Katja Ståhl paljastaa, kuka vieras olisi ”aivan unelma” Elämäni biisissä – yksi osallistuja aiheutti poikkeuksellisen raivon katsojissa

Elämäni biisi -ohjelmasta kansansuosikiksi noussut Katja Ståhl ei halua vetää tv:ssä mitään roolia. Osaa vieraista hän tunnustaa fanittavansa ”aivan hysteerisesti”.

Ei teeskentelyä, vaan aitoja tarinoita. Näin juontaja Katja Ståhl summaa Elämäni biisi -ohjelman suosion salaisuuden. Tänä syksynä kotisohvilla päästään taas viettämään lauantai-iltaa musiikin ja tarinoiden parissa, kun Ylen huippusuosittu musiikkiohjelma pyörii neljättä kauttaan lauantai-illoissa parhaaseen katseluaikaan.

Media-alan monitoiminainen Ståhl puhkuu intoa ja odotusta juuri alkaneen uuden kauden suhteen.

– Nämä ovat ensimmäiset suorat lähetykset, jotka pääsemme tekemään ilman koronarajoituksia, Ståhl kertoo.

-- Minua varjeltiin niin tarkasti tartunnalta, että annoin haastattelujakin siivouskopissa! Eihän tässä osaa enää edes olla, kun saan liikkua vapaasti, meikkaustuoliin istahtanut Ståhl virnuilee.

Elämäni biisin ensimmäinen kausi nähtiin Ylellä vuonna 2019. Neljän vuoden aikana ohjelmasta on muodostunut valtava ilmiö, joka on kerännyt parhaimmillaan ruudun ääreen miljoonayleisön.

Mutta ensin palataan ajassa taaksepäin. Miten Elämäni biisi tuli Katja Ståhlin elämään?

– Neljä vuotta sitten tuottaja Anna-Maria Meurman soitti, että meillä on tällainen ohjelmaidea, että haluaisitko tulla kokeilemaan koekuvauksiin? Edellisen kerran olin käynyt koekuvauksissa erästä gameshow’ta varten, josta ajattelin, että onneksi en saanut sitä, Ståhl muistelee.

Elämäni biisi oli toista maata. Ståhl innostui ohjelman ideasta heti.

– Menin koeajamaan tätä, eli istuimme toimistohuoneessa tuotantoyhtiön porukan kanssa ja arvuuttelimme biisejä. Konsepti on yksinkertainen ja ihan täydellinen.

– Sanoin, että oli niin kiva fiilis tehdä tätä, että ootte ihan pimeitä, jos ette mua tähän ota. Mulle sanottiin, että me palataan asiaan. Ajattelin, että tämä on taas näitä. ”Älä soita meille, me soitamme sinulle”. Sitten ne soittikin, että oot passeli tähän hommaan. Niin munkin mielestä!

Ohjelman ensimmäinen kausi tehtiin nauhoitettuna ja putkeen. Ståhl kertoo marmattaneensa, ettei hän osaa tehdä nauhoitettuja lähetyksiä.

– Olen liian laiska opettelemaan mitään käsikirjoitettuja juontoja. Mitä vähemmällä pääsee, niin sen parempi. Olen aloittanut urani suorilla lähetyksillä Jyrkissä, enkä tiedä mistään muusta. Väitän, että suorassa tulee tietty energia, millä kohoaa normaalia elämää ylemmäksi, Ståhl sanoo.

Kakkoskaudella kuvauspaikka siirtyi Tampereelle ja ohjelma hioutui lopulliseen muotoonsa puolentoista tunnin livespektaakkeliksi.

– Olen pohjimmiltani salapoliisi, haluan ratkaista asioita. Koko ajanhan mulle huudetaan korvaan, että myöhässä, edellä, myöhässä, niin koko ajan joutuu vatkaamaan, että miten paljon puhuu mistäkin.

Nykyään Katja Ståhlin työpäivä Tampereen Mediapoliksessa alkaa lauantaina aamupäivällä aina tutulla kaavalla. Heti ensitöikseen hän sujauttaa työsuhdevillasukat jalkaansa ja vaihtaa kuulumisia kuvausryhmän kanssa. Sitten vuorossa ovat palaverit, maski, ja kenraali­harjoitus illan show’ta varten.

– Meillä on täällä oma Elämäni biisi -maailma, johon tullessa kaikki muut asiat unohtuvat. Ihan kuin oltaisi jossain rippileirillä.

Ståhl nauttii suoran lähetyksen tunnelmasta ja siitä tunteesta, että puolentoista tunnin ohjelman aikana hän pitää kaikki langat käsissään.

– Mun sanomiset ei ole tärkeintä, vaan se, miten ohjastan sitä laivaa. Jos saan lietsottua vieraat villeiksi, niin sehän on ihan parasta.

