Finland

Kommentti: Trump tai Biden, talous ohjaa presidenttiä eikä toisinpäin

Ensi kuun spektaakkelivaalit ovat sivujuoni sen rinnalla, että maailman suurinkin talous tottelee vahvempia voimia kuin presidenttiä, kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.

Runsaan viikon kuluttua Yhdysvalloissa käytävät jännitysvaalit ovat paitsi suurta poliittista draamaa myös vuoden suurimpia talousuutisten käännekohtia.

Tai niin ainakin vakiintunut valtavirtaoletus vaikuttaa tulkitsevan.

Onkin toki totta, että presidentin valinnalla – saako nykyinen republikaanipresidentti Donald Trump jatkokauden vai nouseeko hänen tilalleen demokraattihaastaja Joe Biden – on vaikutusta maan talouteen.

Ja kun kyse on maailman suurimman kansantalouden ja muiltakin osin maailman vahvimman supervallan presidentistä, on sekin täysi tosi, että presidentin valinnalla on vaikutusta muunkin maailman talousnäkymiin.

Mutta silti edes Yhdysvaltain presidentin vaikutusvaltaa ja -mahdollisuuksia edes oman maan saati koko maailman talouden ohjailuun on turha liioitella.

Parhaillaan Yhdysvaltain niin kuin muunkin maailman taloutta ohjailevat ainakin kolmenlaiset presidenttiä vahvemmat "voimat".

Niiden vaikutukset tuntuvat yli rajojen ja kautta maapallon Yhdysvaltoja myöten. Ja ne pitkälti määrittelevät, minkälaista talouspolitiikkaa Yhdysvaltain seuraava presidentti harjoittaa.

Onko seuraavan presidentin nimi Trump vai Biden vaikuttaakin talouslinjausten painotuksiin ja tyyliin enemmän kuin vaikkapa siihen, paneeko Yhdysvallat piakkoin alulle biljoonamittojen elvytysohjelmia vai ei.

Korona määrää taloudenkin tahdin

Suurin ja ajankohtaisin talouden taustavaikuttaja on mikroskooppisen pieni koronavirus, jonka levittämä tartuntatauti koettelee maailman mahtavimpienkin maiden kansanterveyttä ja -taloutta ankarammin kuin mikään yhtäkkinen terveysvaiva vuosikymmeniin.

Presidentti Trump on kyseenalaisilla terveyslinjauksillaan osoittanut, että epidemiaa ja siitä koituvia taloushaittojakin on mahdollista pahentaa.

Mutta silti: koronakriisi ja sitä seurannut äkkijyrkkä taantuma olisivat jokseenkin varmasti läsnä, vaikka maalla olisi kuinka hyvin käyttäytyvä, järkevä ja vastuuntuntoinen presidentti. Samoin koronakriisistä irti pyristeleminen on välttämättä edessä presidentin valinnasta riippumatta.

Epäilemättä Trumpin hallintokaudella tehdyt kriisin "hoitovirheet" vaativat ensi kauden presidentiltä – onpa se Trump tai Biden – suurempia ja kalliimpia ponnisteluja kuin ilman virheitä olisi tarpeen.

Mutta silti koronakriisi ja -taantuma sekä niistä eroon pyrkiminen hallitsevat ja ohjaavat seuraavan presidentin talouspoliittisia pyrkimyksiä enemmän kuin esimerkiksi puoluepoliittiset ihanteet.

Toki poliittiset painotukset vaikuttavat kummankin ehdokkaan talousohjelman painotuksiin – mihin tarkoituksiin rahaa on tarkoitus käyttää – mutta ei siihen, että elvytysrahaa lähtee pian rutkasti liikkeelle vaalituloksesta riippumatta.

Joka pelkää julkisen talouden alijäämiä ja velkaantumista, voi hyvällä syyllä olla kauhuissaan kumman tahansa ehdokkaan aikeista. Ja joka taas innostuu koronataantumaa helpottavasta elvytyksestä, voi kannattaa kumpaa tahansa ehdokasta.

Yhdysvaltalaisyleisölle ja -äänestäjille tai vaikkapa finanssisijoittajille valinta ei toki ole aivan näin yksioikoisen yhdentekevää, sillä ehdokkaiden talouslinjausten sisällössä on suuriakin eroja.

Biden elvyttäisi vielä enemmän kuin Trump

Poliittisesti riippumattomien analyysien perusteella kumpikin presidenttiehdokas kaavailee ja lupaa talouspolitiikan mittavaa keventämistä jopa tuhansien miljardien eli biljoonien dollareiden elvytysohjelmilla – eli budjettialijäämillä ja lisävelalla.

Kattavia vaaliohjelmien vertailuja ovat laatineet esimerkiksi luottoluokitusyhtiö Moody's ja liittovaltion budjettitalouden vastuullisuutta valvova komitea.

