Finland
This article was added by the user . TheWorldNews is not responsible for the content of the platform.

Kirjeenvaihtajan analyysi | "Kiinassa on sotilasvallankaappaus!" – Ei ole, mutta kommunistisen puolueen lähestyvä kokous käynnisti huhumyllyn

Ulkomaat|Kirjeenvaihtajan analyysi

Kiinassa kommunistisen puolueen sisäinen suukapula on niin tiukalla, että kulisseissa voi tapahtua salaa vaikka mitä, kirjoittaa HS:n Pekingin-kirjeenvaihtaja Mari Manninen.

Pekingiläisessä ostoskeskuksessa seurattiin 15. syyskuuta televisiosta Kiinan johtajan Xi Jinpingin osallistumista Shanghain yhteistyöjärjestön Uzbekistanissa pidettyyn kokoukseen. Kuva:  Florence Lo / Reuters

Shanghai

Seuraava kappale on 99-prosenttisella varmuudella potaskaa, mutta tällaista Kiinaan painottuva Twitter-syötteeni minulle viikonloppuna tarjoili runsain mitoin:

Kiinassa on sotilasvallankaappaus! Maan johtaja Xi Jinping on kotiarestissa! 80 kilometrin sotilasajoneuvojen saattue lähestyy Pekingiä!

En päässyt juoksentelemaan pitkin Pekingiä etsimässä merkkejä vallankaappauksesta, sillä istun Shanghaissa hotellissa maahantulokaranteenissa.

Moni kansainvälinen kollegani juoksenteli, eikä kukaan löytänyt sotilaiden saattuetta tai mitään epänormaalia liikehdintää kaupungilta. Vallanlinnakkeetkin Taivaallisen rauhan aukion ympärillä olivat ihan arkisessa vahdinnassa.

Kiinassa vietetään parhaillaan viiteen vuoteen hulluimpien huhujen aikaa. Lokakuun puolivälissä on nimittäin kommunistisen puolueen puoluekokous, ja sen alla huhumylly aina pyörii vinhasti.

Tällä kertaa huhu jaettiin ilmeisesti valeuutisia tehtailevalta some-tililtä, ja se lähti laukalle erityisesti Intian mediassa. Huhu ehti versioituakin: yhden version mukaan Kiinan johtoon oli noussut kenraali, toisen mukaan Kiinan entinen johtaja Hu Jintao.

Pontimena puolueen sisäiselle vallankaappaukselle olisi ollut Xin itselleen kahmima valta ja korkea-arvoisten vastustajien lyöminen korruptiosyytösten nojalla. Viime viikolla ilmoitettiin elinikäiset vankilatuomiot muun muassa Kiinan entiselle oikeusministerille ja julkisen turvallisuuden varaministerille.

Tosin puoluekokouksen alla on tapanakin tuomita näkyvästi isoja herroja, jotta puolueen rivit muistavat pysyä ruodussa.

Pontta huhulle antoi se, ettei Xi Jinping ole esiintynyt Kiinan julkisuudessa muutamaan päivään. Hän kun on julkisuuden jatkuva ykköskasvo.

Luultavasti poissaolo johtuu siitä, että Xi oli vasta ulkomaanvierailullaan ja viettää nyt karanteenia. Kansalaisten olisi vaikea tajuta, miksi kovaa koronanvastaista taistelua korostava Xi ei itse noudattaisi karanteeniohjeita.

Täytyy myös sanoa, että Xi on kyllä sementoinut valtansa puolueen sisällä. Valta ei ihan hevin keikahda. Mutta ainahan asialla voi spekuloida.

Kiinan kommunistisen puolueen puoluekokous järjestettiin Pekingissä lokakuussa 2017. Ensi kuussa on uuden kokouksen aika. Kuva:  Thomas Peter / Reuters

Jos luette niin sanottuja länsilehtiä, niissä ei huhusta ole ainakaan vielä juuri kirjoitettu. Me toimittajat ryhdymme harvoin kertomaan Kiinan-huhuista, ainakaan hulluimmista.

Niitä riittää.

Kun kiinalainen tennistähti Peng Shuai viime syksynä syytti sosiaalisessa mediassa entistä varapääministeriä Zhang Gaolia seksiin pakottamisesta, Pekingissä alkoi kiertää tarina, jonka yksi versio oli tällainen:

Xi Jinpingin vastustajat olisivat suostutelleet Pengin kertomaan asiasta somessa, koska näin Xin asema puolueen johdossa heikkenisi. En aivan ymmärtänyt logiikkaa. Ehkä se liittyi siihen, että puolueen johtavien hahmojen pitää olla moraalisesti puhtaita ja Xi on vastuussa puolueesta?

Totta kai tarinaan liittyi ajatus siitä, että Xi olisi yritetty syöstä vallasta.

En uskonut tuohonkaan huhuun.

Vaikka mistä sen tietää? Kiinassa kommunistisen puolueen sisäinen suukapula on niin tiukalla, että kulisseissa voi tapahtua salaa vaikka mitä.

Ja toisaalta, puolueen sisäisestä elämästä voi tarinoida uskottavasti puuta heinää – koska mistä sen tosiaan tietää? Totuutta ja tarua on vaikea erottaa.

Puolue kertoo julkisuuteen tarkan kontrolloidusti vain sen, minkä se haluaa politiikkansa sisällöstä kertoa. On turha kuvitella, että johtavat poliitikot kertoisivat mitään vaikkapa henkilökohtaisesta elämästään, saati sitten keskinäisistä kiistoistaan.

Puolue esiintyy yhtenäisenä ulospäin, mutta kaikki tietävät, että sisällä on valtataistelua ja poliittisia linjariitoja.

Jos Kiinassa haluaa tehdä politiikkaa ja saada valtaa, se tapahtuu Kiinaa yksinvaltaisesti johtavan kommunistisen puolueen kautta. Puolueeseen kertyy siis monenlaista ajattelijaa ja ajattelua, monenlaista ryhmittymää ja veljesseuraa. Ja nimenomaan veljesseuraa, sillä naisia politiikan ylätasolla on todella vähän.

Kun puolueen ytimen ulkopuolella yritetään ymmärtää näitä klikkejä, salaisia valtataisteluja ja linjakiistoja, syntyy huhuille altis ympäristö.

Usein huhut ja spekulaatiot syntyvät tarkasta – joskus liiankin tarkasta – puheiden ja Kiinan median luennasta.

Hyvä esimerkki on viime keväältä. Kiinan pääministeri Li Keqiang puhui yhtäkkiä hyvin ymmärtävästi liike-elämään kohdistuvista paineista korona-aikana ja oli huolissaan työttömyyden kasvamisesta. Eikä hän – herra paratkoon – maininnut kertaakaan puheessaan Xi Jinpingin korostaman koronan tukahduttamispolitiikan tärkeyttä.

Juuri muutama päivää aiemmin puolueen ydin oli määritellyt tukahduttamispolitiikan arvostelunkin kielletyksi.

Jonkun päivää talousmyönteinen Li ja hänen linjauksensa näyttivät olevan Kiinan lehdissä näkyvästi esillä.

Länsimediassa alkoi pohdinta, onko puolueen sisällä Lin linja päässytkin voitolle Xin linjasta. Ja tietenkin joku jo spekuloi, voisiko tämä tarkoittaa, ettei Xi saisikaan syksyn puoluekokouksessa jatkokautta.

Nyt moiset Li-spekulaatiot on jo unohdettu. On uusien huhujen aika.