Finland

Lastensuojelu | Kun itsetuho ja päihteiden käyttö alkoivat, Päivi koki jäävänsä aivan yksin – Huostaan otetun Leon äiti kertoo, miten kaikki voi mennä pieleen ”hyvässäkin” perheessä

Päivi on tavallinen helsinkiläinen keski-ikäinen äiti, jonka poika otettiin huostaan vuosia jatkuneiden ongelmien jälkeen. Päivin mukaan perheelle ei koskaan tarjottu lastensuojelun avopuolen apua.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusten mukaan huostaan otettujen lasten taustalta löytyy usein erilaisia muutoksia perhe-, kasvu- ja asuinympäristössä.­

Kun Päivi puhuu, taustalla tietokoneen ruudulla näkyy aivan tavallinen helsinkiläinen koti: kukkia ja naulakko, jossa roikkuu koulureppu. Se on Päivin tyttären.

Kotia tässä on sinänsä turha tuijottaa. Päivin nyt täysi-ikäisen pojan Leon huostaanotto ei johtunut kotioloista. Päivi ei ole alkoholisti tai narkomaani vaan työssä käyvä keski-ikäinen äiti, jolla on sanojensa mukaan aina ollut hyvät ja läheiset välit molempiin lapsiinsa.

Nykyisin Päivi tosin pystyy tekemään vain osittaista työviikkoa, sillä oman lapsen huostaanotto ja kaikki siihen liittyvät murheet ovat syöneet toimintakykyä.

”Minä suostuin Leon huostaanottoon, koska ajattelin, että lastenkodissa hänen itsetuhoiselle käytökselleen ja päihteidenkäytölleen voitaisiin asettaa rajat”, Päivi sanoo ruudulla.

”Mutta se oli pettymys. Aivan villi länsi.”

Koskelan henkirikoksen myötä julkisuudessa on jälleen puhuttu paljon lastensuojelun tilasta, mutta on harvinaista, että äänessä ovat huostaan otettujen lasten omaiset. Pimentoon jää usein myös se, etteivät huostaanotot johdu aina kotioloista, kuten päihteitä käyttävistä vanhemmista.

Huostaanoton perusteena voi yhtä lailla olla lapsen oma käytös. Yli 12-vuotiailla syynä ovatkin usein nuoren omat käytöshäiriöt tai vakava päihdeongelma. Huostaanotto on silti äärimmäinen toimenpide: vanhempi voi olla myöntyväinen oman lapsensa huostaanottoon tai hakea sitä itse, kun hän alkaa olla sekaisin huolesta.

Nuori voi esimerkiksi karkailla, olla poissa kotoa päiviä tai viikkoja, käyttää vaarallisia huumeita ja liikkua turvattomassa seurassa. Kuten yhteiskunnalle myös monille vanhemmille huostaanotto on viimesijainen keino saada apua.

”Siihen päädytään usein silloin, kun vanhemmat ovat turhaan yrittäneet saada vuosia muuta tukea”, sanoo kasvatus- ja perheneuvontaan keskittyneen Kasper ry:n lastensuojelun asiantuntija Mirjami Koivunen.

”Etenkin nuorten huostaanotoissa näkyy se, että psykiatriset ja päihdepalvelut eivät vedä. Sijoitus kodin ulkopuolelle ei kuitenkaan korvaa sitä tukea, jota neuropsykiatrisesti oireilevat lapset tarvitsisivat.”

Myös Helsingin kaupungilla on nyt tartuttu tähän ongelmaan, sillä kaupunki päätti maaliskuun lopulla perustaa uusia virkoja lastenpsykiatreille ja -neurologeille.

Päivi kertoo, että Leo oli aivan tavallinen lapsi.

”Ainut erikoinen piirre oli, että joskus, hyvin harvoin, hän vaikutti yhtäkkiä vetäytyvän ja kasvattavan kuin muurin ympärilleen. Leoon ei saanut yhteyttä. Näin tapahtui kuitenkin vain muutamia kertoja.”

Varhaislapsuuden perheympäristö ei ollut se perinteisin. Isä oli alkujaankin vähän mukana lapsensa elämässä. Kun Leo täytti kaksi vuotta, isä muutti ulkomaille. Käytännössä samalla katkesi suhde omaan lapseen.

Päivi uskoo, että tapahtuneella on ollut vaikutus Leon myöhempään elämään, vaikka oireilu ei alkanutkaan heti.

”Minä olen ollut ainut pysyvä aikuinen Leon elämässä."

Päivin mielestä se on valtava riski. Hänen näkemyksensä mukaan yksi turvallinen aikuinen ei riitä lapselle.

”Varsinkin Leon ollessa pieni aikuiset hänen elämässään vaihtuivat jatkuvasti. Päiväkodissa ja ala-asteella opettajat vaihtuivat useaan kertaan.”

