Lakiehdotuksessa mahdolliseen kotihoidon työvoiman vajaukseen olisi reagoitava välittömästi, ja henkilöstön riittävyyttä olisi seurattava jatkuvasti myös omavalvonnan avulla. Kuvituskuva. Inka Soveri

Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd) esitteli keskiviikkona, miten hallitus aikoo vastata kotihoidon kriisiin.

Uudistuksessa muun muassa tehtäisiin kotihoidon palvelusuunnitelmasta sitova, eli vanhukselle pitäisi todella antaa ne palvelut, joita suunnitelmassa on luvattu.

– Kotihoidon palvelusta ei voisi enää laistaa, Kiuru lupasi.

Ensin hyvät uutiset. Uudistuksen tavoitteet kotihoidon palvelujen saatavuuden parantamisesta ja henkilöstön jaksamisen edistämisestä ovat tietysti hyviä ja tärkeitä. On hyvä, että hallitus on lisäämässä kotihoidon rahoitukseen 45 miljoonaa euroa.

Viime vuosina vanhusten ympärivuorokautista hoitoa on vähennetty rajusti suhteessa kasvavaan vanhusväestöön, ja palveluita on pyritty siirtämään kotiin – ilman riittäviä resursseja.

Hyvin vanhojen ihmisten määrä kasvaa, ja suurella osalla heistä on dementia. Yhä huonompikuntoiset vanhukset joutuvat sinnittelemään kotona.

Kotihoito on ajautunut mahdottoman tilanteen eteen.

– Kotihoidolla on tehtäviä, joista kotihoito ei mitenkään voi selviytyä. Kotona asuu ihmisiä, jotka tarvitsevat toisen ihmisen jatkuvaa läsnäoloa. Tästä seuraa se, että kotihoidolla on niin paljon työtä ja kotihoidon työntekijöillä niin kiire, etteivät he ehdi paneutua ihmisten asioihin – niidenkään ihmisten, jotka kotihoidolla olisivat autettavissa, kuvaili gerontologian professori Marja Jylhä Tampereen yliopistosta Iltalehdelle maaliskuussa.

Tästä päästään huonoihin uutisiin: vaikuttaa siltä, että hallituksen suunnitelma kotihoidon kriisin taltuttamiseksi ei auta isossa kuvassa, vaikka se tuo tiettyjä parannuksia.

Tässä sille muutama syy.

1) Rahoitusvaje

Jyväskylän yliopiston yhteiskuntapolitiikan professori Teppo Kröger on laskenut Suomen kotihoidon rajoitusvajeeksi noin puoli miljardia euroa, mikäli Suomi haluaisi päästä pohjoismaiselle tasolle.

Hallituksen uudistukselle varaamat 45 miljoonaa euroa aiotaan kohdistaa kunnille tuleviin uusiin tehtäviin eli siihen, että niiden täytyy järjestää kotihoitoa ympärivuorokautisesti sekä järjestää turvapalveluita.

Tällä hetkellä kotihoidossa olevaa rajoitusvajetta ei siis tällä hallituksen varaamalla potilla paikata.

Hallitus perustelee asiaa sillä, että jo nyt lain mukaan kuntien täytyy varata asiakkaiden tarpeita vastaava henkilöstöresurssi kotihoitoon. Tämä ei ole kaikissa kunnissa toteutunut.

Kiuru korosti, ettei kuntia palkita siitä, että ne eivät ole noudattaneet palvelusuunnitelmaa ja sen päätöksiä, eikä kunnille ”haeta kompensaatiota tekemättömästä työstä”.

Kuntaliiton erityisasiantuntija Anna Haverinen kummastelee tätä ajatusmallia.

Kun hallitus sääti lailla sitovan hoitajamitoituksen ympärivuorokautiseen hoitoon, ajatus oli päinvastainen eli valtio osoitti merkittävästi lisärahoitusta kunnille siihen, että ympärivuorokautiseen hoitoon lisätään henkilöstöä.

Nyt kuntia edellytetään tekemään sama korjausliike kotihoidossa, mutta kuntien täytyy itse löytää nämä resurssit muualta.

Tämä on haastavaa etenkin pienissä kunnissa, joissa väestö on ikääntynyttä, sote-menot muutenkin suuria ja verotuloja on vähän.

2) Ei subjektiivista oikeutta

Subjektiivinen oikeus tarkoittaa sitä, että kunnalla on velvollisuus järjestää palvelut, jos henkilö täyttää laissa esitetyt kriteerit palvelun saamiselle. Tällöin kunta ei voi kieltäytyä järjestämästä palvelua vedoten esimerkiksi kunnan rahatilanteeseen.

Nykyisin kunta ja tulevaisuudessa hyvinvointialue (mikäli sote-uudistus hyväksytään) päättää, kuinka paljon se käyttää vanhuspalveluihin rahaa. Esimerkiksi valtion maksamat peruspalvelujen valtionosuudet eivät ole korvamerkittyjä.

Jo nyt sosiaalihuoltolaki edellyttää, että kotihoidon piirissä oleville on laadittava yksilöllinen palvelusuunnitelma eli millaisia palveluita henkilö kotiin saa.

– Ei tämä lakiesitys muuta asiakkaan oikeuksia. Vaikka henkilölle todetaan palvelutarpeen selvittämisessä, että hän tarvitsee tietyn määrän kotihoitoa, se ei ole subjektiivinen oikeus. Näin ollen riippuu edelleen kunnan taloudellisista ja muista resursseista, miten hyvin palvelua toteutetaan ja tarpeeseen vastataan, Haverinen sanoo.

