Mummo taikoi nuorelle suomalaiskaverille ruokaa joka viikonloppu – tällainen on NHL:ää dominoivien Tkachukien perhe

Matthew ja Braeden ”Brady” Tkachuk ovat ottaneet NHL:n haltuun samalla tyylillä kuin isänsä aikoinaan. Suomalaiset joukkuekaverit ja vastustajat kertovat vihatusta ja rakastetusta kolmikosta, joka ei jätä ketään kylmäksi.

Näky oli poikkeuksellinen. Kilpailevan joukkueen, Ottawa Senatorsin, kapteeni juhlimassa pudotuspeliotteluiden katsomossa Calgary Flamesin osumia.

Brady Tkachukin viime kevään show jakoi vahvasti mielipiteitä – kuten hän ja veljensä Matthew Tkachuk ylipäätään tekevät. He ovat kovaa pelaavia hyökkääjiä ja ärsyttäjiä, jotka pyrkivät vastustajan ihon alle. Hahmoja, joita omat rakastavat ja vastustajat inhoavat.

Brady Tkachuk otti Matthew Tkachukin edustaman joukkueen pudotuspeliotteista ilon irti isänsä, entisen NHL-tähden Keith Tkachukin ja muun perheen kanssa. Kalja kädessä pelejä seurannut 22-vuotias laitahyökkääjä sai lopulta tempauksistaan jopa yhteistyösopimuksen olutjätti Budweiserin kanssa.

– Kaksipiippuinen juttu ja vaikea aihe. Sinänsä diggaan. Tosi makeaa, miten koko perhe elää lajissa mukana ja että Brady oli mukana fiilistelemässä, vaikka omat pelit olivat ohi. Toisaalta ymmärrän, että Ottawan fanien näkökulmasta voi näyttää myrkylliseltä, kun oma kapteeni on liekittämässä Calgaryn yleisöä, entinen NHL-pakki Ossi Väänänen ruotii.

– Ymmärrän suuttumuksen, mutta katsoisin asiaa silti enemmän siitä näkökulmasta, että kyseessä on selvästi tiivis perheyhteisö.

”Väärien värien” liputtaminen katsomossa voi olla vanhan liiton näkemysten mukaan yksiselitteisen väärin. Voidaan toki myös kysyä, mitä väärää on vilpittömässä oman veljen puolesta iloitsemisessa ja lähimmäisten kanssa vietettävässä laatuajassa.

Freesiä, uutta ja poikkeuksellista joka tapauksessa.

Harvinaista on sekin, että NHL:n supertähden pojista tulee saman luokan pelaajia, jotka ovat vieläpä todellisia sielupelaajia. Kun isä on miljonääri ja perheellä leveä leipä, siinä voisi helposti mukavoitua.

Ymmärtääkseen, miksi pojat ovat sellaisia kuin ovat, on perehdyttävä ensin isään.

”

Katsoisin asiaa enemmän siitä näkökulmasta, että kyseessä on selvästi tiivis perheyhteisö.

Keith Tkachuk, 50, pelasi NHL:ssä 1201 runkosarjaottelua, teki 1 065 (538+527) pistettä ja keräsi messevät 2219 jäähyminuuttia. 89 pudotuspeliottelun saldo oli 28+28 ja 176 minuuttia. Uran kohokohtiin lukeutuvat World Cupin voitto 1996 ja olympiahopea 2002.

Järkälemäinen hyökkääjä oli liideri, joka tunsi oman arvonsa. Kovaa laukonut ja taklannut kukkoilija, joka ei ottanut taka-askeleita kaukalossa tai sen ulkopuolella.

– Hän halusi olla joukkueen ykkösjätkä. Teot kentällä kohtasivat puheet. Hän nautti myös niistä paineista, jotka rooli toi. Joukkueessa oli Jeremy Roenickin, Sean Burken ja Claude Lemieux’n kaltaisia isoja egoja. Siinä tuli luonnollisesti aina välillä törmäyksiä, Väänänen muistelee yhteisiä aikoja Phoenixissa.

– Se pitää nähdä positiivisesti. Kun kulttuuri on sellainen, että halutaan voittaa, kaikki ei aina ole kivaa. Ilman muuta siinä silloin räiskyy.

Yksi Suomen kaikkien aikojen NHL-pelaajista, Olli Jokinen, muistaa Tkachukin ”helvetin ilkeänä ja veemäisenä vastustajana”.

