Opetusministeriö ja opetushallitus ovat ongelmasta tietoisia, mutta mitään varsinaisia ratkaisumalleja ei kummallakaan ole tähän hätään tarjota.
Matematiikan painoarvo on nykyään suuri mihin tahansa yliopistokoulutukseen pyrittäessä. Matematiikan osaaminen on kuitenkin romahtanut, ja suuri osa oppilaista tipahtaa kärryiltä jo alakoulussa.
Matematiikan osaamisen lasku alkoi suomalaisessa koulujärjestelmässä kymmenisen vuotta sitten.
Vain vähän aiemmin oli otettu käyttöön inkluusio eli mahdollisimman moni erityislapsi alettiin sijoittaa tavalliseen luokkaan. Tarvittavat resurssit eivät kuitenkaan kuuluneet pakettiin vaan jäivät kuntien hoidettaviksi.
Vuoden 2020 matematiikan opettajaksi valittu oululainen Kastellin lukion vs. apulaisrehtori Piia Haapsaari kertoo, että aiemmin peruskoulussa työskennellessään hän havaitsi, että inkluusiolta puuttuvat resurssit täysin, ja se on tuonut myös työrauhaongelmia.
– En tiedä, onko sitä päästy missään kokeilemaan siinä määrin, mikä siinä se idea on, koska ei ole riittävästi aikuisia eikä resursseja sen toteuttamiseen, sanoo Haapsaari.
Ongelmaan on kiinnitetty huomiota myös Opettajien ammattijärjestö OAJ:n piirissä (siirryt toiseen palveluun).
Järjestön tekemässä kyselyssä viisi kuudesosaa haastatelluista peruskoulun luokanopettajista, aineopettajista ja rehtoreista katsoo, ettei inkluusio ole mahdollista oman koulun nykyisillä resursseilla.
Yhdeksän kymmenestä kyselyyn vastanneesta opettajasta kannatti inkluusiota, jossa oppilas saa oikea-aikaisesti tukea, resurssit ovat riittävät ja käytössä erityisluokat.
Käytännössä näiden toteutuminen on todella harvinaista.
Ongelma tiedetään mutta ei ratkaisua
Opetusministeriö ja opetushallitus ovat ongelmasta tietoisia, mutta mitään varsinaisia ratkaisumalleja ei kummallakaan ole tähän hätään tarjota.
Opetusministeriön varhaiskasvatuksen, perusopetuksen ja vapaan sivistystyön osaston ylijohtaja Eeva-Riitta Pirhonen kertoo, että opetusministeriön johdolla ollaan parhaillaan laatimassa luonnontieteiden ja matematiikan (LUMA) strategian toimeenpano-ohjelmaa.
– Huoli on sekä osaamistulosten heikkenemisestä että matematiikan osaajien määrästä opetussektorilla, sanoo Pirhonen sähköpostilla antamassaan vastauksessa.
Pirhonen toteaa, että on selvää, ettei inkluusio periaatteena toimi tarkoituksenmukaisesti, jos sen toteuttaminen ei ole riittävästi resursoitu.
Vain erillisten valtionavustusten osalta ministeriö voi hänen mukaansa auttaa inkluusion edellyttämässä rahoituksessa. Pääosin opetuksen järjestäminen tapahtuu valtionosuuksilla ja kunnan omalla rahoitusosuudella.
Opetushallituksessa matematiikan oppiaineasioista vastaava opetusneuvos Leo Pahkin muotoilee sähköpostivastauksessaan asian vielä suorempaan.
– Inkluusio toimii toki, jos siihen resursoidaan riittävästi. Joskus ei edes rahan puute ole ainoa syy inkluusion epäonnistumiseen, vaan syynä voi olla pula erityisopettajista, kirjoittaa Pahkin.
