Finland

Kirja-arvostelu: Yhdysvaltain kirjallisuuden iloinen kulkurihahmo Huckleberry Finn törmää verenhimoiseen villiin länteen

Romaani

Robert Coover: Huck lännen mailla (Huck Out West). Suom. Heikki Karjalainen. Moebius. 287 s.

Joskus kirjallisella hahmolla on kokoaan suurempi merkitys. Yksi näistä kirjallisista jättiläisistä on Mark Twainin luoma Huckleberry Finn, jonka asemaa Yhdysvaltojen kirjallisuuden aikuistumisen kätilönä tuskin kukaan kieltää, vaikka pitkään moni piti Huckleberry Finnin seikkailuja (1884) lähinnä nuortenkirjana.

Sitkeä hahmo on myös jättänyt näkyvän jäljen moniin amerikkalaisen kirjallisuuden myöhempiin klassikkoteoksiin. Huck­leberry Finnin seikkailuista on muodostunut myyttisen rakenteen pohjateksti, joka sitoo teokset vapauden tavoittelun ja minuuden etsimisen eksisten­tiaaliseen nuorallakävelyyn.

Näin on esimerkiksi Saul Bellowin pikareskiromaanissa Augie Marchin kiemurat, J. D. Salingerin pienoisromaanissa Sieppari ruispellossa ja Ernest Hemingwayn novellikokoelmassa Nick Adamsin tarina.

Nyt Huckleberry Finn on täällä taas, tällä kertaa omalla nimellään ja oman elämänsä sankarina. Hän on nimittäin päähenkilö Robert Cooverin romaanissa Huck lännen mailla. Se on omalakinen adaptaatio Mark Twainin romaanista.



Pitkän uran tehnyt yhdysvaltalaiskirjailija Robert Coover (s. 1932) kertoo Huckleberry Finnin – myyttisen amerikkalaisen Aatamin – myöhemmät vaiheet villissä lännessä.

Lähtökohtana ovat Mark Twainin romaanin viimeiset lauseet: ”Mutta minun pitää kyllä varmaan häipyä sinne intiaanien maille ennen muita, koska nyt Sally-täti on aikeissa adoptoida minut ja kasvattaa minusta sivistyneen kunnon ihmisen, ja sitä minä en siedä”, toteaa Huck Finn Huckleberry Finnin seikkailujen lopussa Juhani Lindholmin uudessa suomennoksessa.

Päätös vie Huckleberry Finnin sekalaisiin hanttihommiin villiin länteen, jota rajaseudun uudisasukkaat alkavat vähä vähältä vallata. Hän lähtee länteen yhdessä vanhan ystävänsä Tom Saw­yerin kanssa, mutta elämä heittää kaksikon erilleen, kun Tom suuntaa itään mennäkseen naimisiin.

Huck työskentele sekä intiaanien että jenkkiarmeijan tiedustelijana ja sisällissodan jälkeen Pony Expressin postiratsastajana. Hän on klassinen juureton seikkailija, jolle paikoilleen asettuminen merkitsee kuolemaa. Marginaalissa hän elää täydemmin.

Huckin näkökulmasta Robert Coover avaa sisällissodan jälkeiseen Yhdysvaltoihin raadollisen, julman, häijyn ja väkivaltaisen näkymän. Orjuus on lakkautettu, mutta tasa-arvo ei ole käytännössä toteutunut. Ihmiselämällä ei ole juuri mitään arvoa – erityisesti intiaanit joutuvat järjettömän verilöylyn kohteeksi.



Lynkkaukset uhkaavat taas niitä hankalia hyväkkäitä, joista yhteisö haluaa päästä eroon taatakseen oman etunsa. Menossa on koko maan, ei vain villin lännen uusjako.

Tässä veren tahraamassa maisemassa Huckleberry Finn yrittää säilyä hengissä ja löytää moraalisen kompassin, jolla luovia ihanteensa myyneessä todellisuudessa.

”Minnesotassa suunniteltiin joukkohirttäjäisiä, kolmesataa sioux-soturia kerralla. Pastorin mielestä se oli parasta mitä kukaan oli keksinyt sitten Round Valleyn verilöylyjen [...] Hyviä kristittyjä kun olivat, kaikki sanoivat rukoilevansa, että ne punaiset hyeenat hirtettäisiin viimeiseen mieheen, se helpottaisi elämää kummasti.”

Presidentin hyväksymät hirttäjäiset houkuttelevat myös Tom Sawyerin paikalle. Hän suhtautuu niihin paljon innokkaammin kuin skeptinen Huck, joka pohjimmiltaan kunnioittaa elämää. Myöhemmin Tom pelastaa ­Huckin itsensä hirrestä.

Syvemmälle länteen tunkeutuva Huck käy tapaamassa Mark Twainin romaanista tuttua vapautunutta orjaa Jimiä, joka Jumalan armon löytäneenä elelee rajaseudulla mukavasti omillaan ja työskentelee kokkina. Hän on saanut muutaman lisäkilonkin.



Aiemmassakin tuotannossaan kansallisia myyttejä rusikoineen Cooverin Huck lännen mailla ei ole sellainen suuri romaani, jonka luettuaan maailma tai kirjallisuus ei ole enää entisensä. Se on pikemminkin pikkuklassikko, leveälle kankaalle levitetty reunahuomautus Mark Twainin Huckleberry Finnin seikkailuihin.

Coover suhtautuu ironisesti käsitykseen Yhdysvalloista vapauden mallimaana. ”Tästä maasta tulee maanpäällinen paratiisi, missä kaikki ovat RIKKAITA, eikä kukaan yritä viedä TOISEN omaa! Oikea uusi ELDORADO!” Näin paasaa Tom. Huck ei vi­sioon usko.

Huck lännen mailla saumaa Mark Twainin maailman jännittäväksi kokonaisuudeksi, jossa tukipuina ovat Cormac McCarthyn romaani Veren ääriin ja William S. Burroughsin Kuolleitten katujen paikka. Tässä mielessä se on ehdottomasti lukemisen arvoinen.

Samanlaista kokeellista rohkeutta siinä ei kuitenkaan ole kuin Cooverin tunnetuimmassa romaanissa The Public Burning (1977), jossa palataan Julius ja Ethel Rosenbergin oikeudenkäyntiin, tarinan kertojana Richard Nixon.