Kuka saa mennä taidenäyttelyn avajaisiin, miten siellä pitää käyttäytyä, pitääkö taiteilijalle tuoda kukkia, mikä on pahin moka ja tietysti – missä on parhaat tarjoilut?
Kiasman avajaiset saavat aina taideväen liikkeelle. Kuva helmikuulta 2019. Kuva: Pirje Mykkänen / Kansallisgalleria
Aino Frilander HS
Tältä näyttää taidenäyttelyn avajaisissa torstaisena alkutalven iltana: silmälasit menevät huuruun heti kun astuu sisään. Sisällä on hirveä ryysis, ihmiset hikoilevat talvitakeissaan. Itse teoksia on lähes mahdotonta nähdä. Jossain hälisevän ihmismuurin takana on keskihintaista laatikkovalkoviiniä muovimukeissa.
Galleristi seurustelee varakkaan näköisen vanhemman herran kanssa, ehkä keräilijän; taiteilija näyttää hiukan kiusaantuneelta. Vielä tunti ennen kuin galleristi vie taiteilijan ja valikoidut kutsuvieraat illalliselle.
Naulakko on niin täysi, että se näyttää heinäseipäältä, mutta miksi edes riisuisit takkisi, kun kohta jatketaan seuraavaan paikkaan?
Tämän kentän tuntee kuin omat taskunsa kuvataiteilija Rosaliina Paavilainen, joka postaa Instagram-tilillä @avajaishaukka tiedot viikon näyttelynavajaisista.
Hän on luvannut kertoa kaiken, mitä avajaisista pitää tietää.
Avajaishaukka-instagramtilin takaa löytyy taiteilija Karoliina Paavilainen. Kuva: Anna-Maria Viksten
Useimmin avajaiset ovat torstaina työpäivän päätteeksi, eikä niihin mennäkseen tarvitse kutsua. (Monet galleriat järjestävät vip-vierailleen erityisen ennakkokatselmuksen jo aikaisemmin.) Usein samalle illalle sattuu useammat avajaiset, ja tapana on, että kun kerran ulos lähdetään, käydään illan aikana monessa paikassa.
”En itse lähde kierrokselle joka ikinen torstai”, Paavilainen tunnustaa heti alkuun. ”Riippuu siitä, miten täynnä sosiaalinen patterini on.”
”En toisaalta tiedä, kumpia avajaisia pelkään enemmän silloin kun minulla ei ole täydellinen seurapiiriperhosfiilis – sellaisia, joissa ei ole muita kuin galleristi ja taiteilija ja koko ajan tuntee heidän silmät selässään, vai sellaisia joissa on hirveä hälinä, moikkailevia ihmisiä ja paljon small talkia.”
Miksi ihmiset sitten lähtevät tungeksimaan avajaisiin, jos teokset näkee paremmin minä tahansa muuna päivänä?
Taiteilijoille itselleen avajaiset ovat ainoita paikkoja, joissa he voivat kohdata kollegoitaan, Paavilainen selittää. Kuvataiteen ammattilaisten on myös tärkeää seurata kenttää: olla perillä siitä, millaista taidetta esitetään ja missä. Avajaisten perusteella selviää, mihin kannattaa palata katsomaan teoksia paremmalla ajalla.
Joillekin avajaiset ovat toki myös näyttäytymispaikka, Paavilainen lisää. Gallerioissa tiedetään, että esimerkiksi Aalto-yliopiston muodin opiskelijat käyvät ahkerasti avajaisissa. ”Se kuuluu ehkä imagoon”, Paavilainen sanoo.
Avajaiset ovatkin herkullinen paikka amatööriantropologille. Niissä käy erilaisia ihmisryhmiä, ja heidän tarkkailemisensa luonnollisessa elinympäristössään on oma huvinsa.
On eri taidealojen opiskelijoita kirpputorivaatteissaan, on vanhempia taiteilijoita erikoisissa silmälaseissaan, on monenlaisia tunnistettavia vakiohahmoja, oman elämänsä taidekriitikoita ja seurapiirivaikuttajia.
Mutta mistä tunnistaa esimerkiksi keräilijän?
Paavilainen on hetken hiljaa. Mitä tähän nyt uskaltaisi sanoa? ”Ehkä sellaisesta kädet selän takana seisoskelusta.”
Välillä avajaisissa näkee myös ihmisiä Tinder-treffeillä, Paavilainen huomauttaa.
Siinä saa treffikumppanistaan selville monta asiaa yhdessä illassa – paitsi taidemaun ja small talk -kyvyt, myös mahdollisen ahtaan paikan kammon sekä viininkestävyyden.
Avajaisvieraita Galleria Rankassa. Rankassa avautui joulunäyttely perjantaina. Kuva: Mikko Stig / Lehtikuva
Moni ajatteleekin, että taidenäyttelyjen avajaisiin tullaan ilmaisen viinin perässä.
