Finland
This article was added by the user . TheWorldNews is not responsible for the content of the platform.

Kuvataide | Juuri avautunut Gallen-Kallela -näyttely tarjoaa uutta tietoa myös taiteilijan tosifaneille

Kuvataiteilijana tunnettu Akseli Gallen-Kallela suunnitteli myös huonekaluja, tekstiilejä ja mitaleita. Mannerheimin adjutanttia työskennellessään hän teki luonnoksen muun muassa Langinkosken kalastajan univormuksi.

Akseli Gallen-Kallela Kansallismuseon Keskihallin freskojen edessä vuonna 1928. Kuva:  Historian kuvakokoelma / Museovirasto

Kansallistaiteilija Akseli-Gallen Kallelan työt ovat kaikille suomalaisille niin tuttuja, että vähän arveluttaa, mitä uutta Kansallismuseon juuri avautunut näyttely enää voisi tarjota.

Kyllähän me kaikki tiedämme, että Gallen-Kallela teki realistista kansankuvausta ja inspiroitui Kalevalasta. Ja tietenkin maalasi myöhemmin Probleemin, sen taulun, jossa juopottelee taiteilijaystäviensä kanssa ravintolassa.

Hoh hoijaa.

Suomen kansallismuseon näyttelypäällikkö Minerva Keltasen mukaan kokeneenkin Gallen-Kallela -fanin kannattaa kuitenkin suunnata tällä viikolla avattuun näyttelyyn, sillä Gallen-Kallela oli paljon muutakin kuin taidemaalari: hän muun muassa teki taidegrafiikkaa, loi freskoja ja suunnitteli huonekaluja, univormuja ja mitaleita.

Ja vaikka tämäkin olisi tuttua, harvassa näyttelyssä hänen tuotantoaan avataan samaan aikaan niin monelta kantilta kuin Suomen kansallismuseossa nyt.

”Meillä kaikilla on joku mielikuva Gallen-Kallelasta, mutta näyttelyssä yritämme antaa hänen tuotannostaan mahdollisimman laajan kuvan. Ainakin minusta on hengästyttävää jo ajatella, mitä kaikkea hän ehti”, Keltanen sanoo.

Tuoreessa näyttelyssä on esillä on noin sata teosta ja esinettä: maalauksia, grafiikkaa, luonnoksia ja valokuvia. Näyttelyssä nähdään myös videodokumentti historiallisesta 3D-rekonstruktiosta Suomen paviljongista vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelyssä.

Aloitetaan vaikkapa muotoilusta.

”Akselia voisi pitää Finnish designin edelläkävijänä. Vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelyssä hänen freskonsa ja tekstiilitaiteensa palkittiin kultamitalilla ja hänen grafiikkansa sekä huonekalunsa saivat hopeaa”, Keltanen kertoo.

Iris-huone oli Suomen paviljongin eniten huomiota herättänyt osa Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1900. Sen sisustus syntyi Akseli Gallen-Kallelan ja Louis Sparren yhteistyönä. Kuva:  Historian kuvakokoelma / Museovirasto

Paljon huomiota herättäneessä Pariisin maailmannäyttelyn Suomen paviljongissa oli esillä muun muassa Gallen-Kallelan Iris-tehtaalle suunnittelema Iris-tuoli sekä Liekki-ryijy.

Nämä molemmat ovat nähtävillä myös Kansallismuseossa: Iris-istuimen originaalia pitää ihailla kaukaa, mutta Lahden käsi-ja taideteollisuusoppilaitoksen klassikkokurssin opiskelijoiden tekemällä kopiolla näyttelyvieraat saavat myös istua. Sata vuotta vanha Liekki-ryijy taas on Kansallismuseon kokoelmista. Ryijy on kuulunut aiemmin Eliel Saarisen Helsingin kotiin ja ollut Hvitträskin tuvassa.

Gallen-Kallelan Ruoveden erämaa-ateljeelta on nähtävillä replika Iris-jakkarasta, joka on tänäänkin tuotannossa.

Taiteilijan Tarvaspään ateljeehensa suunnittelemista lasi-ikkunoista on toteutettu toisinto kankaalle, joka on saatu näyttämään oikealta.

”Sekä Akselin erämaa-ateljee Ruoveden Kalela että Espoon Tarvaspää ovat kokonaistaideteoksia, sillä hän suunnitteli rakennusten lisäksi itse myös huonekaluja ja tekstiilejä”, Keltanen sanoo.

Oma lukunsa on Gallen-Kallelan ura vaate- ja mitalisuunnittelijana. Mannerheimin adjutanttina toimiessaan hän piirsi valtiollisia univormuja, muun muassa asuja ulkoasianministeriön virkamiehistölle. Näyttelyssä on esillä esimerkiksi hänen ehdotuksensa linnanhoitajan ja Langinkosken kalastajan univormuiksi.

”Langinkosken kalastajan asuun kuuluu muun muassa valkoinen rohdinpaita, vaaleansiniset housut rohtimesta, takki sinisestä sarasta, lipallisessa lakissa on vaaleansininen tupsu ja jaloissa puoleen sääreen ulottuvat nahkaiset lapikkaat. Asukokonaisuuden kruunaa Akselin piirtämän mallin valkoinen poskiparta”, Keltanen kertoo.

Mannerheimin adjutanttina toimiessaan Gallen-Kallela suunnitteli muun muassa tämän univormun Langinkosken kalastajille. Kuva:  Historian kuvakokoelma / Museovirasto

Akseli Gallen-Kallelan ehdotus linnanhoitajan univormuksi. Kuva:  Historian kuvakokoelma / Museovirasto

Gallen-Kallela vietti monia vuosia ulkomailla ja sai usein suostuteltua myös Mary-vaimon mukaansa. Heidän perheensä asui vuosina 1909–1911 Brittiläisessä Itä-Afrikassa nykyisen Kenian alueella, ja Gallen-Kallelan näkökulmasta se oli paratiisi. Muun muassa lasten koulunkäynnin takia perhe kuitenkin palasi Suomeen.