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusten mukaan huostaan otettujen lasten taustalta löytyy usein monia muutoksia perhe-, kasvu- ja asuinympäristössä. Vain joka neljäs lapsi on asunut koko ikänsä ydinperheessä, ja vanhempien eron on kokenut joka kolmas.

Varsinaiset ongelmat alkoivat Leon täyttäessä viisi vuotta.

”Hän oli päiväkodissa aggressiivinen. Hoitajat huolestuivat ja kertoivat asiasta.”

Päivi puhui tilanteesta neuvolan psykologille, mutta tämä ei todennut Leossa mitään erityistä ”vikaa”. Esikouluvuodeksi Leo sai kuitenkin erityisen tuen päätöksen.

Kun ala-aste alkoi, Leo vaikutti voivan paremmin. Hän ei ole Päivin mukaan koskaan ollut niitä, joita koulu ei vain kiinnosta. Hänellä oli paljon kavereita ja harrastuksia, eikä kotona ollut ongelmia.

Ala-asteen lähestyessä loppuaan tilanne muuttui. Opettaja joutui toistuvasti puuttumaan Leon käytökseen. Poika oli levoton ja vaikutti siltä, että hänellä oli ongelmia tarkkaavaisuuden kanssa. Tarkkaavaisuuden häiriötä ei kuitenkaan ole koskaan diagnosoitu.

”Mietin silloin itse, että Leo saattaa olla masentunut. Hän pääsi Husin lastenpsykiatrian asiakkaaksi mutta pystyi käymään siellä vain vuoden. Täytettyään 13 hän ei kuulunut enää lastenpsykiatrian asiakasryhmään.”

Kun Leo siirtyi yläasteelle, hänet päätettiin panna erityisluokalle. Se ei sujunut hyvin.

”Leo koki vahvasti, ettei hän kuulunut sinne. Hän ei sopeutunut ryhmään eikä tullut opettajan kanssa toimeen.”

Ongelmat alkoivat kasaantua. Oli ilkivaltaa, joukkotappeluihin osallistumista ja ryöstön yrityksiä. Kaveripiiri alkoi muuttua, eikä Päivi enää yrityksistä huolimatta kunnolla tiennyt, kenen kanssa poika liikkuu. Välit Leoon alkoivat rakoilla.

”Hän myös käytti alkoholia ja koki, ettei voi kertoa siitä minulle. Mutta minä otin sen asian hyvin vakavasti, koska Leon isällä oli alkoholiongelma ja myös minun suvussani on alkoholismia, samoin masennusta”, Päivi kertoo.

”Totta kai minä vanhempana ajattelin, että lapseni ei voi hyvin, kun hän toimii tällä tavalla.”

Myös lastensuojelu teki Leosta oirearvion.

”He olivat sitä mieltä, että meillä on perheessä toimivat vuorovaikutussuhteet eikä heillä oikein ole mitään tarjolla. Ajatus tuntui olevan, että koska meillä on hyvä perhe, emme tarvitse apua”, Päivi sanoo.

”Mitään lastensuojelun avohuollon tukea ei tarjottu vaan sanottiin, että jos Leon ongelmat koulussa jatkuvat, kiireellinen sijoitus voisi olla vaihtoehto.”

Avohuollossa tarkoitus on tehdä yhteistyötä lapsen ja hänen vanhempiensa tai huoltajiensa kanssa ja tunnistaa ongelmia, jotta huostaanottoon tai sijaishuoltoon, kuten lastenkotiin, ei tarvitsisi päätyä.

Samalla tilanne vain paheni.

”Yläasteen lopulla Leo karkasi kotoa melkein viikoksi, käytti päihteitä ja käyttäytyi itsetuhoisesti. Siihen asti hän oli noudattanut kotiintuloaikoja. Koin, että se kaikki oli hätähuuto, mutta Leo ei antanut kunnollista selitystä käytökselleen.”

Karkumatkan aikana Päivi kertoo olleensa yhteydessä lastensuojeluun ja poliisiin. Kun Leo löytyi, hänet päätettiin sijoittaa kiireellisesti. Ajatus oli, että hän olisi sijoitettuna 30 päivää, jolloin hänen tilanteensa saataisiin kartoitettua ja itsetuhoiselle käytökselle saataisiin stoppi.

Toisin kävi: Päivin mukaan Leo karkaili sijoituksen aikana jatkuvasti ja löysi kaltaistaan seuraa sekä päihteitä.

”Viikonlopuiksi hänet lähetettiin kotiin, mutta kotiintulon sijaan hän lähti omille teilleen eli hatkaili.”

Koska tilanne ei rauhoittunut, edessä oli huostaanotto. Leo sijoitettiin ensin pääkaupunkiseudulla sijaitsevaan yksityiseen lastenkotiin, mutta siellä päihteiden käyttö ja hatkailu jatkuivat. Hatkaillessaan Leo jäi kiinni myös pahoinpitelyistä.