Yle kertoi lokakuussa, että koulu ei pysty ratkaisemaan yksin matematiikan opetuksen ongelmia. Jutun kommentointiosiossa matematiikan osaamisen romahtamisen keskeisimmiksi syiksi nousivat niin ikään heikosti resurssoidun inkluusion aiheuttamat ongelmat kuten rauhattomuus, liian suuret ryhmäkoot, liukuhihnamainen opetustahti, tasoryhmien ja tasokurssien puuttuminen.
Ongelmana nähtiin myös kännyköiden mieltäminen osaksi omaa ajattelua, minkä vuoksi matematiikan kannalta keskeisiä asioita, kuten kertotaulua, ei enää opita. Lisäksi koulutuksen suunnittelijoiden arveltiin vieraantuneen opetustyön todellisuudesta.
Myös Haapsaari pohti sitä, että jos tavoitteet ovat irti käytännöstä, niitä ei useinkaan voi toteuttaa laadukkaasti.
Haapsaaren mielestä inkluusion ajatus ja arvopohja ovat hyviä. Häntä kuitenkin hämmentää, miksi inkluusiota pidetään yllä, kun raha, eikä aina edes erityisopettajien määrä, riitä sen toteuttamiseen.
Matematiikan opiskelu vaatii keskittymisrauhaa ja paljon opettajien ohjausta. Eläkkeellä olevan matematiikan yliopistolehtori Alli Huovisen mukaan matematiikan osaamisen alasajo alkoi 1980-luvulla, jolloin tasokurssit poistettiin ja laskinten käyttö yleistyi kouluissa.
– Se näkyi yliopistossa opintonsa aloittaneiden matematiikan taidoissa. Niinpä ainakin Oulun yliopistossa kehitettiin laskimettomia kursseja ja ensimmäisellä kurssilla kerrattiin ja täydennettiin koulussa opetettua matematiikkaa, kertoo Haapsaarenkin opettajana aikanaan toiminut Huovinen.
Matikkatätinä tunnetun Huovisen mielestä tasokurssit olisi syytä ottaa uudelleen käyttöön.
Osaamiserot ovat valtavia
Peruskoulun aloittaessa lasten osaamisero matematiikassa on kolme vuotta ja peruskoulun päättyessä seitsemän vuotta. Monella peruskoulun päättötodistuksen saavalla matemaattiset taidot ovat kakkosluokkalaisen tasolla. Siinä on haastetta paitsi koulujärjestelmälle, myös opettajalle.
– Minun mielestäni se ero on hirveä. Kuvittelepa, mitä on olla opettajana siellä erojen keskellä. Aika monitoiminen saa olla ja monipuolista opetusta tarjota, että jokainen lapsi pystyisi etenemään omalla matikkapolullaan, sanoo Piia Haapsaari.
Haapsaari kaipaa opetusjärjestelmän kehittämisestä vastuussa olevilta tahoilta toimia tilanteen parantamiseksi. Oppimistulokset kun jatkavat laskuaan ja systeemissä selvästi joku mättää.
– Minua hätkähdyttää se, että moni kollega sekä peruskoulussa että lukiossa suunnittelee alan vaihtoa, sanoo Haapsaari.
Hänen lääkkeensä tilanteen korjaamiseksi on resurssien lisääminen vastaamaan valtion asettamaa inkluusion ja oppivelvollisuuden pidennyksen edellyttämää vaatimustasoa.
– Tarvitaan panostusta erityisopetukseen ja opinto-ohjaukseen. Tarvitaan lisää aikuisia. Oppivelvollisuuden pidennys haastaa myös lukion henkilöstön, sanoo Haapsaari.
Opettajien mielestä ratkaisun avaimet matematiikan opetuksen ongelmiin löytyisivät oppilaiden tasoerojen huomioon ottamisesta, työrauhasta ja inkluusion asianmukaisesta resurssoinnista.
Ylijohtaja Eeva-Riitta Pirhonen lähtisi hakemaan ratkaisua matematiikan osaamispohjan vahvistamisesta varhaiskasvatuksessa, kotona ja tukiopetuksessa.
