Vaalien jälkeen edessä on hirmuiset hallitusneuvottelut, jos puolueet pitävät vaalinaluspuheistaan kiinni. Vaan eiväthän ne pidä, tilanne muuttuu jo vaali-iltana, kun kynnyskysymykset muuttuvat neuvottelukysymyksiksi, politiikan erikoistoimittaja Timo Haapala arvioi.
Kuva: Markku Ulander / Lehtikuva
Timo Haapala
Gallupien ykkönen ja todennäköinen pääministeripuolue kokoomus julkisti vaaliohjelmansa Petteri Orpon johdolla tiistaina.
– Aika kääriä hihat, Orpo sanoi suurieleisesti ja haukkui lähinnä Sanna Marinin johtamaa Sdp:tä vastuunpuutteesta ja velkavetoisuudesta.
Lue lisää: Tiukkaa kritiikkiä Marinin hallitukselle – kokoomus julkisti vaaliohjelmansa
Kun päälle lisää viime päivinä ja viikkoina käydyn poliittisen keskustelun, saattaa varsin nopeasti päätyä sellaiseen käsitykseen, että esimerkiksi Orpon vetämän enemmistöhallituksen muodostaminen on kerta kaikkiaan mahdotonta.
Sama pätee yhtä lailla, jos paalupaikalla ovat perussuomalaiset tai Sdp.
Poliittinen retoriikka alkaa olla kuumimmillaan.
”
Tuntuu, että perussuomalaiset tekevät nyt kaikkensa, etteivät edes joudu hallitukseen.
Jonkun pitää mennä selälleen vaalien jälkeen ja antautua.
Pinnallinenkin katsaus tekee selväksi, miten vaikeista lähtökohdista hallitusneuvotteluissa lähdetään liikkeelle, jos puolueet eivät peräänny kannoistaan.
Siltä ainakin nyt vaikuttaa.
Aloitetaanpa porvaripohjasta, siis kokoomuksen ja perussuomalaisten varaan tehtävästä joukosta, jota voisi täydentää pienpuolueilla ja keskustalla.
Joka katsoi maanantaina Ylen A-studion ja Elina Valtosen (kok) ja Leena Meren (ps) väittelyn työperäisestä maahanmuutosta, näki heti yhden esimerkin, että hallitusyhteistyöstä ei voi tulla mitään.
Kokoomus ajaa työperäisen maahanmuuton lisäämistä. Jopa Etlan esittämää 44 000 maahantulijan nettotavoitetta pidetään oikeansuuntaisena. Kokoomuksen taustalla vaikuttavat talouselämä ja teollisuus vaativat lisää maahanmuuttoa, se voisi turvata myös kriisiytyvät hoivapalvelut.
Persut syyttävät kokoomusta puolestaan väestönvaihtoyrityksestä.
Kaiken lisäksi puheenjohtaja Riikka Purra (ps) meni aikaisemmin muistuttamaan, että persujen lopullinen tavoite on ero EU:sta.
Lue lisää: Riikka Purran EU-linjaus pöyristyttää – ”Suoraan Venäjän pelikirjasta”
Muitakin puolueiden arvoja on vaikea yhdistää, esimerkin tarjoaa seksuaalivähemmistöjen kohtelu ja ilmastopolitiikka.
Moni tulee myös muistuttamaan, miten Jussi Halla-ahon johtoon siirtyneet perussuomalaiset eivät kelvanneet Orpolle hallituskumppaniksi kesällä 2017.
Perussuomalaisten viime aikoina virittelemä kokoomusriitely on siinä mielessä mielenkiintoista, että oli vaalitulos mikä tahansa, kokoomus on lopulta perussuomalaisten ainoa pääsylippu hallitukseen.
Tuntuu, että perussuomalaiset tekevät nyt kaikkensa, etteivät edes joudu hallitukseen.
Yhteinen liima löytyy Yleisradiosta, sen rahoituksesta kumpikin heittäisi kolmanneksen pois. Tuskinpa hallitusta silti ihan Ylen leikkausten varaan muodostetaan.
Talouspolitiikassa kokoomus ja perussuomalaiset saisivat varmaan sovun aikaan.
