Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkittu Iida Rauma sanoo, että kulttuurimme on lapsivihamielinen. Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen on samoilla linjoilla.
Lapsiasiavaltuutettu (siirryt toiseen palveluun) Elina Pekkarinen kuulostaa puhelun toisessa päässä sekä turhautuneelta että toiveikkaalta.
Pekkarisesta on tärkeää ja hyvä, että kaunokirjallisuuden Finlandia-voittaja Iida Rauma on nostanut esiin lasten kokeman väkivallan; fyysisen ja rakenteellisen.
On tärkeää puhua myös siitä, miten loputon säästökurimus kurittaa kaikkein pienimpiä.
Lapsiin kohdistuva kaltoinkohtelu ei ole vain yksilöiden kokema inhimillinen ongelma, Pekkarinen huomauttaa. Se käy kalliiksi kansantaloudelle ja näkyy laajana yhteiskunnallisena pahoinvointina.
– Kun meillä on nyt kipeät lapset, se tarkoittaa sitä, että meillä on tulevaisuudessa kipeät aikuiset.
Puhetta on ollut ennenkin, tutkittuun tietoon perustuvaa, eikä se ole Pekkarisen mielestä johtanut tekoihin.
Esimerkkinä Pekkarinen mainitsee kouluterveyskyselyn. Siinä yhtä suuri osuus vastanneista kertoi koulun aikuisten harjoittamasta kiusaamisesta kuin toisten koululaisten tekemästä. Viikottain koulun aikuisten kiusaamaksi joutui 6–8 prosenttia oppilaista.
Uutisiin nousi silti vain se, miten kouluissa lapset ovat toisille lapsille susia.
– Olin todella pettynyt siihen, miten aikuisten kiusaaminen kuitattiin mediassa lasten virheellisenä kokemuksena aikuisten tekemästä, asiallisesta ohjaamisesta. Kuitenkin on niin, että aikuiset eivät ole mitenkään väkivallasta vapaita, vaan melkein päinvastoin. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.
Katso tästä Iida Rauman puheenvuoro koulussa tapahtuvasta väkivallasta.
Kaikki kiusaaminen on väkivaltaa
Kiusaaminen kuulostaa sanana harmittomalta. Todellisuus on siitä kaukana.
Jopa vuosia kestävä systemaattinen kiusaaminen voi olla yksilön kannalta seurauksiltaan paljon pahempi asia kuin yksittäinen väkivallanteko, Elina Pekkarinen huomauttaa.
Tutkitusti kiusaaminen voi aiheuttaa uhrille sekä kauaskantoisia mielenterveysongelmia että somaattisia vaivoja.
Erityisen herkästi niin voi käydä, kun kiusaaminen ei jää koulun seinien sisälle.
– Keskittyminen koulussa tapahtuvaan väkivaltaan ja kiusaamiseen on sillä tavalla vahingollista, että usein kiusaaminen jatkuu läpi elämän. Aikuiset kiusaavat toisiaan ja sen lisäksi me aikuiset kiusaamme lapsia, Pekkarinen toteaa.
Kiusaaminen on väkivaltaa ja on tärkeää tunnistaa se väkivallan muotona, tekevät sitä sitten lapset tai aikuiset.
Pekkarinen siteeraa Christina Salmivallia, joka on sanonut, että kaikki kiusaaminen on väkivaltaa, mutta kaikki väkivalta ei ole kiusaamista.
– Jos lakkaisimme puhumasta kiusaamisesta, lakkaisimme puhumasta siitä hienovireisestä piinasta, mitä se todellisuudessa on; silmien pyörittelyä, joukosta sulkemista, jatkuvaa nälvintää ja vähättelyä. Se on usein pitkäkestoista, suunnitelmallista ja ryhmän yhteen ihmiseen kohdistamaa piinaamista.
Ei leikkauksille
Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarisen kokemus on, että sanan tasolla jokainen poliitikko on halukas panostamaan lapsiin.
Käytännön teot ovat toista: leikataan koulutuksesta, leikataan varhaiskasvatuksesta, sosiaalitoimi on aliresursoitu.
Mitä sitten pitäisi tehdä? Pekkarisen mielestä hyvä idea olisi seurata Islannin mallia.
– Kun Islanti vajosi finanssikriisiin 2008, siellä päätettiin, ettei lapsilta, lapsiperheitä tai nuorilta leikata palveluja tai etuuksia. He pitivät sen kurssin, ja toipuivat sen ansiosta yhdeksi Pohjoismaiden vauraimmista kansakunnista.
"Suomi ei ole lapsimyönteinen"
Lasten pahoinvointi on heijastuma aikuisten pahoinvoinnista, Pekkarinen summaa. Perusasioiden horjuminen ruokkii väkivaltaa, kiusaamista ja vääristyneitä valtarakenteita.
– En ole tavannut yhtään päättäjää, vanhempaa, viranomaista, poliitikkoa tai asiantuntijaa, joka olisi sitä mieltä, että lapsia jotenkin paapotaan. Pullamössöpuhe on onneksi loppunut, mutta nyt olisi korkea aika keskittyä siihen, että Suomessa on jatkossakin hyvinvoivia ihmisiä.
Rahaa palaa Pekkarisen mukaan vaurioiden paikkailuun sen sijaan, että lasten hyvinvoinnista huolehdittaisiin pitämällä perusrakenteet kunnossa. Määrärahaleikkauksista maksetaan kovaa hintaa sekä inhimillisellä että kansantalouden tasolla.
– Lapsiin investoimisen ajatus on todella ohutta käytännössä. Viime hallituskaudella leikattiin koulutuksesta, vaikka kaikki tietävät, että siihen satsaaminen on viisasta talous- ja yhteiskuntapolitiikkaa.
Varhaiskasvatuksen vajaamiehitys on Pekkarisen mielestä toinen hyvä huono esimerkki.
– Omilla ratkaisuilla ensin ajetaan jokin ala kriisiin, ja sitten ihmetellään sitä, mikä meidän lapsiamme vaivaa.
Rahan lisäksi Elina Pekkarinen kaipaa sitä, että näemme lapset. Hänen mielestään Suomi on toistaiseksi yhteiskunta, jossa pienimpien ei pitäisi näkyä tai kuulua, ainoastaan kasvaa kelpo veronmaksajiksi.
– Suomi ei ole maailman lapsimyönteisin valtio. Kun liikkuu lapsen kanssa, on aina väärässä paikassa, väärään aikaan ja liian kovaääninen. Lapset eivät saa kuulua, näkyä, tai aiheuttaa vaivaa ja kustannuksia. Varhaiskasvatuksenkin päämäärä tuntuu olevan lasten puristaminen pedagogiseen muottiin, eikä se, että lapset voisivat hyvin.
Lue lisää:
Iida Rauman Hävitys voitti kaunokirjallisuuden Finlandian
"Lukutaidoton ihminen on huijattavissa" – lue tästä Finlandia-voittaja Iida Rauman voimakas juhlapuhe
Kouluissa väkivallasta puhutaan kiusaamisena, kun aikuisten kohdalla se on rikos – taustalla lapsivihamielinen kulttuuri, sanoo kirjailija Iida Rauma
On tärkeää puhua siitä, miten aikuiset kius