Viihdekonkari Ståhl sanoo, ettei muista tilannetta, jolloin hän olisi jäätynyt kameroiden edessä.

– Joskus on tilanteita, että en muista mitä piti sanoa, mutta sanon silti jotain. Se jotain on yleensä ”aijaa” tai ”ihanko totta”, sillä pelaan aikaa ja muistelen, mitä olin sanomassa, hän paljastaa.

Jokaisen jakson vieraat juontaja näkee kuvauspäivänä ensi kertaa vasta pari minuuttia ennen ohjelman alkua. Katsojille se ei näy, vaan Ståhlin jutustelee vieraiden kanssa kuin he olisivat kaikki vanhoja tuttuja.

Ståhlille kerrotaan etukäteen, miten porukan yhteiskemia toimii. Vieraiden kanssa jutustelu vaatii juontajalta tarkkaavaisuutta ja tilannetajua.

– En jännitä suoria lähetyksiä, mutta saatan jännittää ihmisiä. Sellaisia vieraita, jotka ovat tiettävästi ynseitä tai umpimielisiä, vaikeaksi luokiteltuja ihmisiä. Siinä tulee sellainen perinteinen ”mitä jos se vihaa mua?” -fiilis.

– Saan kuulla ennen lähetystä millainen yleisfiilis vierailla on ja vetävätkö he yhtä köyttä. Tiedän sitten varautua, jos joku vieras hieman vetäytyy. Ikinä ei ole tarvinnut lypsää vastauksia, mutta joskus oma tarina ei lähde, joten siinä voin auttaa ja kysyä tarkentavia kysymyksiä.

Vieraita ei todellakaan tarvitse maanitella mukaan ohjelmaan. Pikemminkin Ståhlilta tullaan usein kysymään, miten ohjelmaan pääsisi.

Parhaita vieraita ovat Ståhlin mielestä ne, jotka heittäytyvät mukaan peliin ja odottavat innoissaan sitä, että pääsevät kertomaan tarinan biisinsä takaa.

-- Kilpailuhenkisyys on tosi hyvä asia tässä ohjelmassa. Jotkut vieraat kyttäilevät toisiaan ja analysoivat pieniäkin eleitä ja ilmeitä. Sitä on kiva seurata. Siinä vain antaa niiden riehua keskenään.

Viihdekonkari ei vähästä hetkahda, vaikka sohvalle istahtaisi filmitähti tai taiteilijalegenda. Urheilijat ovat kuitenkin aivan oma juttunsa.

– On vieraita, joita fanitan ihan hysteerisesti. Esimerkiksi Jarkko Niemistä fanitan järkyttävän paljon. Hihittelin vain, kun hän oli ohjelmassa. Sama juttu Aino-Kaisa Saarisen ja Antti Ruuskasen kanssa. Antti on niin ihana! hän huokaa.

Erään henkilön Ståhl haluaisi ehdottomasti nähdä Elämäni biisissä.

– Paavo Väyrynen olisi aivan unelma. Häntä onkin pyydetty, mutta käsittääkseni hän ei ole halunnut tulla ohjelmaan.

Eniten palautetta tv-katsojilta on tullut viime marraskuussa esitetystä jaksosta, jossa vieraana oli kuvataiteilija Teemu Mäki. Mäki muistetaan vuonna 1988 julkaistusta Sex and Death -videosta, joka tunnetaan myös kissantappovideona. Kohuvideolla Teemu Mäki tappaa eläinsuojeluyhdistykseltä hankkimansa kissan kirveellä taiteen nimissä.

– Siitä tuli ihan hirveä haloo, kun Mäki oli vieraana. Saimme palautetta, että olemme moraalittomia paskoja, kun päästämme hänet televisioon. Minä olin autuaan tietämätön kohusta ja silittelin kotona koiraa. En minä valitse vieraita.

Ståhlille yksi mieleenpainuvimmista lähetyksistä on ollut viime jouluna esitetty pääministerijakso, jossa Sanna Marin, (sd), Antti Rinne (sd), Esko Aho (kesk), Jyrki Katainen (kok) ja Mari Kiviniemi (kesk) kertoivat musiikkimaustaan.

– Käsikirjoittaja sanoi, että olit säkin Katja ihan hyvä, mutta Esko Aho oli vielä parempi. Esko oli aivan täyttä dynamiittia!

Elämäni biisi on pokannut kahtena peräkkäisenä vuotena Kultaisen Venlan parhaana musiikkiviihdeohjelmana. Ståhl kertoo, ettei olisi ikimaailmassa voinut arvata, millainen ilmiö ohjelmasta muodostuu.

– Olin Kuninkuusraveissa töissä ja haastattelin ravimiehiä. Ihmiset olivat villeinä ja halusivat yhteiskuvia. Poliitikot vilkuttelivat, että ”Katja, Katja”. Nehän kaikki haluavat tulla ohjelmaan kiillottamaan julkisuuskuvaansa, Ståhl naurahtaa.