”Harkitsin kyllä, että olisin vitsillä laittanut Instagram-tilin profiilikuvaksi muovimukillisen viiniä”, Paavilainen sanoo.
”Kun aloitin Kuvataideakatemiassa, minäkin ajattelin että vau, nyt mennään avajaisista avajaisiin ja joka paikassa saa viiniä”, hän sanoo ja nauraa. ”Mutta en usko että se on monillekaan se pääasia.”
Korona-aikana tarjoilut katosivat monesta galleriasta, mutta suurelliset tarjoilut eivät ole tarpeenkaan. Vaikutuksen voi tehdä jo se, että galleria on vaihtanut muovimukit kestävämpään vaihtoehtoon. ”Se kertoo jotain arvoista”, hän pohtii.
Paavilaisen mielestä ruokatarjoilu ei edes kuulu avajaisiin, vain viini ja alkoholiton vaihtoehto. ”Paitsi jos galleria on sen luonteinen että sipsikulho sopii sinne.”
Kun Punavuoressa oli vielä galleria Saariaho-Järvenpää, siellä ei ollut mitään tonkkaviiniä vaan viinipulloja, Paavilainen muistelee. Se teki vaikutuksen. ”Muotiväkikin lepatti sinne heti”, hän sanoo.
”Myös esimerkiksi Forsblomilla on pöydässä ihan kunnon viinit.”
Miten näyttelyssä sitten tulee käyttäytyä?
”Vaikka kuinka menisi sinne ilmaisen viinin perässä, ei voi vain marssia viinitonkalle ja sitten lähteä”, Paavilainen opastaa.
Näyttelyä pitää kunnioittaa, vaikka se ei olisi oman maun mukainen. Teoksia tulee ainakin yrittää katsoa. Vaikka avajaisiin mennään myös keskustelemaan taiteesta, vaihtamaan kuulumisia ja jopa juoruilemaan, ei itse näyttelyä ole sopivaa kritisoida. Taiteilija on voinut työstää sitä pitkään ja avajaiset ovat hänen työnsä huipentuma.
”Mielipiteitään ei kannata laukoa edes vielä röökipaikalla vaan vaikka sitten kävellessä loskassa sinne seuraavaan näyttelyyn”, Paavilainen sanoo.
Jos taiteilija on ollenkaan tuttu, on soveliasta käydä onnittelemassa. Jos taiteilija on ystävä, voi hänelle tuoda pienen lahjan tai kukkakimpun. Tärkeintä on tulla paikalle.
Mistä avajaisissa sitten keskustellaan?
Juorujen lisäksi jaetaan tärkeää tietoa. ”Apurahoista jauhetaan tosi paljon”, Paavilainen tunnustaa. ”Oletko aloittanut? Oletko jo lähettänyt? Ketkä ovat saaneet jotain?”
Itseään ja tekemisiään ei pidä tyrkyttää kenellekään. Se on tyylitöntä.
Tavallisin moka on se, ettei muista jonkun nimeä tai ei edes tunnista ihmistä, jonka kanssa on jo aiemmin esittäydytty.
Paavilaisella on huono kasvomuisti. ”Esittäydyn ihmisille ja ne sanovat että me olemme kyllä jo tavanneet, ja se on aina yhtä kiusallista.”
”En muista kuka se oli, ei nyt Ilona Anhava mutta joku…” Paavilainen aloittaa.
”Joku yritti tervehtiä minua fist bumpilla, ja se ei ole minulle yhtään luontevaa, joten jostain syystä tartuin siihen nyrkkiin ja rutistin sitä. Jo siinä hetkessä olin että voi ei, miksi mä tein näin, ja päätin parantaa tilannetta ravistamalla sitä nyrkkiä”, hän nauraa. ”Mutta ei se kyllä parantanut sitä ollenkaan.”
Ilona Anhava tuntee suomalaisen taidekentän – ja myös avajaisetiketin – kuin omat taskunsa. Kuva: Kalle Kallio /HS
Ilona Anhavaa itseään tarina vähän naurattaa. Avajaisissa ei tarvitse käyttäytyä sen kummemmin kuin missään muussakaan tilanteessa, hän sanoo.
Moni miettii, että kehtaako galleriaan tulla ylipäätään, kun siellä on niin tyhjää ja valkoista, hän sanoo.
”Ei sitä kannata jännittää”, sanoo Anhava. Sen ilmaisen viinilasillisenkin saa tulla nappaamaan.
"Jokainen kiinnostunut on tervetullut meille – rutistaa tai ravistaa sitä nyrkkiä ihan miten vaan.”
Perjantaina 2. joulukuuta avajaisia vietetään esimerkiksi seuraavissa gallerioissa: Oksasenkatu 11, Outo olo (Vaasankatu 15) ja Galleria Rankka (Eerikinkatu 36).