Lopulta 16-vuotias poika päätettiin sijoittaa haastaville nuorille tarkoitettuun yksityiseen lastenkotiin kauas Helsingistä. Poika suostui sijoitukseen, mutta Päivin mukaan pitkin hampain.

”Hän tuli kotiin ja sanoi, että okei äiti, vie mut sinne. Mutta ei hän ollut siihen tyytyväinen. Leolle oli varmasti todella hirveä kokemus joutua niin kauas ystävistään ja tutuista ympyröistä.”

Päivin ajatukset Leon toisesta sijoituspaikasta ovat kahtalaiset. Lastenkodissa oli tiukat rajat ja tarkasti rakennettu arki. Päivin mielestä Leo alkoi voida sijoituspaikassa paremmin: karkailu väheni, samoin muu oirekäyttäytyminen. Mutta isoja ongelmiakin oli.

”Leo itse sanoi, ettei viihtynyt siellä ja kärsi. Arjessa ei ollut riittävästi sisältöä.”

Päivin mukaan paikasta puuttui myös lämpö.

”Lastenkodissa ja ylipäätään lastensuojelussa pitäisi tulla samanlainen kokemus kuin perheessä, että on aitoa välittämistä ja rinnalla oloa. Jos ne puuttuvat, työ ei ole vaikuttavaa, vaikka lapsen asioita hoitaisi samaan aikaan sata ihmistä.”

Päivi kiitteleekin yksittäisiä kohtaamiaan lastensuojelun työntekijöitä, jotka ovat tehneet työtään sydämellä.

”Lastensuojelun asiakkuus ei ole mikään helppo asia. Se on todella uuvuttavaa. Perheen arki laajenee ammattilaisten verkostoksi, ja byrokratiaa on paljon.”

Leo ehti olla lastenkodissa vain runsaan vuoden ennen kuin hänen piti jälleen muuttaa.

Sijaishuoltoa järjestetään vain 18-vuotiaaksi asti. Leon lähestyessä täysi-ikäisyyttä hän muutti Helsingissä sijaitsevaan niin sanottuun itsenäistymisasuntoon, jossa hän asuu tälläkin hetkellä.

”Minusta Leo oli aivan liian nuori muuttamaan omaan kotiin. Hän olisi kaivannut yhteisöä. Moni ihan tavallinenkin nuori asuu kotona vielä 20-vuotiaana, mutta lastensuojelun nuoret pakotetaan omilleen 18-vuotiaana.”

Kun huostaan otettu nuori täyttää 18 vuotta, alkaa niin sanottu jälkihuolto. Sen tarkoitus on tukea lapsen itsenäistymistä esimerkiksi asunnon etsimisessä ja arjen käytäntöjen opettelussa. Vuoden 2020 alussa jälkihuolto-oikeuden ikäraja nostettiin 21:stä 25 vuoteen.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erikoistutkijoiden Antti Kääriäisen ja Marko Mannisen mukaan jälkihuollon piirissä on entistä enemmän nuoria aikuisia, joiden haasteet ovat monimuotoisia ja yhteen kietoutuneita. Koronapandemian aiheuttavat sosiaaliset ja taloudelliset haasteet syventävät ongelmia.

Samaa mieltä on Päivi.

”Korona on ollut nuorille ihan kuolemaksi.”

Kun Päiviltä kysyy, mitä Leolle nyt kuuluu, vastausta edeltää haastattelun aikana tutuksi tullut hiljaisuus ja pohdinta.

”En oikein tiedä. Minusta hän on syrjäytynyt, tyhjän päällä. Leo ei ole ikäistensä kanssa opiskelemassa tai harrastamassa, ja pääkaupunkiseudulla huonoa seuraa löytyy helposti.”

Päivi sanoo, että huostaanottoon liittyy hyvin vaikeita kysymyksiä.

”Kuinka pitää lapsi perheessä mukana, kun hän ei ole arjessa läsnä? Miten vakuuttaa hänelle, ettei häntä ole hylätty ja häntä rakastetaan? Meillä perheen arki rauhoittui huostaanoton myötä, mutta samalla perhe on hajallaan ja yhteys lapseen katki.”

Päivin ja Leon nimet on muutettu.

Football news:

Griezmann spoke with Hamilton and visited the Mercedes boxes at the Spanish Grand Prix
Barcelona feels that Neymar used it. He said that he wanted to return, but extended his contract with PSG (RAC1)
Aubameyang to the Arsenal fans: We wanted to give you something good. I am sorry that we could not
Atletico did not lose at the Camp Nou. Busquets' injury is the turning point of the match (and the championship race?)
Verratti injured his knee ligaments in PSG training. Participation in the Euro is still in question
Neymar's contract in one picture. Mbappe wants the same one
Manchester United would like to sign Bellingham in the summer, not Sancho. Borussia do not intend to sell Jude