Olen vuosikymmenten saatossa osallistunut Virossa moniin keskusteluihin, joissa on manattu Viron leimaa halpamaana. Joillekin, ehkä monillekin, virolaisille hintojen nousu on nyt osoitus eurooppalaistumisesta eli siitä, että Viro on tältäkin osin muun Euroopan kanssa samalla viivalla.
Erityisen mieluusti Virossa on aina verrattu hintoja Suomeen ja nyt tilanne todellakin on kääntynyt siihen suuntaan, että hämmästyttävän moni tuote ja palvelu on Suomessa jo halvempi. Se näissä keskusteluissa ja vertailuissa tuppaa usein kuitenkin unohtumaan, että Suomessa ovat palkat ja muut ansiot ja esimerkiksi yhteiskunnan tuet yhä aivan eri tasolla kuin Virossa.
Jos Viro on hinnoissa nyt Suomen kanssa samalla viivalla, vaikka ansiotaso on reippaasti pienempi, niin miten kallis Viro on 10 vuoden päästä kun ansiotaso Virossa on arvatenkin noussut nykyisestä. Viro on äärimmäisyyksien maa, joten onko se matkalla koko Euroopan kalleimmaksi maaksi?
Virossa kuluttajat ovat yhä varsin kokemattomia, mikä heijastuu myös inflaatioon. Uusien asuntojen markkinoilla Virossa häärää valtaosin ensimmäisen sukupolven asunnonostajia, joilla on vaikeuksia hahmottaa asuntojen oikeaa arvoa ja sitä, mistä he ovat maksamassa. Juuri asuntokuplan puhkeamisesta alkoi Viron edellinen lamakausi reilut 10 vuotta sitten ja vähintään yhtä yliarvostettuja ovat Tallinnan uudet asunnot tälläkin hetkellä.
Tallinnan Kalamajassa on mennyt neliöhinnoissa jo 9000 euron raja rikki, vaikka keskikuukausipalkka pyörii vielä 1700 eurossa.
Lohduttavaa Virossa oli huomata 10 vuotta sitten se, että hyödykkeiden hinnat todellakin muodostuvat markkinoilla. Kun ihmisiltä loppuivat rahat, niin ruokakaupoissakin hinnat putosivat laakista. Minullekin olivat juustot ja jogurtit ja monet muutkin tuotteet olleet virolaiskaupoissa liian kalliita, mutta nyt saatoin taas ostaa niitä.
Jos minulta kysytään, niin juustojen ja jogurttien ja moniin muihinkin hintoihin on kertynyt Virossa ilmaa taas jopa monta euroa per kilo.
Sami Lotila on Iltalehden avustaja, joka on asunut vuosia Virossa.