Uudistuksista sinänsä ei ole koulussa ollut viime vuosina puutetta. Matematiikan osaamisen ongelmia ne eivät kuitenkaan ole poistaneet, pikemminkin päinvastoin.
– Nyt on syytä painaa jarrua muutosten kanssa. Varsinkin lukiokoulutuksessa on tullut muutaman vuoden sisään ihan hirvittävä määrä muutoksia nopealla tempolla. Henkilöstö ei meinaa pysyä matkassa. Ja se vie muutamia vuosia ennen kuin ne saadaan tänne käytännön tasolle istutettua, sanoo Haapsaari.
Hän haluaisi nähdä matematiikan opetuksessa nykyistä enemmän yhteistyötä paitsi korkeakoulujen ja opettajankoulutuslaitosten, myös yritysten kanssa.
– Lapsille ja nuorille auttaa se, että he näkevät, missä näitä taitoja tarvitaan. Se on konkreettista ja sitä kautta voi herätä ajattelemaan, että tuolla minäkin voisin olla töissä. Siitä voisi aueta motiivi matematiikan opiskeluun, sanoo Haapsaari.
Osaamisen romahdus on tiedossa
Opetusministeriössä ja opetushallituksessa matematiikan oppimistulosten lasku koko 2010-luvun ajan on hyvin tiedossa.
Ylijohtaja Pirhosen mukaan osaamisen laskun taustalla ei ole tutkijoiden mukaan selkeästi tunnistettavia syitä. Osaaminen on heikentynyt sekä hyvillä että heikoilla oppilailla.
– Erityisesti heikomman osaamisen oppilaiden osuus on kasvanut ja tässä ryhmässä sosioekonomisesti heikommista taustoista tulevat ovat yliedustettuina, sanoo Pirhonen.
Opetusneuvos Pahkinin mukaan tulokset ovat matematiikan tavoin laskeneet kaikissa muissakin mitatuissa oppiaineissa.
Viime vuosina lisääntyneet työrauhan kannalta ongelmalliset mutta muodikkaat akvaarioluokat ja liian suuriksi koetut ryhmäkoot ovat Pirhosen mukaan opetuksen järjestäjän eli kuntien vastuulla.
Matematiikan opettajat kaipaisivat koulujärjestelmältä nykyistä yksilöidympää ja oppilaan kehitystä paremmin tukevaa opetusta.
Pirhonen vastaa tähän, että oppilaan yksilöidympi huomioiminen edellyttää osaamista ja resursseja.
Pahkinin mielestä koulujärjestelmän muuttamiselle pitäisi olla painavat perusteet ja nykyinenkin järjestelmä mahdollistaa monenlaisia tapoja yksilöidä oppilaan opetusta.
– Perusopetuksen voi suorittaa myös vuosiluokkiin sitomattomasti ja vuosiluokkia voi myös ohittaa. Luokalle jättäminen ei ole poissuljettu vaihtoehto, jos se on lapsen oppimisen ja kehityksen kannalta paras vaihtoehto, sanoo Pahkin.
Pirhosen mukaan joidenkin mielestä koulussa tarjottavalla oppimisella ei ole enää nuorten maailmassa samanlaista merkitystä ja arvostusta kuin aiemmin.
– Koulu kilpailee nuorten ajasta monen muun toiminnon kanssa, sanoo Pirhonen.
Tämä on Pirhosen mukaan paradoksaalista, koska muodollinen koulutus ja tutkinnot ovat kuitenkin vaatimuksena yhä useampaan ammattiin.
Wilma ja oppikirjalisenssit ovat aikasyöppöjä
Myös kodin ja koulun yhteydenpitoväline Wilmaan kuluvaa työaikaa Piia Haapsaari kritisoi ja miettii kumpi on tärkeämpää, lapsen oppiminen vai yhteydenpito vanhempiin?