”Gallen-Kallela kävi safareilla ja keräsi Afrikan-matkallaan hyönteisiä ja täytettyjä eläimiä. Osa niistä on tänään Luonnontieteellisessä museossa Luomuksessa, osa Tarvaspäässä. Kansallismuseossa on nähtävillä Afrikka-aiheisia maalauksia, muun muassa Mannerheim-museosta lainaan saatu Cheetah eli kaadettu gepardi -aiheinen maalaus”, Keltanen sanoo.

Donia Sabuk -vuori, 1909. Kuva:  Jenni Nurminen / Kansallisgalleria

Nykymaailmassa valkoisen, yläluokkaisen miehen matkustelu ja eläinten ampuminen safareilla näyttäytyisi kyseenalaiselta, muttei Gallen-Kallelan tutkimusmatkoja voi jälkeenpäin ”canceloida”, ajattelee Keltanen.

”Uskon, että myös Gallen-Kallela tunsi matkoillaan kahtalaisuutta. Hän ei olisi halunnut taittaa karvaakaan eläimiltä, jotka olivat niin kauniita”, Keltanen kertoo.

Matkakirjeessään (Onni Okkonen: A. Gallen-Kallela: elämä ja taide, WSOY 1949) hän kirjoitti, miten hän ”murhaamisen” päätyttyä otti esiin värilaatikkonsa ja ”muuttui valtaisasta Nimrodista äkkiä säädyllisen kiltiksi maalariksi, niin kuin ei koskaan olisi koskettanut kivääriin”.

Kansallismuseon näyttelyn matkamuisto-osastoa edustavat myös viikunapuun kuoresta tehty kuorikangas, virtahevon nahasta valmistetut sandaalit, taiteilijan safaripuku hellehattuineen ja juomapulloineen sekä kilvet ja korut.

Keltasen mukaan Gallen-Kallela oli levoton sielu, jolla oli aina polte veressä.

”Aina kun hän on ollut Suomessa, hänellä on ollut palo maailmalle. Ja matkoillaan hän taas on kaivannut kotimaata.”

Akseli Gallen-Kallela Drottningholm-laivalla matkalla Yhdysvalloista kotiin toukokuussa 1926. Pehr Sparren ottama kuva. Kuva:  Gallen-Kallelan museo

Afrikan ja New Mexicon -matkoillaan taiteilija toki myös maalasi, mutta työt olivat hyvin erilaisia kuin hänen muut teoksensa.

”Ne olivat pienikokoisia ja kirkkailla väreillä tehtyjä nopeita näkymiä, ikään kuin postikortteja”, Keltanen kertoo.

Eikä näyttelyssä tietenkään unohdeta suomalaisten lempitaiteilijan maalauksia.

Esille ovat päässeet Gallen-Kallelan lapsena tekemät lyijykynä- ja akvarellityöt norsun- ja leijonanmetsästyksestä sekä tiettävästi hänen ensimmäinen öljyvärityönsä, 16-vuotiaana maalattu Kuutamomaisema.

Kun katselee samassa huoneessa ripustettuna olevaa Poika ja varis -työtä, ei voi kun ihmetellä, miten 19-vuotias ihminen on osannut tavoittaa parhaimpien naturalistien ja ulkoilmamaalaajien tavan ja tason.

”Nuorella Akselilla oli jo tuolloin loistavat opettajat Albert Edelfelt ja Adolf von Becker ja hän opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa. 19-vuotiaana hän myös lähti opiskelemaan Pariisin, joka oli tuolloin varsinainen pohjoismaisten taiteilijoiden siirtokunta”, Keltanen kertoo.

Ateneumin taidemuseon kokoelmiin kuuluva Aino-taru -triptyykki (1891) on monelle tuttu työ, mutta Kansallismuseon näyttelyyn on saatu Suomen pankista lainaan ensimmäinen Aino-triptyykki. Gallen-Kallela maalasi sen vuonna 1889 ja tuolloin teoksen mallina toimi pariisilainen ammattilaismalli. Ateneumin teoksen mallina taiteilija taas käytti Mary-vaimoaan.

Ensimmäisen Aino-triptyykin kehykset ovat erittäin koristeelliset ja saattavat nykyaikana herättää ihmetystä. Niissä on nimittäin käytetty koristekuviona hakaristia.

”Ennen nationalismin nousua hakaristi oli auringonkehrän ja onnen symboli. Sitä käytettiin esimerkiksi ilmavoimissa ja kunniamerkkiketjuissa. Eihän vuonna 1889 tiedetty Hitleristä vielä mitään”, Keltanen kertoo.

Kansallismuseossa jokainen voi testata aiheuttaako Probleemi tänään samanlaista närkästystä kuin syntyaikoinaan. Serlachius-museosta lainaksi saatu, myös Symposion-nimellä tunnettu teos on näyttelyssä saanut viereensä ravintola Kaisaniemen lattian alta löytyneen noin 100 vuotta vanhan Benedictine -likööripullon. Tuota aikakauden muotijuomaahan Akseli Gallen-Kallelakin seurueineen nautti – niin Kämpissä kuin Kaisaniemessä. Tarkistakaa vaikka maalauksesta!

Kansallismuseon Keskihallin freskot tänään. Kuva:  Omar El Mrabt / Museovirasto

Kansallismuseo on avoinna myös itsenäisyyspäivänä klo 11-18.