– Siihen aikaan joka jengistä löytyi muutama tuollainen voimahyökkääjä, joka pystyi muuttamaan pelin kulun tekemällä maalin, tappelemalla, taklaamalla tai jollain muulla suorituksella. Jos Tkachukin kaltainen kaveri sattui olemaan unessa, niin koutsi yleensä sanoi, että antakaa sen nukkua. Ei tökitä, anneta hanskaa vihellyksen jälkeen tai muutakaan, ettei hän syty pelaamaan.

Keith Tkachuk tutustui Phoenixin edeltäjän Winnipeg Jetsin riveissä pelatessaan Chantal Osteriin. He menivät vihille helmikuussa 1997. Pariskunnalle syntyi kolme lasta: pojat Matthew ja Brady sekä tytär Taryn, joka pelaa nyt maahockeyta ja jota on pidetty perheen lahjakkaimpana urheilijana.

Pojat syntyivät, kun isä pelasi Coyotesissa, mutta kasvoivat St. Louisissa, jonne Keith Tkachuk kaupattiin kesällä 2001. Matthew oli silloin neli- ja Brady kaksivuotias. Heillä tuskin on muistikuvia Arizonan lämmöstä, mutta Väänäsen mieleen tulee muisto pikku-Matthew’sta.

– Matthew pyöri siellä polvenkorkuisena muiden skidien keskellä. Isi-Tkachukin huulilla karehti hymy, kun poika tuuppasi jonkun toisen kumoon pienten koppipelien lomassa. Sellainen on siinä perheessä dna:ssa, Väänänen toteaa naurahtaen.

Keith Tkachuk tienasi Capfriendly-sivustolta löytyvän arvion mukaan NHL-urallaan 81 miljoonaa dollaria. Pojat syntyivät siis perheeseen, jossa ei ole ollut pätäkästä pulaa.

Toisen polven kiekkoilijat eivät ole harvinaisuuksia. Mutta kuten todettua, kovin yleisiä Tkachukien kaltaiset manttelinperijät eivät lajissa ole.

Tästä huomauttaa myös Väänänen.

– On makea nähdä, että tuli kaksi tuollaista isän kanssa samasta muotista tehtyä jätkää, jotka ovat valmiita maksamaan hintaa. Elämä voisi olla heille todelle helppoa, mutta he eivät valinneet sitä tietä. He seuraavat intohimoaan, janoavat kunniaa ja menestystä.

”

He seuraavat intohimoaan, janoavat kunniaa ja menestystä.

– Rooli, jota kundit vetävät, ei ole välttämättä kaikista mukavin. Moni haluaisi vain tehdä maaleja, mutta he ovat valmiita tekemään joukkueen eteen mitä tahansa. Välillä menee yli ja välillä ei. Kun pelaa tuolla tavalla, tähtäin on selässä ja illat pitkiä. He ovat isin tapaan ottaneet haasteen avosylin vastaan.

Keith Tkachuk on kertonut Matthew Tkachukista, että esikoispoika tietää jääkiekosta, eri joukkueista ja niiden historioista ”kaiken” sekä ahmii pelejä yhä myös ruudulta.

– He ovat tällaisia hallilla koko ikänsä pyörineitä jätkiä, jotka eivät muuta tiedäkään kuin jääkiekon pelaamisen ja joukkueen jäsenenä touhuamisen, Olli Jokinen summaa.

Vastaavia esimerkkejä on Suomessakin lukuisia: Aleksander Barkov, Sebastian Aho, Anton Lundell ja kumppanit, jotka ovat eläneet ja hengittäneet jääkiekkoa koko elämänsä. Havainnoineet pukukoppielämää ja saaneet suorastaan automaationa tavanomaista syvemmän ymmärryksen pelistä ja kaikkeen siihen liittyvästä.

On kuitenkin tarvittu myös sisäistä paloa, kasvatusta ja vanhempien aikaa. Jokinen painottaa, että kotona on selvästi puhuttu oikeista asioista ja sanottu, mistä pelissä on kyse.

– Vanhemmilla, niin isällä kuin varmasti myös äidillä on ollut iso rooli, kun pojat ovat ruvenneet pelaamaan. On vaatinut sitoutumista kuskata poikia hallille.

Jokinen mainitsee, että kiekkoperheen on helppo elää St. Louisissa.

– Hallit ovat aika lyhyiden etäisyyksien päässä siitä, missä ihmiset siellä yleensä asuvat. Tällaisetkin jutut ovat tärkeitä siinä, millaiset mahdollisuudet on kasvaa huippupelaajaksi.

– Kotona on myös painotettu oikeita asioita. Pojat tietävät, mitä peli oikeasti on ja ovat jatkuvasti veitsenterällä. Kaukalossa ei olla hankkimassa kavereita.