Elämäni biisin suosion myötä pitkän uran viihteen parissa tehneestä Ståhlista on viimeistään nyt tullut koko kansan tuntema tv-kasvo.

– Kaikki haluavat puhua Elämäni biisistä, ja sehän on vain tosi kivaa, että ihmiset lähestyvät. Ohjelman fanit ovat mainioita tyyppejä.

Katja Ståhl nousi julkisuuteen 90-luvulla nuortenohjelma Jyrkistä. Sen jälkeen hän on tehnyt monipuolisen uran niin tv:n, radion kuin mediankin parissa.

– Elämäni biisi on ensimmäinen ohjelma urallani, jossa paskaa palautetta ei tule. Ennen on ollut, että kun sä olet niin tyhmä ja huono, Ståhl kertoo.

Nuorempana palaute meni ihon alle ja hän tympääntyi julkisuuteen.

– 90-luvun lopulla Hurjan joukon jälkeen julkisuus rupesi yököttämään. Olin aivan kurkkua myöten täynnä. Sitä paskaa tuli niskaan niin paljon. Sitten rupesin tekemään lapsia ja tuli luontainen tauko.

Nykyään Ståhl ei välitä enää tippaakaan muiden mielipiteistä.

– Olen fatalisti, uskon että asiat menee niin kuin ne menee. Jos en ole jotain töitä saanut, niin siihen on varmasti syy. En rupea esittämään tv:ssä mitään muuta kuin olen. Feikkaaminen tuntuisi kauhean raskaalta.

– Edelliset 20 vuotta toivoin kauheasti, että kaikki tykkäis musta. Kun ei tykännytkään, niin se oli aivan hirveää. Vasta nyt olen ajatellut, että ihan sama. Sitten ihmiset ovatkin ruvenneet tykkäämään. Siirsin mielenkiinnon itsestäni muualle ja se on ollut se ratkaiseva tekijä, Ståhl summaa.

Toukokuussa Katja Ståhl päätti lopettaa työnsä Radio Nostalgiassa kuuden vuoden jälkeen. Se oli hänen uransa pisin työsuhde.

Hän sanoo jääneensä tyhjän päälle ja olleensa kesän lomalla ensimmäistä kertaa sitten teinivuosien. Tulevaisuudensuunnitelmat töiden suhteen ovat vielä auki.

– Olen edelleen tyhjän päällä. Sovin itseni kanssa, että kesäkuussa ja heinäkuussa ei saa edes miettiä, mitä rupeaa tekemään isona. Elokuussa saa ruveta miettimään, mutta en ole jaksanut.

– Mulla on ollut keikkoja ja pärjään käytännössä tämän vuoden loppuun ihan ok, mutta jos ei rupea näyttämään siltä, että ensi vuonna olisi keikkoja, niin sitten pitää oikeasti keksiä jotain. Pystyn itse elämään tosi halvalla, mutta kaikki raha menee hevosiin.

Juontaja on uuden elämäntilanteen edessä, sillä hänen nuorin lapsensa Vilma on juuri muuttamassa pois kotoa. Samalla hän päätyi itsekin muuttopuuhiin.

– Tytär niin innoissaan etsi asuntoa kaverinsa kanssa, että se innostus tarttui ja rupesin minäkin asuntosurffailemaan. Sitten löytyikin ihan viereisestä pihapiiristä koti. Olin monesti katsonut sitä taloa, että sitten kun kakarat muuttaa veke, niin voisin muuttaa tuohon. Nyt se tapahtuu.

Se kuuluisa tyhjä pesä ei juontajaa sureta.

– On ihanaa, että lapset aloittaa oman elämän. Menee siinä varmasti oma aikansa, että pystyy päästämään heistä irti, sillä olen todella ylihuolehtivainen.

Ståhl sanoo arvostavansa yksinoloa ja omaa rauhaa aivan eri tavalla kuin nuorempana.

– Yksinäisyys on ihanaa. Parisuhde ei haittaisi, mutta ei mua myöskään haittaa olla sinkku. Olen käynyt deiteillä, mutta en ole hirveästi innostunut. On niin hyvä olla yksin. Ajatus siitä, että muuttaisin jonkun kanssa yhteen on vähän turhanpäiväinen. Miksi pitäisi? Ståhl toteaa.

Juuri nyt Ståhl aikoo nauttia syksystä ja siitä, ettei työkalenteri ole kerrankin täpötäynnä.

– On tosi kivaa tehdä sellaista duunia, jossa on hyvä ja joka on hauskaa. Olen toteuttanut kaikki lapsuuteni haaveet, eli koirat, hevoset ja televisio. Mikäs tässä on ollessa.