Vaaliohjelmien talouslupauksiin ja -suunnitelmiin perustuvat laskelmat arvioivat liittovaltion budjettialijäämän ja velkaantumisasteen kehitystä vuoteen 2030 asti sen mukaan, kumman ehdokkaan talouspoliittisia linjauksia noudatetaan.

Budjettivastuun komitea arvioi liittovaltion alijäämien ja velkatarpeen kasvavan Trumpin reseptillä hieman alle viisi biljoonaa ja Bidenin reseptillä hieman yli viisi ja puoli biljoonaa dollaria. Erotusta kertyy siis yli 500 miljardia.

Liittovaltion velkaisuuden suhdeluku kohoaisi Trumpin keinoilla 125 prosenttiin ja Bidenin toimilla 128 prosenttiin suhteessa vuoden 2030 kokonaistuotannon oletettuun arvoon.

Varsin samansuuruisia ovat myös kummankin ehdokkaan lupaamat pian vaalien jälkeen alulle pantavat infrastruktuuri-investoinnit, Trump 2,45 biljoonaa ja Biden 2,35 biljoonaa dollaria.

Moody's arvioi omassa analyysissään, että Bidenin kaavailemat tuntuvasti Trumpin lupauksia mittavampi elvytys johtaa hieman suurempiin alijäämiin mutta myös merkittävästi suurempaan kasvuvaikutukseen.

Yhtiö laskeekin, että "bidenomicsin" keinoin Yhdysvallat toipuu koronataantumasta ja saavuttaa taas täystyöllisyyden yli vuotta nopeammin kuin "trumponomicsin" keinoin.

Valinta voi vaikuttaa osakemarkkinoihin

Presidenttiehdokkainen talouslinjauksissa on mittakaavaeron lisäksi sisältöeroja.

Erojen takia talousvaikutukset voivat olla mieluisia tai harmillisia esimerkiksi sen mukaan, arvioiko niitä yhdysvaltalaisen keski- tai pienituloisen kotitalouden tai finanssimarkkinoiden ja suurituloisten näkökulmalla.

Biden kaavailee rahoittavansa taloustoimiaan osittain yritysten ja suurituloisten verotusta kiristämällä. Tästä syystä hänen voittonsa aiheuttaisi kenties lievää hermoilua esimerkiksi osakemarkkinoilla.

Sijoittajien hermoilua voi lisätä sekin, että Biden todennäköisesti kiristäisi yritystoimintaan kohdistuvaa sääntelyä ja vahvistaisi Yhdysvaltain ilmasto- ja ympäristötavoitteita.

Bidenin talouslinja helpottaisi vähävaraisimpien kansalaisten ahdinkoa ja luultavasti kaventaisi Trumpin aikana lisää kasvaneita tulo- ja varallisuuseroja.

Trump taas jatkaisi verotuksessa, yritysten sääntelyssä ja ilmasto- ja ympäristökysymyksissä samaa keveää rataa kuin tähän asti, joten hänen vaalivoittonsa olisi ehkä ainakin ensi alkuun osakemarkkinoiden mieleen.

Vastakkaiseen suuntaan taas vaikuttavat ehdokkaiden erot maan kauppa- ja ulkopolitiikan virityksissä ja ainakin niiden hoitamiseen liittyvässä presidentin tyylilajissa.

Bidenin valinta todennäköisesti pehmittäisi Yhdysvaltain kireiksi kehittyneitä kauppa- ja ulkosuhteita, kun taas Trumpin voitto pitäisi suhteet ennallaan tai kiristäisi niitä lisää.

Jos Biden voittaa, ja jos kauppasuhteet ja kansainvälinen kauppavaihto kohenevat, voi se vahvistaa Bidenin pisteitä osakemarkkinoidenkin mittareissa yhtä paljon kuin kauppakahinointi on rasittanut Trumpin mainetta.

Ajan oloon presidenteillä ja heidän talouslinjauksillaan on ollut vain vähäistä tai ei minkäänlaista vaikutusta osakemarkkinoiden kehitykseen.

Fed on presidenttiä vahvempi talousvaikuttaja

Koronavirus ei ole ainoa presidenttiä mahtavampi talousvaikuttaja, joka ohjaa Yhdysvaltainkin taloutta.

Toinen talouden taustalla – tai parermminkin ytimessä – kaiken aikaa toimiva voimavaikuttaja on rahapolitiikka ja sitä yhä suhteellisen itsenäisesti ohjailevat maailman suurimmat keskuspankit.

Maailman kaikista keskuspankeista vaikutusvaltaisin on juuri Yhdysvaltain Federal Reserve, lyhyemmin Fed. Se säätää maan korkotason ja liittovaltionkin velkarahoituksen sujumisen niin kuin katsoo tarpeelliseksi – presidentin valituksista ja vaatimuksista riippumatta.