Hän kokee itsekin kolmen lapsen huoltajana toisinaan, että viestien tulva Wilman kautta on runsas, eikä sitä mitenkään ehtisi lukea päivittäin ilman puolison kanssa tehtyä työnjakoa.
– Vaikka Wilmaan kirjoitettaisiin joka päivä joka tunnilta pitkät sepustukset, mutta lapsi ei opi mitään uutta, niin kirjoitukset ovat silloin oppimisen näkökulmasta turhia ja turhaa aikaa syöviä, sanoo Haapsaari.
Opetusministeriön näkemystä siitä, että opettajilla on pedagoginen vapaus päättää käyttämästään opetusmenetelmästä ja usein myös oppimateriaaleista, hän kritisoi voimakkaasti.
– Teoriassa vapaus on, mutta käytännössä tilat, opetusryhmien suuri koko ja ainakin lukiokoulutuksessa koulutuksen opetussisällön suuri määrä rajoittavat vahvasti tätä vapautta, sanoo Haapsaari.
Hänen mukaansa käytännössä opettajan ainoa vaihtoehto on digimateriaali, koska esimerkiksi 900 opiskelijan lukiossa ei mitenkään voi säilöä tarvittavaa määrää paperikirjoja.
Niin suuria tiloja ei ole. Kirjojen jakaminen ja kerääminen periodin alussa ja lopussa veisi lisäksi kaksi oppituntia isoissa ryhmissä jo ennestään tiukkatahtisesta lukio-opetuksesta. Käytännön pakosta on menty digiin.
– Ei tällaiseen aikasyöppöön ole mahdollisuutta, kun koko ajan taistellaan oppitunneista, ettei niitä kuluisi muualle, kun asioita ei ehdi kunnolla opettaa edes nyt, sanoo Haapsaari.
Lisenssien toimimattomuudesta on Haapsaaren mukaan kustannusyhtiöiden kanssa säädetty jo kaksi syksyä.
Vieläkään ne eivät toimi kunnolla. Kaikkien tunnuksien, salasanojen yms. luomiseen eri kustannusyhtiöille menee myös opettajilla ja opiskelijoilla aikaa.
– Pitkää miinusta sille, että se ei pelitä vieläkään. Tämän vuoden syyslomalla yksikin opiskelija lähetti viestiä, että hänellä on koe tulossa ja ei näy kirjaa, josta harjoitella, sanoo Haapsaari.
Ongelmat lisenssien kanssa kuormittavat valtavasti koulusihteereitä, koulun hallintoa, opettajia ja opiskelijoita.
– Mielenkiintoista olisi saada tutkimustuloksia, mitä digikirjojen käyttäminen ja pahimmillaan kahdeksan tuntia koulutyössä tietokoneella istuminen aiheuttavat opiskelijoille, sanoo Haapsaari.
Pahkin sanoo, että tukiopetusta tulisi käyttää oppimisen aukkojen korjaamiseen. Opetussuunnitelmassa korostetaan myös tulevien oppimisen ongelmien ennakointia oppilaan tausta tuntien.
Tukiopetus on Haapsaarenkin mielestä hyvä asia. Hän kertoo kuitenkin opettajien olevan kauttaaltaan niin väsyneitä, että he kokevat tukiopetuksen pidon päivän päälle lisäkuormituksena.
– Matemaattisissa aineissa on pula sijaisista jopa kaupungeissa eli sijaisten pitämät tukiopetuksetkin ovat kortilla tällä hetkellä. Apuun tarvittaisiin opettajaopiskelijoita ja sekin edellyttää aikaa vaativaa koordinointia, sanoo Haapsaari.
Enemmän aiheesta:
Viro otti mallia Suomen kouluista, ja oppilaat menestyvät nyt paremmin
Suomalainen nuori laskee kaksi arvosanaa huonommin kuin 20 vuotta sitten
Millä keinoilla matematiikan opetus saataisiin turvattua nykyistä paremmin? Voit keskustella aiheesta 27. marraskuuta klo 23 saakka.