Ylen tuoreen puoluekannatusmittauksen mukaan kokoomus pitää yhä gallupien kärkisijaa 21,6 prosentin kannatuksella ja parin prosenttiyksikön erolla kakkoseksi kirineeseen SDP:hen, mutta kärkikolmikon erot kapenevat kovaa vauhtia.
Vielä marras-joulukuun Yle-gallupissa kokoomuksen etumatka SDP:hen oli yli viisi ja perussuomalaisiin yli kuusi prosenttiyksikköä.
Korkeimmillaan kokoomuksen kannatus on ollut tällä vaalikaudella Nato-keväänä eli viime huhtikuussa, jolloin puoluetta ilmoitti kannattavansa yli neljännes suomalaisista (26,1 %).
Kokoomuksen kannatuksen sulamisessa ei sinänsä ole mitään yllättävää, sillä vaalien lähestyessä gallupien kärkipaikoilla tilanne tuppaa tiivistymään, muun muassa siksi, että ihmiset alkavat entistä tarkemmin miettiä ketä he lopulta äänestävät.
Esimerkiksi viime eduskuntavaaleissa kolmen kärki tuli maaliin lähes rinta rinnan eli vain muutamien prosenttiyksiköiden erolla.
Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa SDP sai 17,7 prosentin, perussuomalaiset 17,5 prosentin ja kokoomus 17 prosentin kannatuksen.
Huhtikuun vaaleihin on aikaa enää kaksi kuukautta ja vaalien loppukiristä näyttää tulevan jännittävä.
Toisena olevan pääministeripuolue SDP:n ote kannattajista tuntuu pitävän.
SDP:tä kannatti helmikuun Yle-mittauksessa 19,1 prosenttia kyselyyn vastanneista. Tulos on samaa vakaata 18–19 prosentin luokkaa, jota puolueen kannatus on ollut koko kuluneen vuoden. Tätä voi pitää hyvänä saavutuksena hallitusvastuussa olevalta puolueelta. Moisella kannatuksella demarit saisi myös vaalivoiton viime eduskuntavaalitulokseensa verrattuna.
Kolmantena olevien perussuomalaisten kannatus on nyt 18,4 prosenttia. Edellisessä Yle-gallupissa perussuomalaisten kannatus pomppasi ylöspäin peräti 1,9 prosenttiyksikköä, mutta nyt tuo kannatuspomppu puolittui.
Täytyy muistaa, että kaikki yllä kuvatut gallup-nyanssit mahtuvat virhemarginaaliin, joka on Ylen Taloustutkimuksella teettämässä kyselyssä kaksi prosenttiyksikköä suuntaansa.
Pidemmissä kannatustrendeissä näkyy kuitenkin se, että perussuomalaiset rullaa nousujohteisella uralla, kokoomuksen käyrä näyttää laskevaa suuntaa ja SDP kyntää tasaista viivaa. Loppukiristä tulee tiukka, sillä jo nyt kaikkien kolmen puolueen kannatus mahtuu reilun kolmen prosenttiyksikön sisään.
Pääpuolueiden vaaliohjelmista näkee, että puolueissa on jo vedetty johtopäätökset siitä, että maaliviivalle tullaan tiiviissä sumpussa.
Kärkipuolueet ovat rakentaneet vaaliohjelmansa niin, että SDP:ssä leikkaukset on unohdettu ja työllisyystoimissa uskotaan unelmiin.
Kokoomuksessa sopeutustarvetta on jopa entisestään kiristetty.
Perussuomalaiset iskee tuttuun tapaan maahanmuuttajiin ja talouspolitiikassa on käytössä juustohöylä vailla realismia.
Gallupahdistus syö varmasti tällä hetkellä eniten kokoomusta ja puolueen puheenjohtaja Petteri Orpoa, joka lienee jo ehtinyt visioida itsensä pääministeriksi.
Kokoomuksen vaalipaineet kasautuvat viimeiseen kahteen kuukauteen, ja muissa puolueissa lasketaan sen varaan, että Orpon paineet näkyvät vaalitenteissä hapuiluna muiden hyökätessä.
SDP:ssä luotetaan hyvin mediassa esiintyvään ja omia innostavaan Sanna Mariniin, joka mielellään hyökkää vasemmistoliiton Li Anderssonin tulituella Orpon kimppuun. Liialliseen aggressiivisuuteen ei kuitenkaan pidä sortua, koska äänestäjät eivät pidä kiusaajista.
Perussuomalaisilta on odotettavissa entistä räväkämpää kampanjointia, kun puolue tähtää tosissaan pääministeripestiin.
Riikka Purran EU-erolla flirttailu eli toteamus siitä, että EU-ero on edelleen perussuomalaisten pitkän aikavälin tavoite, ei nykyisessä turvallisuuspoliittisessa maailmanajassa ollut paras ulostulo.
Sen sijaan konservatiiveja puolue pystynee kalastamaan sekä keskustasta että kokoomuksesta. Tästä saatiin jo esimakua tuoreen translaki-äänestyksen tiimoilta.
Kokoomuksessa konservatiivirajapinnassa käydään kamppailua sieluista perussuomalaisten paineessa.
Toistaiseksi puolue näyttää uskovan siihen, että olemalla hiljaa voidaan kärkipaikka säilyttää. Vaali-ilta näyttää, oliko strategia oikea.
