Someilmiön ylläpitäminen vaatii jatkuvaa ideointia, työtä ja säännöllistä julkaisua. Laura Korkeakoskelle tuli talvella haikea olo, kun oravat katosivat pihapiiristä.
Neljä oravaa liikkuu vikkelästi polkupyörän, kuuraketin, lentokoneen ja ruokinta-automaatin välillä. Ikkunan takana sisällä olohuoneessa on ihan hiljaista. Laura Korkeakoski painaa välillä kaukolaukaisinta, jolloin oravien ruokintapaikalle asetettu järjestelmäkamera käy.
– Tulikohan hyvä kuva? Sitä on mahdotonta tietää ennen kuin näkee, pohtii Joensuun Suhmurassa Pohjois-Karjalassa asuva Korkeakoski.
– Oravat katosivat lumien tultua talvehtimaan jonnekin muualle. Siitä tuli ihan haikea mieli ja mietin, palaavatko ne enää.
Oravat palasivat ja entistä suuremmalla joukolla. Tänä kesänä pihassa on käynyt kuusi eri oravaa.
– Huomasin oravat keväällä tuolla ojan toisella puolella ja aloin ruokkimaan niitä siellä kauempana metsässä, kunnes kameraan jäi kuva käärmeestä.
Luontokuvausta jo pitkään harrastanut nainen innostui pari vuotta sitten kuvaamaan pihassa lintujen eväitä syöneitä oravia.
Hän alkoi viritellä tuuheahäntien ruokintapaikalle erilaisia lavasteita kuten koripalloa ja koria, mikrofonia, veneitä ja kukka-asetelmia. Erilaista kuvausrekvisiittaa on kymmenittäin ja lisää tulossa.
– Ihan kaikkea en voi paljastaa enkä tiedäkään. Mieheni niitä rakentelee ja keksiikin osittain.
Kyseessä on koko perheen harrastus, jossa mukana ovat myös puoliso Jani Oinonen ja ensimmäisen luokan aloittava Veeti-poika.
– On niitä ihan kiva katsella, vaikka välillä kyllästyttää, tuumaa Veeti ja katoaa huoneeseensa soittamaan sähkökitaralla Klamydiaa.
Korkeakoskea harrastuksessa kiehtoo kuvaaminen ja kuvissa onnistuminen.
Laadukkaiden kuvien säännöllinen julkaiseminen pitää myös some-yleisön mielenkiinnon yllä. Korkeakoski pyrkii julkasemaan Instagramissa 2–3 kuvaa viikossa.
– Palaute on ollut positiivista, ja tärkein tavoitteeni onkin jakaa hyvää mieltä.
Oravatilillä on noin 2500 seuraajaa. Tykkäyksiä kuvat saavat vaihdellen sadasta lähes 800:aan.
– Kesällä on helppoa, kun oravat ovat usein liikkeellä ja saa uusia kuvia. Viime talvesta viisastuneena olen ottanut nyt kesällä talveksi varastoon kuvia esimerkiksi oravista ja ilotulitusraketeista.
Kuulostaa vaaralliselta ja siksi Korkeakoski painottaakin, että oravat eivät missään tilanteessa ole kuvauksissa vaarassa tai pakotettuina vaan niillä on aina poispääsy. Houkuttimina on turvallista ravintoa: auringonkukan siemeniä ja pähkinöitä.