Jokinen, joka tuntee Yhdysvaltain juniorikiekon kuin omat taskunsa, tietää ettei St. Louis ole mikään junnulätkän mekka, mutta nuorempien Tkachukien ikäluokka on saanut siitä huolimatta laatuvalmennusta.

– St. Louisissa oli ihan älyttömän hyvät juniorijoukkueet U16:ssa sekä pikkujunnuissa, entisiä NHL-pelaajia valmentamassa. Seudulta rupesi yhtäkkiä tulemaan 1990-luvun lopulla ja 2000-luvulla syntyneitä pelaajia ihan älyttömästi, kuten vaikkapa Arizonan Clayton Keller, Jokinen sanoo.

Isän esimerkin lisäksi pojat ovat päässeet seuraamaan läheltä esimerkiksi David Backesin uraa, sillä tämä asui Tkachukien luona tulokaskaudellaan. Sittemmin Keith ja Chantal Tkachukin hoivissa on ollut myös muun muassa Bluesin nykyinen kärkihyökkääjä Robert Thomas.

Nyt 24-vuotias Matthew ja 22-vuotias Brady sopeutuivat NHL:ään nopeasti. Tekivät maaleja, taklasivat ja tappelivat. Kuten isänsä.

– Monella pelaajalla on vaikeaa sopeutua siihen yleiseen häslinkiin NHL:ssä. Nämä pojat menivät ensimmäiselle harjoitusleirilleen kuin kotiinsa. Sinne, missä he ovat aina olleet. Välissä pelattiin vain juniorikiekkoa ja käytiin yliopistokaukalossa. Siinä on aikamoinen ero pelaajaan, joka menee kyseiseen ympäristöön ensi kertaa, Jokinen linjaa.

On osuvaa, että juuri Brady Tkachuk pelaa isänsä pelinumerolla 7. Hän on profiililtaan enemmän isänsä kaltainen vanhan liiton voimahyökkääjä. Isoveli Matthew’n, numero 19, pelissä näkyy hammassuojien jatkuvan suussa pyörittelyn lisäksi enemmän muitakin vaikutteita 2000-luvun suurimmasta jenkkipelaajasta Patrick Kanesta, joka on ollut lähes kaikkien nuorten amerikkalaispelaajien esikuva.

Columbus Blue Jacketsin suomalaistähti Patrik Laine tiivistää veljesten eron konstailemattomalla tyylillään, kun hän kuvailee Brady Tkachukia.

– Vähän samantyylinen pelaaja kuin veljensä, mutta kikkapankki on kyllä jäänyt vajaammaksi. Mitähän muuta sanoisin. Eiköhän se tuossa kiteydy, Laine virnistää.

Laine on Matthew Tkachukin kanssa samaa varausikäluokkaa. Laine varattiin kakkosena 2016, Tkachuk kuudentena. He olivat paljon samoissa promotilaisuuksissa ennen draftia.

– Mukavanoloinen kaveri siviilissä, mutta vastustajana niin ärsyttävä kuin vain voi olla. Koko ajan puhumassa ja yrittämässä ihon alle, Laine summaa.

– Hän tosin pystyy kyllä vastaamaan huutoonkin. On sellaisiakin kavereita, jotka aukovat vain päätään mutteivät tee mitään tai osaa pelata. Tkachuk osaa pelata ja vastaa myös huutoon.

Matthew Tkachuk muodosti Calgaryssa kenties koko liigan parhaan ketjun Johnny Gaudreaun ja Elias Lindholmin kanssa. Hän oli viime kaudella liigan pistepörssin kahdeksas.

Hänen roolinsa oli erittäin merkittävä, kun Albertan paikallistaisteluissa liekehti viime vuosina toden teolla. Etenkin Tkachukin ja Edmontonin Zack Kassianin vihanpito kaukalossa oli käsinkosketeltavaa. Matthew Tkachukin toinen arkkivihollinen NHL-kaukaloissa on ollut Los Angeles Kingsin tähtipakki Drew Doughty.

Liekkipaitojen nuori ärsyttäjä sai ajettua Doughtyn raivon partaalle taklauksillaan ja suunsoitollaan. Alkutahdit lyötiin Tkachukin tulokaskeväänä 2017, kun hän iski Doughtya kyynärpäällä naamaan. Kaksikon välillä on kipinöinyt siitä lähtien.

