Kovat sähkölaskut ovat saaneet suomalaiset jo myymään perintökorujaan

Yhä useammat suomalaiset ovat päätyneet myymään romukultaa tai kuten alan ammattilaiset mieluummin sitä kuvaavat, kierrätyskultaa. Tähän vaikuttavat myös lisääntyneet taloudelliset paineet.

Talouden sukeltaessa ja laskupinon kohotessa entistä useampi suomalainen on alkanut tutkia, löytyisikö pölyttyneestä korulippaasta jotain myytävää.

Markkinoilla on useita kullan ostajia, myös kiertäviä, jotka päivystävät eri paikkakunnilla muun muassa ostoskeskusten tiloissa.

Espoolaisen Jalonomin toimitusjohtaja Kimmo Korkiakosken mukaan talouden tahdin hidastuminen on näkynyt kullan ostoissa. Jotkut myyjät myös kertovat, että korujen myymisen taustalla on paisuva energialasku.

– Ihmiset varautuvat tuleviin sähkölaskuihin, minkä moni on kertonut suoraankin. Tämä on näkynyt uutena asiakaskuntana, Korkiakoski sanoo.

Hänen mukaansa tyypillinen myytävä on isovanhempien kultasormus, jonka pitäminen sormessa ei välttämättä kiinnosta nuorempaa sukupolvea.

– Nuorempi sukupolvi ei halua käyttää keltakultaa, kun se ei enää ole muodissa. Tarjolla on vihkisormuksia, korvakoruja, ranneketjuja ja kaulaketjuja.

Jalonomilla on kivijalkaliikkeiden lisäksi neljä autoa, jotka kiertävät eri puolilla Suomea ostamassa kultaa. Jalonom ostaa viikossa kierrätyskultaa 2–6 kiloa.

Korkiakosken mukaan joskus vanhojen korujen myyminen on pidempi prosessi, jossa käydään ensin hakemassa tarjous ja sitten pohditaan asiaa. Myyntipäätös voi tulla vasta parin viikon kypsyttelyn jälkeen.

On myös joitakin tapauksia, jossa korujen myyjä on tullut katumapäälle ja halunnut perintökalleutensa takaisin. Yleensä tämä on onnistunut, jos myymisestä ei ole kulunut kovin monta päivää.

– Lähtökohtaisesti kauppa on sitova, mutta inhimillisyys muistetaan, jotta sukurauha säilyy.

Maksettavaan korvaukseen vaikuttaa korun painon ohella kullan maailmanmarkkinahinta ja korun kultapitoisuus.

Kaikkein kalleimpia ovat puhtaasta 24 karaatin kullasta valmistetut esineet, jotka ovat kuitenkin harvinaisia. Yleensä kultaesineisiin on sekoitettu kestävyyden takia muita metalleja, kuten hopeaa, nikkeliä tai kuparia. Kultapitoisuus näkyy korun leimoista.

Korkiakosken mukaan 14 karaatin romukullasta on maksettu viime aikoina keskimäärin 24–25 euroa grammalta.

Kullan spot-hinta kävi kuluvan vuoden huipuissa heti maaliskuun alussa Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Tämän jälkeen hinta on luisunut poukkoillen alaspäin, mutta marraskuun alun jälkeen on tultu taas pohjalukemista ylöspäin.

– Ukrainan kriisi nosti hinnan hetkellisesti yli 60 euroon grammalta, mistä on tultu alaspäin vuoden loppua kohden, Korkiakoski vahvistaa.

Ostettava kulta päätyy pääsääntöisesti sulatettavaksi. Yleensä kulta lähetetään Saksaan, missä on alan keskittymä.

– Kun kullan hinta nousee, jalostamoille tulee enemmän kierrätyskultaa. Käytännössä kaikki päätyy kultaharkoiksi.

Talouden taantumat lisäävät yleensä kullan kierrätystä. Finanssikriisin aikoihin kierrätyksessä nähtiin selvä kasvu, kun ihmiset myivät vanhoja korujaan. Vuosina 2008–2009 kullan maailmanlaajuinen kierrätys kasvoi neljänneksellä.

Lue lisää: Kullan ostobuumissa näkyy nyt uusi ilmiö – vanha ”hitti­tuote” pitää silti pintansa