Martti J. Kari täräyttää arvionsa lännen aseavusta: ”Leopardit syövät aamiaiseksi venäläisiä panssari­vaunuja”

Länsi on päättänyt, että Venäjä ei saa voittaa Ukrainan sotaa. Se alkaa vihdoin näkyä Ukrainalle annettavassa korkeatasoisessa aseavussa.

Ukrainan aseellisessa tukemisessa on ylitetty jo useita ”punaisia viivoja”. Himarsien, Patriotien ja Leopardien jälkeen Yhdysvallat on lupaillut 150 kilometriin yltäviä tykistöohjuksia eikä Puolan ja Hollannin F-16-hävittäjäapua pidetä enää mahdottomana.

Turvallisuuden ja strategisen analyysin työelämäprofessorin Martti J. Karin mukaan Ukrainan kauan kaipaamia Leopard 2 -taistelupanssarivaunuja saataneen rintamalle aivan viime tipassa.

– Ei se viivyttely kohtalokasta ole ollut, mutta kestää kuitenkin kaksi–kolme kuukautta ennen kuin Leopardien operationaalinen vaikutus saadaan aikaan, Kari sanoo ISTV:n Ukraina-studiossa.

Karin mukaan aikataulu tarkoittaa sitä, että mikäli Venäjän suurhyökkäys alkaa helmi–maaliskuussa, Ukraina saa Leopardit mukaan, kun se aloittaa oman vastahyökkäyksensä – torjuttuaan ensin venäläiset ilman Leopardeja.

Ukrainan ulkoministeri Dmytro Kuleba kertoi tiistaina, että Ukraina on saamassa ”ensimmäisessä aallossa” 120–140 taistelupanssarivaunua kahdentoista maan liittoumalta. Presidentti Volodymyr Zelenskyi on rummuttanut 400 Leopardin puolesta.

140 on monta, mutta onko se riittävästi?

– 140 vaunua ei riitä, mutta se on hyvä alku, Kari sanoo.

– Niistä saadaan kaksi vajaata prikaatia hyökkäyksen kärkeen kuitenkin.

Tiedustelueversti evp. Martti J. Kari on sydämeltään panssarimies. Hän päätti lähteä kadettikoulun jälkeen panssarivaunu-upseeriksi ja sai koulutuksen Puolustusvoimien venäläiseen kalustoon. Hän on tutustunut perusteellisesti myös Suomen Leopardeihin.

– ”Leohan” on hyvä vaunu. Fakta on se, että nämä Leopardit syö aamiaiseksi venäläisiä panssarivaunuja.

Mihin se perustuu?

– Moneen asiaan. Leopardit ampuvat neljään kilometriin tarkasti. Siinä on sileäputkinen tykki. Sen vakain on tosi toimiva, se pystyy käyttämään tulta liikkeestä. Sen huollettavuus ja käytettävyys ovat paljon parempia kuin venäläisten vaunujen. Se liikkuu paremmin maastossa.

Karin mukaan ukrainalaiset ottavat tarkasti huomioon sen tosiasian, että venäläisillä panssarintorjuntaohjuksilla kyetään tuhoamaan Leopardeja. Sekään ei ole ihmease ja sen hyödyntäminen taistelussa vaatii usean asejärjestelmän yhteistyötä.

– Tänä aamuna tuli hyvä tieto, että Yhdysvallat antaa Ukrainalle taktisia ohjuksia, jotka ulottuvat 150 kilometriin, Kari sanoo ja painottaa niiden olevan tärkeitä aseita nimenomaan yhteistoiminnassa Leopardien kanssa.

– Nämä uudet ohjukset iskevät 150 kilometriin, ja niiden osumatarkkuuden halkaisija on metri. Eli se osuu sinne minne pitääkin. Saadaan se vaikutus, mikä halutaan.

Tuon vaikutuksen takaraja on lähes tuplasti kauempana kuin ohjusten, joita Yhdysvallat antoi viime kesänä Ukrainalle Himars-raketinheitinjärjestelmien mukana.

Ne ylsivät 80 kilometriin. Se riitti vaikuttamaan vahvasti siihen, että Ukraina sai lamautettua Venäjän tykistöylivoimaa ja pysäytettyä Venäjän hyökkäykset.

Uusien tykistöohjusten 150 metrin toimintasäteellä Ukraina saa tulen alle Krimin niemimaan pohjoisimman kolmanneksen.

– Pystytään tuhoamaan johtamispaikkoja ja vaikuttamaan logistiikkaan, Kari sanoo.

Pidemmän kantaman ohjus on hänen mukaansa tärkeä ase Ukrainalle sekä torjuttaessa Venäjän hyökkäystä että tuettaessa omaa hyökkäystä.

–Mutta mikään asejärjestelmä ei ole ”game changer”. Ehkä Patriotia voidaan pitää sellaisena, koska niillä saadaan Kiovan pääkaupunki suojattua terroripommituksilta.

Toinen potentiaalinen sodan painopisteen muuttaja on lännen hävittäjäase. Tällä viikolla Puola ja Hollanti ovat puhuneet jo vakavissaan F-16-hävittäjien luovuttamisesta Ukrainalle.

Yhdysvaltain suunnalta tuli hävittäjille vielä punaista valoa, samoin Britanniasta. Ranskalta keltaista.

Ovatko F-16-hävittäjät ukrainalaista toiveajattelua, vai pian jo realismia?

– Tällä hetkellä ne ovat varmaan sitä, mitä Leopardit olivat aikaisemmin, Kari arvelee.

– Niistä puhutaan, mutta kukaan ei oikein uskalla kääntää sitä viimeistä korttia. Mutta jokuhan kääntää sen jossain vaiheessa, ihan niin kuin Leopardeissakin.

– Meidän pitää nyt vaan lisätä painetta siihen, että Ukrainan pitää saada hävittäjiä.

– Tarkoitus on se, että niillä voidaan kiistää venäläisten ilmaherruus ajallisesti ja paikallisesti.

Kari tähdentää, että hävittäjät lisäävät myös tiedustelukykyä ja niiden asejärjestelmillä pystytään vaikuttamaan syvyyteen, kuten 150 kilometriin yltävillä tykistöohjuksilla.

Kuinka vakava punaisen viivan ylitys hävittäjäapu olisi Venäjän kannalta?

– Uskon, että Lavrov olisi tosi vihainen. Putin olisi tosi vihainen. Peshkov olisi tosi vihainen, ja he uhoaisivat.

– Ja sitten he sanoisivat, että seuraava punainen viiva on muuten tämä ja tämä. Venäläiset ovat vihaisia, mutta sillä ei ole mitään merkitystä.

– Lännen ei kannata pelätä koskaan Venäjän reaktiota. Päinvastoin, nyt meidän pitää tukea Ukrainaa niin paljon kuin vain voidaan.

Alla olevalla videolla Martti J. Karin Ukraina-studio kokonaisuudessaan.