– Minulla ei ole mitään kunnioitusta häntä kohtaan. Kunnioitan kaikkia muita. En aio koskaan puhua hänelle jään ulkopuolella, Doughty ilmoitti Sportsnetille vuonna 2019.

Vaikka vastustajilla voi mennä huuruun, Matthew Tkachukista on vaikea saada pahaa sanaa omilta joukkuekavereilta.

Calgaryssa Tkachukin kanssa pelannut puolustaja Juuso Välimäki sanoo, että kyseessä on ”kaikin puolin hyvä jätkä”.

– Olemme suhteellisen samanikäisiä, ja varsinkin alussa Calgaryssa hän otti aina mukaan juttuihin ja kyseli kuulumisia. Harmittaa, että kaveri lähti toiseen osoitteeseen.

– Hän on maailmanluokan pelaaja, jonka aivot käyvät. Tosi monipuolinen jätkä. Löytyy se yleisön tuntema romuluisempi hämmentäjä, joka pelaa fyysisesti, mutta hän osaa myös pelata ja tehdä maaleja. Jos tekee sata pinnaa kauteen, se on aika kova juttu.

Ja kun velipoika on keväisin saapunut Ottawasta Calgaryyn katsomon puolelle, hänkin on jossain määrin tullut tutuksi.

– Jotenkin Bradykin on aina eksynyt joukkueen dinnereille. Kuten on isäkin jonkun kerran löytänyt tiensä sinne yksityisempiin tilaisuuksiin muiden pelaajien joukkoon, Välimäki hymähtää.

Jälleen asia, jota joku vaikkapa Ottawassa voisi pitää kyseenalaisena, mutta Välimäen mielestä se on vain ollut hauskaa.

– Mitä olen Bradyakin nähnyt, niin kyllähän ne velikultia ovat. Isänsä poikia. Iloisia, mukavia ja huumorintajuisia jätkiä.

– Koko perhe on mukava. Ensimmäisellä NHL-kaudellani, kun olimme St. Louisissa pelireissulla, Matthew kutsui meidät muutaman nuoremman jätkän kanssa kämpilleen syömään. Äiti oli tehnyt illallisen. Joku pullo viiniäkin siinä meni. Tosi mukavia ihmisiä.

Tarinat alleviivaavat veljesten tyyppiä. Niin samanlaisia ovat myös Kasper Kotkansalon kokemukset Tkachukeista.

Hänetkin Tkachuk, tässä tapauksessa Brady, otti tietyllä tapaa siipiensä suojaan, kun suomalaispakki tuli Pohjois-Amerikkaan ja Bostonin yliopistoon – samaan opinahjoon, jossa Keith Tkachuk aikoinaan pelasi ennen NHL-uraansa.

Kotkansalo pääsi tutustumaan myös Brady Tkachukin isovanhempiin, sillä hän kävi heidän luonaan syömässä sunnuntaisin vielä senkin jälkeen, kun Brady oli lähtenyt NHL:ään. Lautasella oli ”chicken cutletseja”, perunamuusia ja muuta kotiruokaa.

HIFK:ssa nykyään kiekkoilevaa pakkia huvittaa, kun hän muistelee syksyä 2017. Brady Tkachukin alku uusissa yliopistoympyröissä alkoi hitaasti ja hän teki avausmaalinsa vasta kauden 14. ottelussa – Kotkansalon syötöstä.

– Bradyn itseluottamus on jotain aika uskomatonta. Hän vain tiesi tulevansa hyväksi NHL-pelaajaksi. Välillä mietin, että mitä hittoa jätkä oikein leijuu, kun mäkin olen tehnyt enemmän maaleja, Kotkansalo toteaa.

Tietty nöyryys kuitenkin pysyi, vaikka hyvin menneiden nuorten MM-kisojen jälkeen myös peli kaukalossa kulki ja tulosta tuli. Kehitysloikat olivat merkittäviä.

Joku saattaa heittää läskiksi, kun tietää jatkavansa pian yliopistosta rahakaukaloihin, mutta Kotkansalo kertoo keväältä 2018 tarinan, jonka kokee kertovan Brady Tkachukin luonteesta.

Hän muistelee taiteen historiaa käsitellyttä pakollista kurssia, jonka naurahtaa olevan ”maailman tylsin”.

– Brady kävi viimeiset kouluviikot joka viikko tukiopetuksessa. Hän halusi hoitaa sen kunnialla loppuun. Jotkut muut sepät saattoivat lähteä koulusta vähän eri lailla. Itse olin laskenut pystyväni vetämään kyseisen kurssin sieltä mistä aita on matalin, eikä läpi pääsylläkään ollut niin väliä.

