Britanniassa kaksipuoluejärjestelmä kärjistää politiikkaa, mutta tuo myös selkeyttä arvoihin. Ennustettavuutta vaatii myös suomalaisen äänestäjän kuluttajansuoja. Synkkinä talousaikoina pitää tietää etukäteen mitä äänestämällä saa, kirjoittaa HS Vision kolumnisti Annamari Sipilä.
Annamari Sipilä HS
Pian päättyvän hallituskauden erikoisimpiin ilmiöihin on kuulunut se, kuinka hallituksen ja opposition rajaa on hämmennetty.
Jotkut hallituspuolueiden poliitikot ovat ottaneet tavakseen arvostella pääministeri Sanna Marinin (sd) hallituksen toimia ikään kuin ulkopuolelta.
Jos hallituksen lakihanke on takunnut tai viivästynyt, syyllinen ei ole löytynytkään valtioneuvoston peilistä. Syyllinen on löytynyt oppositiosta: oppositiopoliitikot eivät ole tajunnut tukea hallituksen hankkeita.
Aina välillä on ollut pakko tarkistaa, että onhan Suomessa nyt varmasti enemmistöhallitus.
Eduskuntavaalien alla on puhuttu arvovaaleista.
Asiassa ei ole mitään uutta. Useimmat kansalaisista haluavat äänestää ehdokasta, joka jakaa samat arvot.
Täysin yksi yhteen -ehdokasta on tietysti vaikea löytää. Politiikan tekeminen monipuoluejärjestelmässä on tunnetusti yhtä kompromissia, mutta äänestäminen se vasta onkin.
”
Oikeistoenemmistöisestä eduskunnasta voi pullahtaa ulos vasemmistolainen hallitus.
Äänestäjien kuluttajansuoja kuitenkin vaatisi, että kansa saa, mitä äänestyskopissa tilaa. Siinä mielessä blokkivaalit voivat olla ihan hyvät.
Ennustettavuuden tarve on erityisen suuri synkkinä talousaikoina ja itänaapurin käydessä hyökkäyssotaa.
Suomalaista jahkaamista ja keskinäistä syyttelyä seuratessa tulee välillä tunne, että Britannian kaksipuoluejärjestelmässä on puolensa.
Ainakin se on selkeä: valtakunnanpolitiikassa hallituspuolue kantaa vastuun eikä haikaile opposition tukea. Ei ole epäselvyyttä siitä, kuka on vallassa.
Opposition tehtävä on puolestaan osoittaa hallituksen ajaman politiikan heikot kohdat ja sohaista arkoihin paikkoihin. Samalla oppositio tarjoaa vaihtoehtoja, joihin äänestäjät ehkä sitten seuraavissa vaaleissa tarttuvat.
Äänestäjän on helppo vetää pettyessään omat johtopäätöksensä ja vaihtaa leiriä konservatiiveista työväenpuolueeseen tai päinvastoin. Jos mielipidemittauksia on uskominen, aika moni vaihtaa seuraavissa parlamenttivaaleissa juuri työväenpuolueeseen.
Suomessa vaalituloksen (tilauksen) yhteys hallituskokoonpanoon (toteutukseen) on sattumanvaraisempi.
Oikeistoenemmistöisestä eduskunnasta voi pullahtaa ulos vasemmistolainen hallitus. Vasemmistolaisen hallituksen toimia voi taas jarruttaa konservatiivien hallituskumppani. Ennakoi tätä nyt sitten äänestäjänä.
”
Suomessa äänestäjä tietää, että äänestäminen on vähän kuin lottoamista.
Ei niin, että kaksipuoluejärjestelmäkään toimisi.
Moni Britannian työväenpuolueen rivijäsen haluaisi siirtyä brittiparlamenttivaaleissa suhteelliseen vaalitapaan. Labourin johtaja Keir Starmer ei halua vaalitaparemontista kuitenkaan vaaliteemaa.
Pelkona on, että työväenpuolueen lähes varma vaalivoitto menee sivu suun, jos vaaliohjelmasta tehdään liian radikaali. Ajatuksena voi myös olla, että kaksipuoluejärjestelmän ongelmathan eivät haittaa sitten, kun labour itse on taas vallassa.
Siksi Starmer on luvannut remontoida vain brittiparlamentin ylähuoneen, ei alahuonetta. Ylähuoneen ravisuttaminen ei ole samalla tavalla arkaluonteinen aihe.
Arvovaaleihin valmistautumista vaikeuttaa se, että arvot ovat häilyvät.
Britanniassa jo kolmisentoista vuotta vallassa olleet konservatiivit ovat hivuttautuneet käytännön talouspolitiikassaan pikkuhiljaa vasemmalle.
Brexit, pandemia ja energiakriisi ovat painaneet taloutta. Konservatiivihallitukset ovat ottaneet lisää velkaa, kiristäneet verotusta ja jakaneet miljardien tukiaisia. Oikeiston arvoikoni Margaret Thatcher kieppuu todennäköisesti haudassaan.
Samaan aikaan työväenpuolueen Starmer tekee kaikkensa, jotta nousee seuraavissa vaaleissa pääministeriksi. Käytännössä tämä tarkoittaa, että työväenpuolueen johtaja ajaa aiempaa konservatiivisempaa arvomaailma.
Entä Suomessa?
Suomessa äänestäjä tietää, että äänestäminen on vähän kuin lottoamista. Sitä pitää vain toivoa, että omien arvojen, vaalituloksen ja hallituskokoonpanon välillä olisi edes jonkinlainen yhteys.
Ja jos lisätoiveen saa esittää: Kunpa hallitusvallassa olijat myös myöntäisivät olevansa vallassa sen sijaan, että teeskentelisivät oppositiota.
