Omakotitalon tai muun kiinteistön kauppakirja kannattaa laatia erityisen huolellisesti, muistuttavat alan lakimiehet.
Ennen kiinteistökauppaa tehtävä kuntotarkastus ei välttämättä paljasta kaikkia ongelmia, varoittavat lakimiehet. Kuva: Susa Junnola
Perttu Pitkänen
Kiinteistön ostosta kannattaa perääntyä, jos myyjä ei suostu ennen kauppaa kuntotarkastuksessa suositeltuihin lisätutkimuksiin, suosittelee Kiinteistölakimies Groupin johtaja Henri Alinen tiedotteessa.
– Suurimmassa osassa meille tulevista riitatapauksista on tehty ihan asianmukainen kuntotarkastus ja silti asunnosta tai kiinteistöstä paljastuu kaupan jälkeen mittavia home- tai kosteusvaurioita, kertoo
– Ongelma ei useinkaan ole kuntotarkastajan suorituksessa.
Kuntotarkastus on kiinteistön pintapuolinen tarkastus, jossa ei kajota kohteen rakenteisiin. Yleensä epäilyt vaurioista, esimerkiksi mikrobiperäisen hajun takia, kirjataan raporttiin ja suositellaan lisätutkimuksia.
– Sitten näitä lisätutkimuksia ei kuitenkaan tehdä, koska parempi tutkiminen edellyttäisi rakenneavauksia, joihin myyjä ei halua ryhtyä, Alinen toteaa.
– Tällaisessa tilanteessa ostajan kannattaisi perääntyä kaupasta, koska mikrobipitoinen haju saattaa olla indikaatio laajemmista rakenteellisista ongelmista, jotka pahimmassa tapauksessa voivat myöhemmin johtaa suuriin hinnanalennuksiin tai jopa kaupan purkuun.
Lue lisää: Talokaupan synkkä lopputulos: Nainen vaati 62 000 euron korvausta – käteen jäikin lähes 50 000 euron lisäkulut
Alisen mukaan ostaja voi oikeudessa vedota menestyksekkäästi virheeseen, vaikka se on todettu kuntotarkastusraportissa ilmaistu vain ylimalkaisesti lisätutkimustarpeena tai -suosituksena.
– Oikeuskäytännön mukaan pelkkä lisätutkimustarve ilman vaurioepäilyä ei suojaa myyjää riitaoikeudenkäynnissä, Alinen sanoo.
Jos kohteesta haluttaisiin saada tarkemmat tiedot, olisi siitä tehtävä pintapuolisen kuntotarkistuksen sijasta syvällisempi kuntotutkimus.
– Tämä tietenkin maksaa enemmän kuin pelkkä pintapuolinen ja aistinvarainen kuntotarkastus, mutta jos halutaan tarkkaa tietoa myyntikohteen kunnosta, suosittelen ehdottomasti kuntotutkimuksen tekemistä aina kun asuntoa ollaan ostamassa tai myymässä, Alinen toteaa.
Myöhempien riitojen välttämiseksi pitäisi talon tai asunnon virheet ja riskirakenteet tutkia mahdollisimman hyvin ja kirjata kauppakirjaan.
Samoilla linjoilla on Peruskorjaamisen ja Rakentamisen kehittämiskeskus ry:ssä työskentelevä lakimies Pasi Hyvämäki. Hänen mukaansa ammattilaisten avustuksella laadittu, mahdollisimman tarkasti yksilöity kauppakirja on kaikkien etu.
– Tällaisia kauppakirjoja näkee harvoin. Ostajan ja myyjän tulee käsittää, millä ehdoilla kiinteistö vaihtaa omistajaa, ja mitkä ovat ostajan ja myyjän oikeudet ja velvollisuudet, Hyvämäki kertoi Ilta-Sanomille.
Lue lisää: Lakimies paljastaa, millaisiin mokiin suomalaiset sortuvat asuntokaupoilla – ”Se on tyhmää”
Hän varoittaa esimerkiksi valmiista kauppakirjapohjista, jotka hänen mukaansa jättävät velvoitteet ja vastuut usein tulkinnanvaraiseksi, jos niistä ei sovita yksityiskohtaisesti.
Tarkasti yksilöidyssä kauppakirjassa on merkitty vähintään kaikki talon tiedetyt riskirakenteet ja teknisen käyttöiän ylittäneet järjestelmät ja rakenteet. Lisäksi myyjän tulisi kertoa, vastaako korjauskustannuksista myyjä vai ostaja.
Oikeuteen menoa kannattaa hänen mukaansa välttää viimeiseen asti.
– Oikeudenkäyntikulut ovat usein suuremmat kuin talossa olevien virheiden korjauskustannukset, Hyvämäki toteaa.
