Oliver Antmanin nousu huipulle oli odotettu.
Oliver Antmanin menestyminen Huuhkajissa ei tullut yllätyksenä hänet tunteville. Kuva: Seppo Samuli / Lehtikuva
Aki-Petteri Pulkkinen
Huuhkajat kaatoi Montenegron 2–0 sateisessa ja jäätävässä syyskelissä myöhään maanantai-iltana ja varmisti näin Kansojen liigan B-liigan lohkon kakkossijan.
Suomen voiton takuumies oli 21-vuotias Oliver Antman, joka suoriutui huuhkajadebyytissään täyden kympin arvoisesti.
Vaikka Antman on suurelle yleisölle varsin tuntematon jalkapallonimi, hänet lähemmin tuntevat ovat tienneet nuorukaisen valtavan potentiaalin olemassaolon. Seurajoukkuetasolla hän edustaa kivikovan Tanskan liigan Nordsjällandia.
Oliverin isoveli Daniel Antman oli haltioissaan, kun pikkuveli onnistui A-maajoukkuedebyytissään nähdyllä tavalla.
– Olihan se aivan mahtavaa. Pelkästään se, että hän sai kutsun, oli iso ylpeyden aihe.
Daniel katsoi Suomen ja Montenegron välistä ottelua televisiosta. Hän ei omien sanojensa mukaan ollut perheen suurin jännittäjä.
– Tiesin kyllä mihin veli pystyy. Toivoin vain, että hän saisi hyvän alun peliin, minkä jälkeen se lähtisi rullaamaan. Niinhän siinä sitten kävikin. Tuollaisesta pelistä ja debyytistä voi vain unelmoida.
Ottelun jälkeen Daniel lähetti Huuhkajien sankarille rutiininomaisen onnitteluviestin.
– Hän oli tietysti hyvillään ja tyytyväinen tuollaisen ottelun jälkeen. Jos he olisivat hävinneet ja Oliver pelannut huonosti, en olisi välttämättä uskaltanut laittaa viestiä, Daniel nauraa.
Yksi piirre on isoveljen epäilyksen mukaan ajanut Oliveria hurjia harppauksia eteenpäin. Piirre, jonka vuoksi tappion jälkeen viesti olisi jäänyt laittamatta.
– Hän on pienestä pitäen vihannut häviötä eniten tässä maailmassa.
Oliver Antman edusta seurajoukkuetasolla Tanskalaista FC Nordsjællandia. Kuva: Jacob Crawfurd
Kentällä laitahyökkääjä kamppailee jokaisesta sentistä, mutta viheriön ulkopuolella Oliver on toista maata.
– Hän on erittäin rauhallinen kaveri, vaikka vihaakin häviämistä, Daniel Antman kuvailee.
Ykköstä pelannut ja nykyisin Tikkurilan Palloseuran U5–U8-ikäisten valmennuspäällikkönä toimiva Daniel kertoo, että veljen matkaa on ollut ilo seurata.
– Itselläni oli samat tavoitteet kuin Oliverilla, mutta jouduin lopettamaan loukkaantumisten takia. On upeaa seurata, kuinka veli vie meidän molempien unelmaamme eteenpäin.
Daniel on yhdeksän vuotta veljeään vanhempi mutta kertoo, että kilpailu kotona oli silti kovaa. Veljesten menoa on kirittänyt korkealla tasolla pelannut sisko, Olivia Antman.
– Olen itsekin niin kilpailuhenkinen, ettei Oliver ole kyllä mitään armopaloja saanut. Jos hän halusi minut voittaa, sai kyllä ihan täysiä mennä. Aika usein hän lähti kentältä itkien kotiin, kun hävisi minulle, Antman vinoilee.
Miten tällä hetkellä kävisi?
– Ei tässä enää vanha pysyisi perässä. Kaikkeni antaisin vieläkin ja potkisin nilkoille, 1992 syntynyt Daniel heittää.
Jyrki Heliskoski -kunniapalkinnon vuosikymmenten aikana kertyneistä ansioistaan lasten valmennuksen parissa saanut Pertti Kemppinen valmensi Antmania pikkupojasta asti.
Kemppinen on yksi keskeisistä tekijöistä Antmanin kehityksen takana.
Konkarivalmentajalle hänen entisen suojattinsa onnistuminen Huuhkajissa ei tullut yllätyksenä – päinvastoin.
– Kyllä sen tiesin, että kun voimaa tulee, hän yltää korkealle. Niin taitavasta kaverista on kyse, Kemppinen hehkuttaa.
Antman eroaa Kemppisen mukaan muista hämmästyttävien taitojensa ansiosta.
– Valtava työmäärä, taitotaso ja nopeusominaisuudet – nämä kaikki yhdessä tekevät hänestä äärimmäisen hyvän pelaajan. Kaikista suurin vahvuus hänellä kuitenkin on taitotaso.
Antmanin kohdalla tavoite oli päivästä yksi saakka selvä.
– Ammattipelaaminen oli keskeinen tavoite. Hänellä oli ja on aina ollut kaikki eväät siihen.
Huuhkajasensaatio ja Kemppinen ottivat ensimmäiset yhteiset askeleensa Oliverin oltua vain kolmen vanha. Kemppinen oppi ajan saatossa tuntemaan Oliverin myös persoonana.
– Valmentajan näkökulmasta hän on äärimmäisen innokas. Harjoittelimme useita kertoja viikossa, lähes päivittäin, eikä hän jättänyt kertaakaan tulematta. Tämä kertoo omistautuneisuudesta ja heittäytymisestä. Hän on halukas oppimaan ja kilpailuhenkinen.
Jalkapallovalmentaja Pertti Kemppinen vetämässä harjoituksia Tikkurilan urheilupuistossa. Kuva: LASSI RINNE
Vaikka Huuhkajissa pelaa useita Kemppiselle tuttuja ja hänen kanssaan joskus harjoitelleita pelaajia, kuten Joel Pohjanpalo, Viljami Sinisalo ja Jensenin veljekset Fredrik ja Richard, hän kokee Antmanin omalla tavallaan läheisimmäksi.
– Tietysti kun meidän matkamme alkoi niin aikaisin. Oliver tuli mukaan ollessaan kolme. Hän on aina harjoitellut vanhempien kanssa.
Kemppinen näkee Antmanin erinomaisena esimerkkinä periksi antamattomuudesta.
– Hänen tarinansa kertoo siitä, että jos jotakin haluaa todella palavasti ja sen eteen on valmis tekemään töitä, tulosta tulee ja kaikki on mahdollista.
Antman kävi kymmenen vuoden ajan Kemppisen Tanoke-jalkapallokoulussa, jossa nuorukaisen taidot vain jalostuivat entisestään.
Tanoke on Kemppisen vuosien tutkimustyön pohjalta kehittämä valmennusmetodi, joka keskittyy lasten motoristen, visuaalisten ja kognitiivisten ominaisuuksien valmentamiseen neurologinen kehitysvaihe huomioon ottaen.
– Meidän jalkapallokoulussa on menty koko ajan aika taito-orientoidusti ja taito edellä. Minä sekä Oliver olemme kuulleet, että tarvitaanko jalkapallossa noin paljon taitoa. Meitä kutsuttiin tötsien pyörittäjiksi. Jos lapsista ja heidän valmentamisestaan puhutaan, mielestäni suomalaisen jalkapallon kehityksen kannalta on erittäin tärkeää mennä taito edellä, Kemppinen uskoo.
Antman on iskenyt Nordsjällandissa tällä kaudella kymmeneen otteluun yhden maalin ja syöttänyt yhden.
