Upean uransa 10 vuotta sitten paketoinut Matti Hautamäki näkee mäkihyppyaiheisia unia ja kaipaa joskus aktiiviuraltaan kovaa ruokakuria.
Matti Hautamäki on onnellinen perheenisä, joka viihtyy työssään veturinkuljettajana. Kuva: Kalle Parkkinen
Pekka Holopainen
Kuusamo
Rukalle autoili perjantaina työn ja huvin yhdistävälle kisamatkalle todellinen suomalainen urheilulegenda: 13 arvokisamitalin mäkimies Matti Hautamäki, 41.
– Täällä Rukalla se ura pantiin kymmenen vuotta sitten keväällä pakettiinkin, hyväntuulinen veturinkuljettaja muisteli IS:lle.
Uransa jälkeen Hautamäki on avioitunut ja tullut isäksi. Perheen poika on 5-vuotias.
Hautamäki ei – vähemmän yllättäen – uransa jälkeen jäänyt pyörimään sosiaaliseen mediaan mainostamaan ihovoiteita ja ravintolisiä. Hän haki ja pääsi VR:n kuljettajakoulutukseen, ja veturin ohjaamossa kunnon töissä on tullut jo vuosikymmen täyteen.
– Työ kuin työ. Hyvin olen viihtynyt. Kahta samanlaista työviikkoa ei ole. Eikä tarvitse puhua kenenkään kanssa. No, liikenteenohjauskeskuksen kanssa toki, kaksi kertaa olympiakisoista henkilökohtaisen mitalin hypännyt kuopiolainen naurahti.
Lue lisää: Uraansa lopetteleva Hautamäki: Kyvyt ja taidot eivät enää riitä
Erittäin omintakeisesti huumorintajuinen, kivikasvoiseksi kuoliaaksinaurattajaksi tiedetty Hautamäki ei aktiiviurallaan ollut mediatenteissä varsinainen puhekone.
Matti Hautamäki juhli ekstaasissa hopeamitaliaan Torinon olympiakisojen normaalimäessä Pragelatossa 2006. Kuva: SEPPO SOLMELA
Mutta mäessä sitten tapahtui sitäkin enemmän. Yhden arvokisakullan lisäksi kaappiin tuli peräti yhdeksän hopeaa ja kolme pronssia. Mäkihyppy oli jopa Suomen suosituinta tv-urheilua, ja Hautamäen lisäksi siniristilippua liehuttivat maailman mäissä esimerkiksi Janne Ahonen, Janne Happonen, Jani Soininen, Veli-Matti Lindström ja Risto Jussilainen.
Parikymppinen jätkäporukka keskittyi välillä muihinkin aktiviteetteihin kuin harjoitteluun ja kilpailemiseen, ja korkkikin kiertyi joskus niin sanotusti vastapäivään.
– Jokunen ylilyönti taisi tapahtua. Sellaista se on, kun lähetetään lauma sen ikäisiä kavereita maailmalle. Mutta pääasiassahan homma toimi. Jos sanoisin, ettei se ollut hauskaa aikaa, ei minua varmaan oikein uskottaisi.
Lue lisää: Ex-huippuhyppääjä Matti Hautamäki nauttii mäkiviikosta katsojan roolissa – töissään hän joutuu turvautumaan radioon
Keväällä 2005 Planicassa Ahonen, Hautamäki ja Jussilainen avasivat kaudenpäätösbileisiin ostetut oluttölkit jo lauantaina eivätkä seuraavana päivänä olleet maailman silloin suurimman lentomäen tornissa aivan kirkassilmäisimmillään.
– Noh, muutama olut. Vähän. Ei minulla ollut hädän päivää, Hautamäki muistelee trion hairahdusta kaidalta polulta.
Ahonen hyppäsi 240 metriä, mutta kaatui niin, että häntäluu murtui.
Park Cityn olympiamäistä 2002 kahden mitalin kanssa kotiutunut Matti Hautamäki sai mitalikahveilla onnittelut presidentti Tarja Haloselta. Kuva: Hannes Heikura/HS
Hautamäen kilpailussa hyppäämä 235,5-metrinen oli hetken ME-tulos ja lähes seitsemän vuotta Suomen ennätys, joka nykyään on Janne Happosen 240 metriä.
Lue lisää: Muistatko hurjan kuvan langanlaihasta Sven Hannawaldista? Mäkilegenda lataa nyt kovaa tekstiä nykyhyppääjien olemuksesta
Hautamäen pitkällä uralla hyvä ja huono tuuri ehtivät tasoittua. Salt Lake Cityn olympiakisoissa joukkuekulta meni käsistä 0,1 pisteen eli noin kuuden sentin erolla Saksaan.
Vastaavasti suurmäestä napsahti pronssi, kun Saksan supertähti Sven Hannawald kaatui. Torinon olympiakisoissa tuli normaalimäen hopea, kun muun muassa Janne Ahosen kultasauma suli surkeaan ilmavirtaukseen.
– Siinä kävi kauhea munkki. Minun piti olla noin viides. Urheilullisesti olin ehkä parhaimmillani kaudella 2004–2005, maailmancupin osakilpailun 16 kertaa voittanut mies arvioi.
Tuolla kaudella Ahonen voitti osakilpailut alku-, Hautamäki loppukaudesta. Kokonaiskilpailussa kaverukset olivat ykkönen ja kolmonen.
– En kaipaa aktiiviuraltani mitään. No, sitä ruokakuria joskus, Hautamäki toteaa ja taputtaa vatsaansa.
Hänen aikanaan painokuriasiat marssivat mäkihyppyyn mukaan ja tekivät nuorten miesten elämästä pahimmillaan tympeää nälkähelvettiä.
– Kojonkosken Mika (päävalmentaja 1999–2002) oli erityisen ahkera muistuttamaan, miten fysiikan lait mäkihypyssä toimivat.
Mäkihyppyaiheisia unia mies näkee edelleen.
– Olen tornissa ja ihmettelen, miten olen joutunut sinne. Ja koutsi hoputtaa ränniin. Joskus se on Kojonkosken Mika, joskus Nikusen Tommi tai joku muu.
Mäkihyppyä Hautamäki katsoo yhä mielellään, jos on tv-kisan aikaan kotona. Rukan maailmancupissa hän on ollut turistina useana vuonna.
Ex-kotka myöntää, että siirtymä huippu-urheilusta niin sanottuun normaaliin elämään jopa huolestutti aikanaan.
– Olin aivan pihalla, ja CV:stäni ei herran huonetta rakennettu. Olin varma, että VR nauraa hakemukseni kuljettajakoulutukseen pihalle. Mutta sieltä tulikin myönteinen yllätys.
Kun Hautamäki lopuksi asettuu kuvattavaksi, esiin nousee jotain tuttua parinkymmenen vuoden takaa.
– Älä pakota hymyilemään. Naama väsyy, Hautamäki vetoaa kuvaajaan.
