiseltani, mutta nyt teimme päivittäin pitkiä kävelyitä kansallispuistossa. Elämä on aika erilaista.
Lisäksi Jaana on elvyttänyt musiikkiharrastuksensa ja laulaa kuorossa. Iltaisin hän tekee käsitöitä tai kuuntelee äänikirjaa. Viinin sijaan hän juo tuolloin esimerkiksi kivennäisvettä.
Toipuminen on kuitenkin elämänmittainen projekti, joka ei koskaan lopu, Jaana toteaa.
Miksi avun saaminen oli niin vaikeaa?
Jaana toivoo, että alkoholismia ymmärrettäisiin paremmin. Se on sairaus siinä missä mikä tahansa muukin sairaus. Vaikka naisten alkoholismista puhutaan aiempaa enemmän, Jaana kokee, että yleinen asenne naisten alkoholiongelmia kohtaan on erilainen.
– Moni mieltää alkoholistit miehiksi, jotka asustelevat muovipussien kanssa sillan alla. Suurin osa alkoholisteista on kuitenkin työssä käyviä ihmisiä. Meitä keski-ikäisiä naisia, jotka ovat alkoholisteja, on pilvin pimein.
Jaana sanoo olevansa kiitollinen siitä, että hän keräsi voimansa hakea apua uudelleenkin ja hankki elämänsä takaisin.
Hän maksoi molemmat avohoitoklinikkajaksonsa itse. Kumpikin hoitojakso maksoi tuhansia euroja.
Ensimmäiseen hoitojaksoon rahat löytyivät, kun Jaana ja hänen miehensä jättivät etelän matkan tekemättä. Toiseen hoitojaksoon rahat oli vaikeampi löytää. Lisäksi Jaanan mies pelkäsi, että he heittävät taas tuhansia euroja kankkulan kaivoon, jos Jaana jälleen epäonnistuu.
– Laskin silloin huvikseni nettipankista, kuinka paljon rahaa Alkoon ja sinne tehtyihin taksimatkoihin oli mennyt. Yhden hoitojakson hinta meni kevyesti vuoden aikana Alkoon.
Ensimmäiset kuusi viikkoa tapaamisissa käydään kolme kertaa viikossa, sen jälkeen kerran viikossa. Varsinaisen hoidon lisäksi maksettavaksi tulivat bensat jokaisen tapaamisen 200 kilometrin matkalle.
”
Kun alkoholisti itse haluaa apua, ei ole aikaa odottaa kuukausia.
– Miten sitten, jos on juonut parisuhteen, työpaikan ja asunnon? Mistä tuollaisen summan nappaa?
Jaanakin yritti ensin päästä hoitoon julkiselta puolelta. Hoitoon pääseminen olisi kuitenkin kestänyt noin puoli vuotta. Se on apua haluavalle alkoholistille liian pitkä aika.
– Silloin, kun alkoholisti itse haluaa apua, ei ole aikaa odottaa kuukausia. Moni tippuu siinä kohtaa hoidosta, kun ei ole rahaa saada apua välittömästi.
Hän kokee, ettei alkoholista irtaantuminen olisi onnistunut ilman klinikan tukea. Lisäksi piti kulkea pitkä matka itseensä.
– Ketään ei voi väkisin auttaa. Pitää uskaltaa katsoa itseään peliin ja myöntää, että tarvitsee apua. Nöyrtyminen ja avun pyytäminen oli kova juttu, mutta se kannatti.
Jaana haluaa jakaa tarinansa siksi, että useampi ihminen uskaltaisi myöntää itselleen kärsivänsä alkoholiongelmasta ja saisi sitä kautta apua.
Alkoholismi
Alkoholismi on krooninen sairaus, jossa mieli ja elimistö ovat riippuvaisia alkoholin saamisesta.
Alkoholin käytön korkean riskin rajaksi on arvioitu miehillä 6–7 annosta päivässä tai 23–24 annosta viikossa. Naisilla vastaava määrä on 5–6 annosta päivässä tai 12–16 annosta viikossa. Nämä määrät katsotaan jo hälytysrajaksi, jolloin alkoholinkäyttöön on viimeistään syytä puuttua.
Alkoholismin ja alkoholiriippuvuuden kehittyminen kestää usein vuosia, eikä sairastunut usein tunnista ongelmakäyttöään.
Alkoholista riippuvainen ei kykene vähentämään tai lopettamaan käyttöä, vaikka se aiheuttaa hänelle haittoja esimerkiksi ihmissuhteisiin, työssä suoriutumiseen tai taloudelliseen tilanteeseen.
Noin 10–15 prosenttia miehistä kärsii alkoholiriippuvuudesta jossain vaiheessa elämäänsä. Naisilla alkoholismi on hieman harvinaisempaa, mutta se on viime vuosina selvästi yleistynyt.
Alkoholismi altistaa useille hengenvaarallisillekin sairauksille, kuten haimatulehdukselle ja maksakirroosille.
Alkoholiriippuvaisen kannattaa aina kääntyä lääkärin, psykologin, mielenterveystoimiston tai A-klinikan puoleen, jos hän ei kykene omin avuin lopettamaan alkoholin ongelmakäyttöään.
Lähteet: Terveyskirjasto ja Alko.
Lue lisää: 7 asiaa, jotka raitis haluaisi kaikkien muiden tietävän – ei, se ei ole mikään tipaton
Lue lisää: Seidi Haarla näki ravintolassa tilanteen, joka paljasti hänelle ihmisten välinpitämättömyyden: ”Tämä tällainen itkettää minua”
Lue lisää: Mikki Kunttu oli 13-vuotias, kun hän sai nyrkistä mentyään väliin isoisän ja alkoholiongelmaisen isän tappeluun: ”Lapsuuteni päättyi tuohon päivään”
