logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo
star Bookmark: Tag Tag Tag Tag Tag
Finland

Meissä on sittenkin paljon hyvää: valvontanauhat ja maitolaatikko kertovat, että välitämme tuntemattomista enemmän kuin uskoimme

Lähtisitkö taltuttamaan pelkällä maito­laatikolla tai tuolilla miestä, joka juoksee kadulla veitsen kanssa?

Australian Sydneyssä rekrytointi­konsultti Luke O’Shaughnessy lähti. Hän ja joukko muita miehiä vaaransivat tällä viikolla henkensä jahdatessaan hyökkääjää, joka oli jo puukottanut yhden naisen hengiltä ja haavoittanut toista.



O’Shaughnessy piteli miehen päätä alhaalla maitolaatikon avulla, kun virkavaltaa odotettiin paikalle. Toinen mies piteli hänen kehoaan tuolilla.

Miehet ovat saaneet Australiassa ansaitusti sankarin maineen.



Aina välillä kuulee vähemmän sankarillisia tarinoita. Sivustakatsojat ovat kuvanneet kännykällä väkivaltaista hyökkäystä mutta eivät ole menneet apuun. Auto on suistunut tieltä, mutta kukaan ei ole pysähtynyt. Ihmistä on piesty kadulla, eikä kukaan ole mennyt väliin.

Vuosikymmenten ajan tutkijat ovatkin olleet siinä käsityksessä, että ihmisten taipumus tarjota apuaan on sitä epätodennäköisempää, mitä suurempi joukko sivullisia on paikalla. Ilmiötä on kutsuttu ”sivustakatsojaefektiksi”. Kun paikalla on muita ihmisiä, kaikki ajattelevat, että joku toinen kyllä auttaa.

Ilmiötä ryhdyttiin tutkimaan amerikkalaisen Kitty Genovesen murhan jälkeen 1964. 28-vuotias Genovese raiskattiin, ryöstettiin ja murhattiin raa’asti kotinsa edustalla. The New York Timesin julkaiseman artikkelin mukaan 38 naapuria kuuli tai näki murhan, mutta kukaan ei hälyttänyt apua.



Myöhemmin kävi ilmi, että artikkelin tiedot eivät pitäneet paikkaansa.

Uusi American Psychologist -lehdessä julkaistu kansainvälinen tutkimus puolestaan osoittaa, että koko käsitys sivustakatsojaefektistä on virheellinen. Sen mukaan on enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että sivulliset rientävät apuun hätätilanteissa. Mitä enemmän ihmisiä on paikalla, sitä todennäköisemmin heistä joku tarjoaa apua.

Kansainvälinen tutkijaryhmä kävi läpi 219 valvontakameranauhaa tosielämän hätä- ja konfliktitilanteista julkisilla paikoilla. Nauhat olivat peräisin Britanniasta, Hollannista ja Etelä-Afrikasta.



Yhdeksässä tapauksessa kymmenestä ainakin yksi sivullinen puuttui tilanteeseen. Useimmissa tapauksissa avun tarjoajia oli useita. Apua tarjottiin myös vaarallisissa tilanteissa.

Erityisen paljon tutkijoita itseään yllätti se, että taipumus auttaa oli samankaltaista kaikissa kolmessa maassa. Auttamisen halu ei siis näytä olevan kulttuuri- tai ympäristösidonnaista.



Kyseessä on tiettävästi ensimmäinen kerta, kun tutkijat ovat näin laajasti kartoittaneet sivullisten käyttäytymistä tosielämän vaaratilanteissa.

Valvontakameroiden välittämä viesti lisää turvallisuuden tunnetta: jos itselle tai läheisille sattuu jotain ikävää, O’Shaughnessyn kaltaiset tavalliset sankarit rientävät todennäköisesti apuun.

Sivullisissa on sittenkin enemmän hyvää kuin aiemmin uskoimme.

Kirjoittaja on ulkomaantoimituksen esimies.


All rights and copyright belongs to author:
Themes
ICO