Toki Fedin tavoitteet osuvat nyt ankaran koronataantuman aikaan jokseenkin yksiin kumman tahansa presidenttiehdokkaan elvytystavoitteiden kanssa. Kaikki kolme, Trump, Biden ja Fed, haluavat talouden toipuvan mahdollisimman pian uuteen kasvuun.

Siksi kummallakaan ehdokkaalla ei ole pelkoa, että keskuspankki alkaisi yhtäkkiä esimerkiksi nostaa korkoja tai lopettaisi pian vaalien jälkeen liittovaltion velkakirjojen tukiostot.

Mutta kun talous ennen pitkää alkaa kasvaa ja inflaatiokin kenties kiihtyy keskuspankin mielestä kylliksi, koittaa aika rahapolitiikan kiristämiseen. Näin tuskin käy kovin pian, mutta kun käy, presidentillä ei ole siihen nokan koputtamista.

Ennen rahapolitiikan kiristämistä on täysin mahdollista, että talousolot päinvastoin edellyttävät Fedin mielestä vielä lisää kevennyksiä. Mutta sekin käänne koittaisi presidentin kantaa kysymättä.

Kiina ja Saksa horjuttavat tasapainoa

Kolmas talouden suuri ja kumpaa tahansa presidenttiehdokasta voimakkaampi taustavaikuttaja on samalla tavoin näkymätön kuin koronavirus tai rahapolitiikka.

Se on Kiinan ja Saksan kaltaisten suurten ylijäämätalouksien ja niistä alkavien pääoma- ja kauppavirtojen vaikutus Yhdysvaltain talouden ulkoiseen ja sisäiseen tasapainoon.

Trump on ollut aivan oikean ilmiön kimpussa kiinnittäessään kovaäänistä huomiota maan kauppa- ja vaihtotaseiden hirmuisiin alijäämiin, mutta hänen keinonsa alijäämien pienentämiseksi ovat olleet tehottomia ja kaikin puolin kyseenalaisia.

Muutaman viime vuoden kuluessa käydyt ja yhä käytävät kauppasodat ja -kahinat eivät ole tulleineen ja tariffeineen vähääkään vähentäneet Yhdysvaltain ulkoisia vajeita, jotka ovat yrityksistä huolimatta päinvastoin kasvaneet.

Trump on yrittänyt vahvistaa maan kauppatasetta tavarantuontia rajoittamalla, mutta tästä on koitunut vain kustannuksia ja rasitteita maan omallekin taloudelle.

Tehokkaampi keino talouden ulkoisen tasapainon palauttamiseen olisi rajoittaa ulkomaisen pääoman virtaamista maahan, mutta tällaisia aikeita ei löydy Trumpin tai Bidenin linjauksista.

Epähuomiossa ja sattumalta näin voi kuitenkin käydä, todennäköisemmin Bidenin kuin Trumpin talouslinjauksilla.

Pääomavirta "ylisäästäjämaista" Yhdysvaltoihin on jo viime kuukausina jonkin verran heikennyt, ja voi vaalien jälkeen heiketä vielä lisää, jos pääomaa ohjailevat kansainväliset sijoittajat kavahtavat esimerkiksi Bidenin vaalivoittoa ja siitä kenties alkavaa nykyistä "vasemmistolaisempaa" talouspolitiikkaa.

Käänteen enteet ovat näkyneet dollarin ulkoisen arvon heikkenemisenä valuuttamarkkinoilla. Jos pääomavirta alkaa toden teolla ottaa isoa U-käännöstä, voi taala heiketä vielä rutkasti lisää.

Se tietäisi euron mojovaa vahvistumista. Ja se taas tuntuisi eurotaloudessa suurempina vaikutuksina – tarkemmin sanottuna vaikeuksina – kuin kummankaan presidentin toimista yksistään on tänne asti odotettavissa.

Football news:

Holand continues to insist that he is a monster. Fastest in the history of the Champions League scored 15 goals (and added 16)
Koeman on the victory over Dynamo Kyiv: We achieved our goal-we reached the playoffs
Solskjaer on 4:1 with Istanbul: Manchester United played intensely, enjoyed the match. We want to be 1st in the group
Forward Ferencvaros Troll Cristiano: celebrated a goal in his style. Ronaldo responded with a goal and a very angry look
Morata scored 5 goals in 4 games in the Champions League for Juve. His best result is 5 in 12 games in the 2014-15 season
Holand has scored 15 goals in the Champions League the fastest. 7 games better than the record
Ludicrous omission of the Champions League match: the Brugge forward did not want to transfer to the bus, and he was kicked out