Finland
This article was added by the user . TheWorldNews is not responsible for the content of the platform.

Kolumni | Kaksi viikkoa sitten minä ja niin moni muu menetimme loistavan opettajan

Kaksi viikkoa sitten minä ja niin moni muu menetimme loistavan opettajan.

”Anteeksi, että olen myöhässä!” Hän saapuu kovalla tohinalla, avaa jo vauhdissa salkkuaan.

Olemme Helsingin yliopiston päärakennuksen pienessä luentosalissa, jotta professori Henry Bacon näyttäisi meille elokuvaklippejään ja sitten keskusteltaisiin. Vaikka siitä, miten Krzysztof Kieślowskin Sinisen (1993) alussa katsoja alkaa ymmärtää, kuka Juliette Binochen esittämä nainen on ja miksi hän on sairaalassa.

”No niin!” hän huudahtaa itseään tsempaten ja aloittaa tutun sähläyksensä tekniikan kanssa. Klippi ei lähde pyörimään. Meitä naurattaa, muutama kuvioon vihkiytymätön näyttää ärsyyntyneeltä.

Bacon raapii päätään, katsoo anoen meitä ja pyytää nauraen: ”Kuka osaa käyttää tätä?”

Ja kun klippi vihdoin saadaan pyörimään, olemme täysin sen lumoissa.

Professori Henry Bacon (s. 1957) kuoli kaksi viikkoa sitten. Yllättäen kesken matkan, pitkän sairauden heikentämänä.

Baconista voisi tehdä elokuvan. Hän oli insinööri, joka lähti seuraamaan intohimoaan ja teki siitä järisyttävän uran.

Vuonna 2004 Bacon nimitettiin Helsingin yliopiston professoriksi, alana elokuva- ja televisiotutkimus. Pestin piti kestää viisi vuotta.

Se loppui oikeastaan vasta kesäkuussa 2022. Pariin vuosikymmeneen mahtui kansainvälisesti kiiteltyä tutkimusta, kirjoja ja lukemattomia kursseja, joilla Bacon kohtasi ja kannusti opiskelijoita.

Olin yksi heistä. Vuosien mittaan meistä tuli ystäviä. Lähettelimme sähköpostia ja kävimme viimeisen kerran kahvilla toukokuussa. Nyt suren opettajani lähtöä, kuten niin moni muu.

Mikä teki Baconista niin loistavan opettajan? Hän rakasti opiskelijoiden kanssa keskustelemista. Sana kiiri: Baconin luennoille tungeksittiin.

Hän myös vaati – ja jousti sopivasti. Baconin elokuva-analyysikurssit olivat mullistavia syväsukelluksia. Niitä ei voinut ainakaan ennen koronaa suorittaa kuin paikan päällä osallistuen.

Henry Bacon rakasti opiskelijoiden kanssa keskustelemista.

Kävin opintojeni ohella töissä. Kun kysyin, voisinko olla poissa useita kertoja analyysikurssilta, Bacon oli ymmärtäväinen, mutta sanoi kiihkeästi: ”Tarvitsemme sinua keskustelemaan, Jutta!”

Bacon oli erinomainen opettaja, koska hän oli saatavilla, myöhemminkin. Häneltä sain aina kysyttäessä tietoa hyvistä haastateltavista.

Viestinsä hän päätti:

”Lämpimin terveisin Henry”

Kirjoittaja on HS:n toimituspäällikkö.