Konserttiarvostelu | Mitä sai liki satasella Lauri Tähkältä? Aika tavanomaisen mutta onnistuneen klubikeikan oudossa paikassa

Dramaturgisesti Lauri Tähkän levynjulkaisukeikka Kupolissa oli onnistunut ja jopa rohkea. Keikan paras piirre oli sen tavanomaisuus, kirjoittaa kriitikko Arttu Seppänen.

Lauri Tähkä Kupolissa Helsingin Kansalaistorilla 23.9.

Mikäli olet kulkenut tällä viikolla Helsingissä Kansalaistorin ohi, olet saattanut huomata erikoisen läpinäkyvän rakennelman, joka muistuttaa jotain kasvimyymälän ja hääjuhlateltan väliltä. Lauri Tähkä on pystyttänyt Kansalaistorille telttansa, joka on ristitty Kupoliksi. Tähkä vetää levynjulkaisukeikkoja Kupolissa kolme iltaa putkeen, 1 500 ihmiselle per ilta.

Turussa joku on saattanut hykerrellä, että vihdoin helsinkiläiset saavat osansa Tähkän tönöistä. Turussa tämä on jo vanha juttu. Vuonna 2014 Tähkä pystytti kai jonkinlaisena julkisuustemppuna aivan Turun keskustaan pienen hirsimökin, jonka hän nimesi Lintukodoksi. Hirsimökki töpötti vuoden päivät Turun kaupungintalon puistossa eikä kukaan oikein tiennyt, että miksi.

Vaan ei kai muuta voi kuin luottaa siihen, että mies yksin tietää mitä tekee. Tähkän uuden albumin nimi on Kaikella on tarkoitus. Kun perjantai-iltana Tähkän toinen ilta Kupolissa oli alkamaisillaan, ehti rakennelmaa vilkuilla ja pohtia sen tarkoitusta.

Ilmeisesti rakennelman oli tarkoitus ensin olla lasia. Lopullinen tulos oli muovia. Ehkä turvallisempaa, ehkä myös halvempaa. Vaikka rakennelman pystyttäminen on todennäköisesti maksanut ihan kiitettävästi, vaikutelma liki satasen hintaisiin keikkalippuihin nähden oli halpa. Kuin olisi torikahvilateltassa, mutta sillä erotuksella, että muikkujen ja kahvin sijaan tarjolla oli punaisiin housuihin ja mustaan liiviin pukeutunut Lauri Tähkä.

Tähkä aloitti keikan uuden albumin ensimmäisillä kappaleilla. Miksaus oli vielä aika sekava avausbiisi Mun maailman aikana, mutta tarkentui ja asettui uomiinsa toisena kuullun Aavikon aikana. Sointikuva oli aika hyvä ja suunnilleen niin selkeä kuin viisihenkisen taustayhtyeen kanssa voi olla, mutta hieman diskanttinen. Syystä tai toisesta alataajuudet jäivät tuhnuksi.

Mutta ei Kupoliin kukaan ollut tullut alataajuuksia tunnustelemaan. Kupoli-konserttien niin sanottu hintaportsari näytti varmistaneen sen, että paikalla oli ainoastaan tosifaneja. Alle satasella on palindromi, ja halvimmillaan keikalle sai lipun hintaan 85,50 euroa, joka on kotimaisen artistin keikasta jo ennätyslukemissa.

Dramaturgisesti levynjulkaisukeikka oli onnistunut ja jopa rohkea. Keikalla kuultiin kaikki uuden Kaikella on tarkoitus -albumin kappaleet. Helpommallakin Tähkä olisi halutessaan päässyt, kuten ottamalla mukaan Vain elämää -biisejä. Mutta Tähkä voi syystäkin olla ylpeä uudesta soololevystään, joka on hänen albumitrilogiansa vahvin kokonaisuus. Ei se mikään musiikillinen mestariteos ole, mutta onnistunut Tähkä-tuote.

