logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo
star Bookmark: Tag Tag Tag Tag Tag
Finland

Monet Agatha Christien klassikkojen vanhoista suomennoksista ovat täynnä kömpelöä kieltä, nyt suomalaisten suosikkikirjailijaa käännetään uudelleen

Dekkarikuningatar Agatha Christien (1890–1976) suhde Suomeen on erityinen: meillä luetaan hänen kirjojaan enemmän kuin muissa Pohjoismaissa – tai jopa missään päin maailmaa. 2000-luvullakin niitä on myyty eri formaateissa yli 370 000 kappaletta.

”Kirjoja myydään tosiaan Suomessa enemmän kuin muualla Pohjolassa”, vahvistaa agentti Christina McPhail sähköpostitse teosten oikeuksia hallinnoivasta Agatha Christie Limited -yhtiöstä.



”En uskalla sanoa, oletteko koko maailman kärjessä, sillä myös esimerkiksi Tšekissä luetaan Christietä todella paljon. Mutta väkilukuun suhteutettuna myyntimäärät ovat todella merkittäviä.”

Tämän kirjailija tiesi itsekin, kuten Helsingin Sanomille 1951 annetusta haastattelulausunnosta voi päätellä:

”Muuten, olen huomannut kirjojeni painoksista, että teillä Suomessa luetaan hyvin paljon. Varmaankin se johtuu siitä, että siellä on pitkät, pimeät talvet. Suomi oli muistaakseni ensimmäisiä, ellei peräti ensimmäinen kieli, jolle kirjojani käännettiin.”



Christie antoi haastattelun HS-reportteri Kari Suomalaiselle Lontoon-kodissaan, ja Suomalainen piirsi samalla muotokuvankin. Molemmat julkaistiin lehdessä 22.11.1951.

Jo tuolloin Christien suosio oli meillä vankka. Hän oli julkaissut esikoisteoksensa 1920, ja jo samalla vuosikymmenellä saatiin suomeksi kuudes romaani Odottamaton ratkaisu (myöhemmin Roger ­Ackroydin murha).



1950-luvun alussa käännöksiä oli pitkälti toistakymmentä. Nykyään runsaasta sadasta romaanista on suomeksi luettavina suurin osa, myös salanimellä Mary Westmacott kirjoitetut.

Etenkin kirjasarjat, joissa salapoliisina on belgialainen Hercule Poirot tai perienglantilainen neiti Marple, keräävät jatkuvasti uusia lukijoita, myös siksi, että niitä dramatisoidaan ahkerasti elokuviksi ja tv-sarjoiksi.

Esimerkiksi Yle esittää tänäkin kesänä tusinan Poirot-elokuvia 2000-luvun alusta, pääosassa David Suchet. Helsinkiläisen Ryhmäteatterin perinteinen Suomenlinnan kesänäytelmäkin on sovitus Idän pikajunan arvoituksesta. Poirotin roolissa nähdään Kristo Salminen, ja ohjaus on Juha Kukkosen.

”Kirjoissa ei ole kuvailua tai muuta turhaa.”

Uusille sukupolville Agatha Christien kirjoja tietysti on käännettävä uudelleen.



”Vanhat ovat vanhentunutta suomea, eivätkä tee oikeutta alkutekstille, jonka englanti ei, outoa kyllä, ole vanhentunut lainkaan”, perustelee suomentaja Jaakko Kankaanpää.

Hän on viime vuosina kääntänyt uudelleen Idän pikajunan arvoituksen (1934), Roger Ackroydin murhan (1926), Lentävän kuoleman (1935) ja romaanin Eikä yksikään pelastunut (1939).

Vanhempia suomennoksia teoksista oli 1920-luvulta 1960-luvulle.

”Toisista huomasi, ettei kääntäjä ollut osannut englantia kunnolla, toisista taas, että lähdekielenä oli ollut ruotsi”, Kankaanpää kertoo.