Kuten nykyisinkin, asiakas tai hänen läheisensä voi tehdä palvelupäätöksestä oikaisuvaatimuksen. Jos iäkkään saama palvelu ei vastaa luvattua, jo nykyisin asiakas voi tehdä siitä muistutuksen tai kantelun.

Haverinen huomauttaa, ettei tähän prosessiin ole tulossa muutosta, vaikka lakipykälissä korostetaankin aiempaa enemmän palvelusuunnitelman sitovuuden merkitystä.

Ministeri Krista Kiurun mukaan uudistuksen tavoitteena on varmistaa, että iäkkäät henkilöt voivat elää kodissaan turvallisesti sekä saavat tarpeidensa mukaiset kotiin annettavat palvelut. Valtioneuvosto

3) Viekö hoitajamitoitus resurssit?

Professori Kröger on pitänyt vaarana sitä, että 0,7 hoitajamitoituksen myötä kotihoito jää ympärivuorokautisen hoidon varjoon, vaikka suurin osa palveluja tarvitsevista vanhuksista on kotihoidon piirissä.

Myös hallituksen hoitajamitoitusta koskevassa esityksessä on todettu riskiksi se, että ainakin lyhyellä aikavälillä osa kotihoidon henkilöstöstä siirtyy ympärivuorokautisen hoidon palveluihin.

Kuntaliiton Haverisesta on selvää, että kun kuntien (ja tulevien hyvinvointialueiden) resurssit ovat tiukilla ja sote-palveluiden tarve kasvaa kokonaisuutena, kunnat saattavat keskittyä laissa selkeästi määritellyn sitovan henkilöstömitoituksen täyttämiseen ympärivuorokautisessa hoidossa.

Kotihoitoon ei ole tulossa sitovaa henkilöstömitoitusta, koska sellainen olisi vaikea säätää muun muassa siksi, että kotihoidon asiakasmäärät ja asiakkaiden tilanteet vaihtelevat päivittäinkin niin paljon.

– On fakta, että hoivahenkilöstöä on yhä vaikeammin saatavilla, ja nyt tätä niukkaa henkilöstöresurssia on suunnattava enemmän ympärivuorokautiseen hoitoon. Kunnissa joudutaan pohtimaan, miten sitten kotihoito toteutetaan, Haverinen toteaa.

Professori Jylhä on korostanut, että väestön ikääntyessä ja muistisairauksien yleistyessä ympärivuorokautisen hoidon tarve kasvaa, ja vaikka uudet kevyemmät asumispalveluratkaisut voivat olla hyödyllisiä, ne ja kotihoito eivät voi korvata ympärivuorokautisen hoidon lisätarvetta.

4) Hoitohenkilöstöstä on paha pula

THL:n tutkimuksen (2019) mukaan kotihoidossa työskentelevät hoitajat ovat kaikkien kuormittuneimpia. Kotihoidossa työskentelevät hoitajat antoivat kielteisempiä vastauksia kaikilla osa-alueilla verrattuna laitospalveluissa (vanhainkodit, terveyskeskusten vuodeosastot ja tehostettu palveluasuminen) työskenteleviin.

Myös Sairaanhoitajaliiton kyselyn (2019) mukaan ”erityisesti kotihoito on kriisissä”, eikä sairaanhoitajia ja lähihoitajia ei ole riittävästi vastaamaan asukkaiden avun tarpeista.

Kotihoidon uudistuksessa lakiin lisättäisiin säännökset siitä, että ”mahdolliseen työvoiman vajaukseen olisi reagoitava välittömästi”.

– Nyt ei auta selitykseksi se, että henkilöstöä on liian vähän, Kiuru kuvaili.

Kuten Kiurukin totesi, hoitajapula ei koske vain kotihoitoa, vaan laajemmin sosiaali- ja terveydenhuollon toimialaa.

Kuten sitovan hoitajamitoituksen säätämisen yhteydessä, Kiuru korosti sitä, että uusi laki ja tiukemmat vaatimukset lisäävät kotihoidon vetovoimaa työntekijöiden silmissä.

On totta, että kotihoidonkin osalta se, että tukipalvelut erotetaan selkeämmin välittömästä asiakastyöstä, lisännee työn mielekkyyttä, kun hoitoalalle kouluttautuneet voivat keskittyä varsinaiseen asiakastyöhön vaikkapa siivoamisen sijaan.

Mutta perusongelmaa siitä, että hoitoalan henkilöstöstä on paheneva pula, ei kotihoitoakaan koskeva lakiuudistus ratkaise.

Väestön ikääntyminen ja ympärivuorokautisen hoidon henkilöstömitoituksen nosto tuovat noin 30 000 hoitajan lisätarpeen vuoteen 2030 mennessä, hoitajamitoitusta koskevassa esityksessä todettiin.

Lisäksi arviolta lähes 15 000 lähi- ja sairaanhoitajaa eläköityy vuoteen 2030 mennessä.

Ammattibarometri maaliskuulta 2021 kertoo, että lähihoitajista on pulaa lähes koko maassa. Työ- ja elinkeinoministeriö: Ammattibarometri maaliskuu 2021

On selvää, että ilman riittävää henkilöstöä vanhusten palveluiden parantaminen on mahdotonta.

Sanna Marinin (sd) hallitus ansaitsee kiitoksen siitä, että se on lisännyt selvästi resursseja vanhustenhoitoon. Myös Kiurun lupaukset lakiuudistusten vaikutuksista ovat hyviä, jos ne vain toteutuvat.

Esitysluonnoksen perusteella vaikuttaa siltä, että kotihoidon uudistus tuo askeleita parempaan, mutta isossa kuvassa huonokuntoisten vanhusten hätään kotona se ei vastaa.

Siirry tulospalveluun