”

Brady kävi viimeiset kouluviikot joka viikko tukiopetuksessa. Hän halusi hoitaa sen kunnialla loppuun.

NHL:ään lähdettyään Brady Tkachuk otti heti paikkansa Ottawan silloin vielä heikosta nipusta ja tehtaili 45 pistettä tulokaskaudellaan.

Niistä ajoista Senators on kehittynyt vähä vähältä yhä uskottavammaksi joukkueeksi ja alkaa näyttää nyt pudotuspelijoukkueelta. Merkittäviä tekijöitä tässä kasvussa ovat olleet Josh Norris ja Tim Stützle, joita Tkachuk majoitti luonaan.

– Brady viihtyy ympäristössä, jossa on koko ajan hälinää ja kavereita ympärillä, Kotkansalo sanoo.

Kimppakämppä on nyt historiaa. Viime kesänä Tkachuk kihlautui yliopistossa tapaamansa elämänkumppaninsa Emman kanssa.

8,205 miljoonaa dollaria kaudessa. Se on Brady Tkachukin keskipalkka hänen 7-vuotisessa sopimuksessaan, jonka hän solmi vuosi sitten Senatorsin kanssa. Samalla Tkachukista tehtiin joukkueen kapteeni. Diili solmittiin 14. lokakuuta eli kaksi päivää runkosarjan alun jälkeen.

Veljekset ovat olleet neuvottelupöydissä samalla itseluottamuksella kuin kaukalossa. Matthew Tkachukin edellinen, kolmevuotinen ja 21 miljoonan dollarin sopimus syntyi sekin vasta syyskuun lopulla 2019. Viime kesänä hän ilmoitti Flamesille, ettei halua jatkaa seurassa. Seurauksena oli jättisiirto Floridaan ja jättisopimus: 76 miljoonan dollarin arvoinen ja 8-vuotinen pahvi.

Isoissa diileissä ja vaikeissa neuvotteluissa ei ole mitään uutta. Samaa linjaa veti aikoinaan isä, joka ei pelännyt keikuttaa venettä.

Ja kuten on tullut selväksi, tämä perhe on poikkeuksellisen tiivis. Yhtä köyttä vedetään myös rahasta väännettäessä, kuten Matthew Tkachuk Sportsnetille kertoi 2021, kun veli ja Ottawa eivät olleet päästä sopuun.

– Olen mukana. Aina. Tämä on perheasia. Kukaan ei halua neuvotella Tkachukien kanssa, Matthew Tkachuk linjasi veljensä tilanteesta.

– Olemme isäni kanssa ehdottomasti mukana. Brady tarvitsee apuamme niissä asioissa.

Isä ja veli olivat aiemmin vääntäneet sopimuksesta yli harjoitusleirin alun, mutta Bradyn kohdalla kävi ensi kerran niin, että diili allekirjoitettiin vasta runkosarjan jo alettua.

Brady Tkachuk vastasi jättisopimuksen jälkeen huutoon. Kapteeniksi nimetty laituri latasi selvän piste-ennätyksensä: 30+37.

Kotkansalo näki Bostonissa, miten Tkachuk loi pohjat NHL-tähteydelleen ja -rahoilleen.

– Hän tietää roolinsa ja teki paljon ekstraduunia metrin päässä maalista: läheltä ylös. Jos ammuin kiekkoja suoraan syötöstä, niin hän meni maalin eteen seisomaan. Jos tuli paska veto, hän dippasi siitä sisään. Jos kiekko tulikin rintaan, hän ei väistänyt vaan otti reboundin siitä alas, jotta pystyi jatkamaan peliä jäästä, Kotkansalo kertoo.

– Välillä kun katsoo jotain hänen byyrejään, ne voivat näyttää vähän onnekkailta, mutta kyse on harjoitelluista taidoista. Ehkä suomalaisetkin isot äijät voisivat ottaa maalineduspelissä oppia häneltä. Sitten voi tienata kahdeksan miljoonaa kaudessa.

Ja kuten todettua, Brady Tkachuk tiesi jo yliopistotaipaleensa alussa, vaikeasta alusta huolimatta, että hänestä tulee menestyvä NHL-pelaaja. Usko oli järkkymätön, ja kaikki kävi toteen.

– Itseluottamus on ihan aidosti hänen suurin aseensa. Hän vain tiesi, että menestyy isänsä ja veljensä lailla. Varmasti hän kokee siitä paineitakin, mutta enemmän se on sitä, että mä olen perkele Tkachukki. Tosi röyhkeä, mutta upea itseluottamus.