Näin suukosta poskelle tuli käännöksessä nipistys ja ginistä kömpelösti katajanmarjaviinaa.

Dekkareissa Kankaanpäätä viehättää se, miten Christie käyttää etenkin puhekielen eri rekistereitä.

”On brittiläisen yhteiskunnan eri tasojen puhetta ja myös eri kulttuureista tulevien ihmisten erilaisia englanteja. Hercule Poirot’kaan ei belgialaisena osaa sitä kovin hyvin vaan puhuu ikään kuin ranskaa englanninkielisin sanoin.”

Poirot ei liioin aina tunne brittisanontoja vaan sotkee niitä keskenään, mistä on kääntäjälle lisää haastetta.

Lentävän kuoleman nimettömäksi jäänyt kääntäjä on 1937 jättänyt esimerkiksi kokonaan suomentamatta kohdan, jossa Poirot lupaa apua kiristäjää vastaan ja sotkeutuu brittisananlaskuihin, joissa on vuohia ja aaseja.

Kankaanpää otti pohjaksi meikäläiset sananlaskut ja käänsi kohdan näin:

Lupaan teille kunniani kautta, että ette enää näe häntä tai kuule hänestä. Minä osaan panna hänelle – panna – kuinka se sanonta kuulukaan – taikinan – ei, jauhot – jauhot käteen.

Muutenkin Kankaanpää pitää Christietä todella hauskana kirjailijana. Teokset vilisevät eksentrisiä sivuhenkilöitä ja lakonista pilkkaa brittiläistä yläluokkaa kohtaan.

Oma lukunsa on Christien maineikkain arvoitusromaani ja sen käännöskoukerot.

Alkuperäinen nimi Kymmenen pientä neekeripoikaa oli jo ilmestymisvuonna 1939 liikaa yhdysvaltalaisille, ja myös Suomessa kirja sai Helka Varhon käännöksessä 1940 nimen Eikä yksikään pelastunut.

Vuonna 1968 WSOY valitsi uuteen painokseen brittinimen. Myöhemmin palattiin taas neutraaliin nimeen, mutta tekstin käännös jäi entiselleen. 2010-luvulla koko alkuperäinen käsikirjoitus muokattiin uuteen uskoon, ja Jaakko Kankaanpään uusi suomennos ilmestyi tämän vuoden alussa.

”Se on Christien oikeudenhaltijan auktorisoidun tekstin mukaan tehty. Tapahtumapaikka on Sotilassaari, lorussa kerrotaan sotilaspojista ja salaperäisesti katoavat pienoispatsaat ovat sotilaita niin ikään.”

Romaani Eikä yksikään pelastunut valittiin 2015 tekijänsä parhaaksi. Kankaanpää ei lainkaan ihmettele sen tai muidenkaan Christien romaanien suosiota.

Yksi syy on hänen mukaansa vahva dialogisuus, joka tekee kirjoista helppoja lukea. Toinen on tietysti se, miten huippuunsa leppeän arvoitusdekkarin lajityyppi on niissä viritetty.

”Christie huijaa lukijaa taitavasti: kaikki ainekset arvoituksen ratkaisuun ovat koko ajan esillä, kenen tahansa nähtävissä. Kirjoissa ei ole kuvailua tai muuta turhaa. Ekonomisuuden ja yllättävyyden yhdistelmä tekee lukukokemuksesta todella palkitsevan.”

Sen, miten tämä tehdään, HS:n Kari Suomalainen kuuli kirjailijalta itseltään 1951:

”Ei, en ole tutkinut kriminaalipsykologiaa. Rakentelen juonen päässäni ja sitten kirjoitan, siinä kaikki.”

Eikä yksikään pelastunut -romaania Christie kertoi miettineensä etukäteen neljä vuotta. ”Kaiken on oltava valmiiksi suunniteltuna pikkuseikkoja myöten. Sitä ennen ei kannata ryhtyä työhön.”

All rights and copyright belongs to author:
Themes
ICO