Mutta se on sitten se suuri kynnyskysymys, kun tullaan kokoomuksen ja Sdp:n yhteistyöhön, Marinin ja Orpon poliittiseen sinipunahalaukseen.
Puolueiden talouslinjat eroavat kuin yö ja päivä.
Kokoomus haluaa 8 miljardin sopeutuksen, Sdp:n sopeutustarve on minimaalinen.
Viime viikolla Sdp kertoi talousohjelmansa julkistuksessa, että puolue vahvistaisi julkista taloutta yhteensä 3,5–6 miljardilla eurolla ensi vaalikaudella. Menoja karsimalla ja verotuloja kasvattamalla SDP saisi kokoon 1–2 miljardia euroa.
Lue lisää: Kai Mykkänen tyrmää Sdp:n talousohjelman täysin – ”Epärealistinen”, ”Kylmää kyytiä”
Sdp lupaa ratkaista talouden ongelmat nostamalla työllisyysasteen 80 prosenttiin, mutta keinot puuttuvat tai ovat epäuskottavan pieniä.
Kiistan kokoomuksen ja Sdp:n välille saa myös työmarkkinakysymyksistä.
Kokoomus vaatii esimerkiksi ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastamista ja keston lyhentämistä 200 vuorokauteen.
Toisin kuin perussuomalaisten kanssa, kokoomuksella tuskin tulisi ongelmia EU-politiikassa demareiden kanssa.
Listaa voisi jatkaakin – ja kuten sanottu, puheiden perusteella vaalien jälkeinen yhteistyö näyttää mahdottomalta.
Mutta Suomi on kuitenkin siinä mielessä mielenkiintoinen monipuoluemaa, että perinteisesti puheenjohtajien puheet vaihtuvat toisenlaisiksi jo vaalipäivän iltana kello 20, kun ennakkoäänten tulokset kerrotaan.
Samalla siunaamalla, nopeammin kuin kissa aivastaa, vaalien alla mainostetut ”kynnyskysymykset” muuttuvat ”neuvottelukysymyksiksi”.
Näin on aina ollut ja näin on aina oleva, tiivistäisi Mika Waltarin Sinuhe egyptiläisen mainio miespalvelija Kaptah.
– Kyse on neuvotteluista, kun vaalit on käyty, Orpo sanoikin jo tiedotustilaisuudessaan.
Sdp:kin on sitä paitsi täysin kokoomuksen varassa, jos se enemmistöhallituksen haluaa. Sen varmisti puheenjohtaja Marin Ilta-Sanomien vaalitentissä rajaamalla perussuomalaiset hallituskumppanien ulkopuolelle.
Lue lisää: Kommentti: Perussuomalaisten leimaaminen ”avoimesti rasistiseksi puolueeksi” on Marinilta vaalitemppujen temppu
Se, kuinka pitkään neuvotellaan, on toinen juttu.
Edellisen ennätyksen teki Jyrki Katainen (kok) 2011. Hallitus tuli kasaan vasta juhannuksen aaton aattona. Tosin vaalitkin pidettiin pari viikkoa myöhemmin kuin tänä vuonna.
Sen sijaan aikaisemmin vaalien alla ole kuultu yhtä outoja ”kaiken varalta” hallituspuheita kuin nyt.
Kyse on siitä, että nyt kaikki kauhistelevat presidenttiä myöten, mihin toimitusministeristö kykenee, jos Natossa tai ulko- ja turvallisuuspolitiikassa tulee Suomen kannalta hankala paikka eteen.
Pohjat veti pääministeri Marin:
– Pidän mahdollisena myös sitä, että mikäli tilanne muodostuisi vaikeaksi, niin Suomessa on mahdollisuus muodostaa yhden puolueen vähemmistöhallitus eduskunnan laajalla tuella. Vähemmistöhallitus voisi toimia poliittisena hallituksena ulko- ja turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä, Marin sanoi puolueensa vaalistartissa.
Mahtoiko pääministeri-puheenjohtaja Marin tarkoittaa esimerkiksi perussuomalaisten vähemmistöhallitusta?
Vai onko hän sitä mieltä, että vain sosiaalidemokratia kykenee tämän vastuun kantamaan?
