Finland
This article was added by the user Anna. TheWorldNews is not responsible for the content of the platform.

Mika Aaltolan kolumni: Helsingin henkeä tarvitaan epäluottamuksen Euroopassa

Helsingin henki on aktiivista diplomaattista työtä, joka kohdistuu dialogiin, vakauttamiseen ja negatiivisen energian patoamiseen, muistuttaa Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola.

Sanassa ’Helsinki’ on vahvoja vivahteita. Yksi keskeinen merkitys on kansainvälispoliittinen. Se kehollistaa pitkää neuvotteluiden sarjaa, joka kulminoitui vuoden 1975 huippukokoukseen. Sana ilmentää momentumia, eli liike-energiaa, joka on sisällöltään positiivinen ja ristiriitoja liennyttävä.

Samalla Eurooppaan vakiinnutettiin periaatteita kylmän sodan jännitteiden hallitsemiseksi. Neuvostoliiton romahduksen ja Berliinin muurin kaatumisen jälkeen Helsingin henki kiteytyi instituutioiksi, kuten 57 jäsenmaan Euroopan turvallisuus- ja yhteystyöjärjestöksi (ETYJ). Järjestöllä on oma tärkeä tehtäväkenttänsä, menettelysääntönsä ja mekanisminsa. Käsiteltäviä turvallisuuskysymyksiä ovat esimerkiksi poliittis-sotilaalliset sekä ihmisoikeuskysymykset.

Sodat ja jännitteet ovat palanneet vanhalle mantereelle. Keskeinen kysymys on muutokset vallitsevissa olosuhteissa. Onko vallan kokonaisjakauma muuttunut Euroopassa siinä määrin, että vakiintuneet menettelytavat ja sopimukset eivät enää päde? Esimerkiksi Venäjä ei ole ollut vuosiin tyytyväinen sille annettuun rooliin. Sen vaateet etujensa tunnustamiseksi erityisesti lähi-alueillaan on selkeät ja niitä tuetaan aseellisella voimalla sekä esimerkiksi energiapolitiikalla. Venäjä on yhä haluttomampi pitämään allekirjoituksiaan kylmän sodan jälkeistä olotilaa vakiinnuttaneissa sopimusteksteissä.

Juonikkuus ja yhteisymmärrys eivät siis ole toisiaan täysin poissulkevia.

Suomelle vakiintuneet olosuhteet instituutioineen ovat uurastamisen arvoisia. Eikä sen intressissä ole vapauttaa keskeisiä jo sovittuja periaatteita uudelleen neuvoteltaviksi. Tietenkin ETYJ:ssä on tehostamisen varaa, mutta toimintatapojen järkeistäminen ei saa koskea esimerkiksi etupiirien sallimista Eurooppaan.

Helsingin perinnöstä, kuten instituutioista, osittain irrallinen kysymys on Helsingin alkuperäinen henki. Tämä henki viittaa positiivisen momentumin aikaansaamiseen ja rakentavaan vuoropuheluun. Liike-energia ei kuitenkaan synny sormia napsauttamalla. Se vaatii ymmärrystä joistakin jaetuista intresseistä, joiden ympärillä suuret ja pienemmät vallat voivat keskustella ilman erimielisyyksien kaiken riitaistavaa vaikutusta.

Liike-energiaa on mahdollista hakea esimerkiksi yhteisistä haasteista. Ilmastonmuutos, poikkirajallisen talouden muodot, terveysuhat ja uusien teknologioiden haasteet tarjoavat aihioita yhteisten näkemyksien löytämiseksi, vaikka niihinkin helposti läikkyy suurvalta-asemiin liittyviä intressiristiriitoja.

Euroopassa on nyt luonteenomaista juonikkuus ja luottamuksen puute. On hyvä huomata, ettei alkuperäinen Helsingin henkikään ollut vailla kierrepalloja ja oman edun tavoittelua. Neuvostoliitto tavoitteli sisäisiin asioihin puuttumattomuutta ja halusi vakiinnuttaa omat asemansa Euroopassa. Moskovassa Helsinki nähtiin onnistumisena. Lännessä ihmisoikeuksien vakiinnuttaminen nähtiin voittona. Kummatkin pääosapuolet näkivät lopputuloksen itseään hyödyttävänä. Kyse ei ollut ainoastaan yhteismielisyyden löytämisestä, vaan halusta saada yhteiselle agendalle omaa intressiä ajavia välisaavutuksia ja jopa Troijan hevosia.

Juonikkuus ja yhteisymmärrys eivät siis ole toisiaan täysin poissulkevia. Keskeistä on löytää aihiota, jotka asettaa toiminnalle raamit ja valjastaa yhteentörmäyksiä rakentavampiin puitteisiin. Suomen kansallisen turvallisuuden keskeisiä piirteitä on huolehtia vallitsevasta kansainvälispoliittisesta ilmapiiristä, tukea mahdollisemman rakentavaa liike-energiaa. Tästä on kyse, kun puhutaan Helsingin hengestä. Se on aktiivista diplomaattista työtä, joka kohdistuu dialogiin, vakauttamiseen ja negatiivisen energian patoamiseen.