Tähkän uusi tuleminen alkoi kolme albumia sitten levyllä Vien sut täältä kotiin (2016). Silloin yleisölle esittäytyi nykyisin tuntemamme, parrakas rock-imagon Tähkä. Musiikillisesti tosin Tähkä ei ollut erityisen rock, vaan musiikkiin ui tuolloin pinnalla olleen Avicii-edm:n tasainen, tanssittava bassorumpu. Esimerkiksi Meidän tulevat päivät (2019) -levyn hitti Mä en pelkää on härskiä mutta toimivaa Avicii-iskelmää.

Ennen kaikkea Tähkän viimeisimpien albumien materiaali on sellaista, joka saa niin nuoret kuin vanhemmat parit antautumaan suudelmiin. Tähkän laulujen hahmona on usein intohimoinen mies, heittäytyvä cowboy, joka on turvallisella tavalla rikki. Hahmo voi kompuroida farkkunsa hajalle, mutta lupaa päivän päätteeksi tulla kotiin vaikka sateen ja traumojen piiskaamana. Sellaiseen hahmoon voi helposti joko samastua tai kohdistaa miesfantasiansa.

Toisin sanoen Tähkä on todella hyvä viihdeartisti, ja kun tällä kappalemateriaalilla heittää itsensä yleisölleen, onnistumisen mahdollisuudet ovat erinomaiset.

Tähkä heitti, ja onnistui aika hyvin. Kupolin pyöreän lavan tarkoitus oli jo monista lavarakennelmista tuttu: keikkaa voisi katsoa mistä tahansa. Bändisoitto oli takuuvarmaa ja Tähkä tarjosi yleisölle sitä, mitä se halusi. Tähkä pyöri lavaa jatkuvasti ympäri, nousi pianon päälle, heittäytyi laulamaan polvilleen niin, että housutkin menivät rikki.

Olen nähnyt Tähkän kokonaisia konsertteja nyt kaksi kertaa. Kummallakin kerralla housut ovat hajonneet. Tunnen sympatiaa: hyviä housuja on nykyään vaikea löytää.

Tähkän levynjulkaisukeikan paras piirre oli kuitenkin sen tavanomaisuus. Nykyään artistit keksimällä keksivät keikoilleen lisäarvoa ja tuottavat esimerkiksi yhdentekeviä visuaaleja. Tähkä heitti musiikkiin keskittyvän, aivan tavanomaisen klubikeikan, paitsi että se maksoi helvetin paljon.

Keikan lopussa nähtiin ainoa artistivierailu, kun Anna Puu tuli duetoimaan uuden levyn kappaleessa Lupaatko. Päätöskappaleeksi valikoitui tietysti Morsian, jossa talot ja keskiluokkaiset unelmat rakennetaan valmiiksi. Tähkä on onnistunut laventamaan Tauskin näyttämää tietä maksukykyisille sopivalla ja turvallisemmalla kuvastolla.

Pari kertaa mustiin kaapuihin pukeutuneet kahdeksan taustalaulajaa nousivat tolppien päälle eri puolilla Kupolia. Näin isosta kööristä olisi voinut saada paljonkin irti, mutta heidän osuutensa jäi vaisuksi eikä edes kuulunut kovin hyvin kuin vasta Morsiamen aikana.

Kansalaistoria, kuten nimestä voi päätellä, on aiemmin annettu käyttöön lähinnä ilmaistapahtumiin. Tähkän keikka oli signaali, että tilanne saattaa muuttua. Tai sitten Tähkän kaltaiselle jätkälle on vain kivaa antaa erivapauksia.

Kun Turun keskustassa ollut hirsitönö vuoden 2015 lopussa siirrettiin, närkästyneen kuuloinen kaupunginhallituksen puheenjohtaja kommentoi Ylelle tuolloin, ettei tönölle ollut edes rakennuslupaa, ja sen piti olla siinä vain kaksi viikkoa. Helsingin kannattaa siis olla varuillaan, kun Tönö-Tähkä on kaupungissa!